maanantai 31. lokakuuta 2016

Kolmasluokkalaisen huoneessa

Meillä alkoi lastenhuoneiden sisustuspäivityskierros jo heinäkuussa, kun koulujen alkuun piti saada kaikille taas sopivat kirjoituspöydät ja muutenkin kasvaville lapsille päivitetyt omat jutut. Tämä homma ei ole taaskaan kerralla valmis, sillä osa tavaroista etsitään kirppiksiltä tai tehdään itse, osa siirtyy eri huoneista ja maalataan. Nyt valmistui kolmasluokkalaisen Auroran huone.

Karttapallo ja ihanan oranssit retroverhot ovat tuoreimpia kirppislöytöjä. Onneksi nappasin nuo verhot mukaani, vaikken edes niitä ostaessani tiennyt, mihin huoneesen ne laittaisin. Tänne ne sopivat hyvin ja tuovat sopivasti särmää vaaleanpunaisen rinnalle. Oranssi työvalo on lapsuudenkodistani.




Maalasin kesällä Otson huoneesta jääneet tummansiniset sängynaluslaatikot. Aurora sai niistä toisen, siitä tuli vaaleanpunainen. Kolmasluokkalaisen seinille ilmestyy kuvia ja julisteita niin, että äidin silmiin sattuu. Yhdessä tytön kanssa askartelimme tärkeimmistä taulut. Näistä Aurora tykkää hirmuisesti - ja niin äitikin.




Ompelukonelaukkunukkekotikin valmistui tänään. Tai eivät kai nämä koskaan valmistu, sillä tähän on vielä suunnitteilla takka. Mutta menköön välillä leikkeihin, minä keräilen takavasemmalla uutta innostusta.




Seuraavaksi sisustusrintamalla pitäisi istua ompelukoneen ääreen. Meillä puuttuu verhot tällä hetkellä monesta ikkunasta. Tämän huoneen oranssien tyylisiä metsästän sekä kirppiksiltä että netistä, mutta harvoissa riittää mitta. Etsintöjä hankaloittaa vielä se, että puuttuvien verhojen huoneissa on kaksi ikkunaa kussakin, pitäisi siis löytää neljä samanlaista verhoa kerralla.

perjantai 28. lokakuuta 2016

Ihmeellinen minimaailma

On täällä tehty käsitöitäkin! Tämä homma vain edistyy niin hitaasti, että raportoitavaa ei juuri ole ollut. Tytöt ovat halunneet nukkekoteja jo pitkään ja Auroralla sellainen on ollutkin - kaupan versio, jonka tyttö on "sisustanut" itse mm. tusseilla. Painavaa taloa on myös lapsen voimin kuljeteltu, joten se on saanut osakseen monta kolhua ja liimaukset ovat irtoilleet. Olemmekin tarkoituksella odotelleet, että tytöt kasvavat vähän ennen kuin alan itse tehdä nukkekoteja. Tuhoisamman iän leikit on hoidettu muovisilla taloilla ja niillä ihan parhailla: itse kenkälaatikoista askarrelluilla.

Nyt on kuitenkin tullut se aika, että tavarat alkavat pysyä ehjinä. Tähän ideaan rakastuin viime vuonna Tampereen Kädentaidot -messuilla, joilla Maria Malmströmin osasto oli lähellä omaani. Minun oli saatava tytöille ompelukonelaukkunukkekodit!


Ihan ihmeellisellä tuurilla löysin lyhyen ajan sisällä kirppikseltä kaksi samanlaista punaista ompelukonelaukkua. Täydelliset!

Aloitin syksyllä kansalaisopistolla Roombox-kurssin. Siellä teen eri projektia, mutta koska nämä miniprojektit sisältävät ihan hirmuisen määrän liimausta ja maalausta ja varsinkin niiden kuivumisen odottelua, ehdin oman projektini ollessa kuivumassa puristimien välissä aloitella myös tyttöjen ompelukonelaukkuja. Ihan ensimmäinen työ on vuorien purkaminen. Näissä laukuissa ei ollut erillistä lokeroa polkimelle ja tarvikkeille, joten purkaminen hoitui helpolla. Vuorimuovinkin liimaukset olivat vuosien saatossa irtoilleet.


Tein katkoteräveitsellä ikkuna-aukot ja liimasin niihin vanhasta, rikkinäisestä nukkekodista irrottamani ikkunat. Tapetoin talot. Tämän ihanan Pip Studion Early Bird -tapetin jämät riittivät juuri sopivasti vielä näihin. Teen nänä nukkekodit niin, että niihin sopivat 1:12 kalusteet, mutta mittakaava ei ole ihan tarkka. Laukkuhuoneet ovat mittakaavaan hurjan korkeat ja muutenkin haluan niihin vähän Liisa Ihmemaassa -henkeä, joten suurikuvioinen tapetti sopii paremmin kuin hyvin. Kattona on valkoista tapettia ja lattiana dc-fix -kalvoa.


Tyttöjen taloihin halusin ehdottomasti pihat. Siispä sisätilojen jälkeen puutarhatöihin! Hahmottelin vapaalla kädellä pihojen pohjapiirrokset ja maalasin vanhalla seinämaalin jämällä kiveysten pohjat.


Roombox-kurssilla oli yksi kerta omistettu massailulle. Meillä kotona lapset ovat kyllä tehneet fimo-massasta vaikka mitä, mutta minä en ole sitä kokeillut aiemmin. Nyt tein pieniä esineitä projekteiheni: yksityiskohtia omaan projektiini, kakkuja ja osia ompelukonelaukkutalojen pihoille tuleviin lampiin.


Yhden yön kulutin youtubessa tutkimassa, miten tehdään minimaailmaan vettä. Siihen löytyi omat aineensa, joiden saapumista nyt jännityksellä odotan. Karppilampien pohjat ovat valmiina. Pihanurmikot tein velourista, lampien pohjat retropuuvilloista ja kiveysten kivet leikkasin dc-fixistä. Lammet reunustin kuumaliimaamalla oikeita kiviä.



Kuten arvasin, tämä harrastus vie mennessään! Minulla on syksyn ajan pyörinyt näitä keskeneräisiä projekteja kolme, eivätkä ne suinkaan ole pysyneet pikkuruisella työpöydälläni ompelunurkkauksessa :D

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Tallipihalla Tampereen päivissä

Tampereen päiviä vietettiin lokakuun alussa. Lauantaiaamuna starttasin kleinarin vesisateeseen. Sääennuste lupaili kuitenkin onneksi selkenevää, joten pyhkijät laulamaan ja tien päälle!



Koju pystyyn ja odottamaan, josko markkinakansa alkaisi heräillä...


... ja alkoihan se. Aurinkokin sai sadepilvet häädettyä.



Ihanaa oli taas nähdä tuttuja, niin ihmisiä kuin eläimiäkin.


Sunnuntaiaamuna sai skraapata auton lasit, mutta aurinko paistoi jo heti aamusta.



Mukavat kaksi päivää tutulla Tallipihalla :) Myyntimenestys ei mukanani seurannut, mutta eihän näistä koskaan etukäteen tiedä. Toivottavasti muilla myyjillä kauppa kävi minunkin edestäni!




Viikonloppua varjosti uutinen Kalevi Sariolan kuolemasta. Tallipihalla karusellinsa kanssa kesäisin ja jouluisin ollut Kalevi ehti tulla tutuksi vuosien varrella. Hän kävi myös Sastamalan puotiani kurkkaamassa. Toreilla ja turuilla säiden ja planeettojen asentojen armoilla työkavereista tulee tärkeitä. Yksin ei pärjäisi kukaan.


Hyvästi, Kalevi. Osanottoni läheisille.

tiistai 25. lokakuuta 2016

Retrolakanalöytö ja pientä muutosta makuuhuoneeseen

Oijoi, miten ihanan lakanalöydön tein kirppikseltä! Finlaysonin ihanat kukkapussilakanat priimakunnossa :)


Kuten postaustahdin piristymisestä (tai instaa seuraamalla) voi päätellä, meillä eletään taas vauvatonta aikaa ja sylissä on tilaa myös läppärille. Tässä vielä vauva-arjen aikaista makuuhuoneen järjestystä:




Nyt on hoitopöytä ja pinnasänky taas kannettu varastoon. Olen ommellut retrolakanoista myös vauvanlakanoita. Nuo 70-luvun kankaat ovat laadultaan ihan huippua ja kestävät hyvin pesua kuumassa. Pehmeitäkin ovat, joten minusta ne ovat ihan parhaita.






Vaihdoin loppukesän valkoisen päiväpeiton siniseen. Pelkkä päiväpeiton värin vaihtaminen vaikuttaa ihmeellisesti huoneen tunnelmaan. Nyt tuntuu olevan sinisten hetkien aika.

maanantai 24. lokakuuta 2016

Possu Orfin uusi kesäasunto

Jos Possu Orf asuisi vielä vanhassa kesämökissään, se olisi muuttanut jo sisälle talliin suojaan lokakuun kylmeneviltä viimoilta. Nyt se sai kuitenkin jatkaa ulkokauttaan, sillä lampaiden jäljiltä vapautui niiden vanha pihatto.


Lampaat olivat kovia karkailemaan: ne menivät, yli, läpi tai ali melkein aidasta kuin aidasta. Sen takia pihaton aitatolpat on valettu betoniin, niitä lampaat eivät saaneet nostettua paikoiltaan (jep, ne työnsivät päänsä aitalautojen alle tolpan vierestä ja nostivat tolpan niskallaan). Tämä on tarpeeksi järeä aitaus possullekin.


Kalkitsin sillanaluskopin. Siellä on pehkujen alla muovisia kuormalavoja ja niiden päällä hirmuinen keko olkea. Possu Orf on silpunnut oljet pieneksi ja kaivautuu niiden sekaan nukkumaan niin, että seasta paistaa vain harmaa, pyöreä pylly. Muutaman kerran viikossa annan possulle lisää olkea ja heinää silputtavaksi, syötäväksi ja pedattavaksi.


Possu tykkää seurailla pihan touhuja, joten olen sen puolesta iloinen kun se saa jatkaa vielä ulkokauttaan. Öiden painuessa pakkasen puolelle koittaa Possu Orfillekin muutto talvipalatsiinsa kanojen naapuriin.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Kanalassa käy ovi


Vanhoja alkavat olla kanalamme tehotytöt. Vain yksi niistä munii ja kun nämä munintahybridit lakkaavat munimasta, on monesti lähtölaskenta käynnissä. Yksi ruskeista rouvista alkoi kyhjöttää. Se piristyi vielä hetkeksi saatuaan makeita herkkuja - mutta vain hetkeksi. Tämä pieni kana oli Aretan nimikkokana, Merihevonen se oli tämän syksyn nimeämisten jälkeen. Ei auttanut muu kuin päästää kyhjöttäjä kärsimyksistään. Se oli kevyt kuin höyhen.


Kanalaan jäi vain kaksi kanaa. Se on surkea näky. Niinpä pääsin kanakaupoille. Tulokkaiden pitäisi olla tarpeeksi suuria ja kovaluonteisia pärjäämään ruskeille tehotytöille ja niiden pitäisi kestää elämää tallilämpötilassa. Toivoin vielä löytäväni eri värisiä, sillä olen salaa haaveillut kirjavasta kanaparvesta.


Pian kuplavolkkarin takapenkillä pahvilaatikkokuljetuksessa matkasivatkin nämä kaksi kaunotarta. Aretta sai nimikokseen tuhkanharmaan, jolla on koristeelliset pyrstösulat. Se sai nimekseen Rusetti. Otso halusi mustan. Tämä upean vihreänsävyisenä kiiltelevä karvajalka sai nimekseen Musta-Maija.


Ruskeat rouvat Kultasiipi ja Torvi järkyttyivät moisten väri-ilmiöiden kanalaan tulosta. Melko rauhallisesti tutustuminen kuitenkin sujui, vain pari höyhentä pöllähti.



Rusetti on ketterä lentäjä ja Musta-Maija ennakkoluuloton kiipeilijä. Niinpä kanalan sisustuksessa päästiin valtaamaan myös ilmatila. Tämä olisi pitänyt tajuta tehdä jo aikaisemmin, sillä ruskeat rouvatkin ovat viihtyneet kanakeinussa arvokkaasti keinumassa.



Kanat ovat tosi kivoja jo ihan lemmikkeinä, mutta joka kerran jaksan hämmästä pesiin ilmaantuvia munia: tällainenkin bonus! Vasemmalla on Musta-Maijan taidonnäyte, oikealla vanhan tehotytön luomus.

Kanalassa olisi hyvin tilaa vielä muutamalle... Mitä jos ottaisi vielä kaksi?

lauantai 22. lokakuuta 2016

Hevosten lokakuu

Lokakuu on puskaratsastajan lempikuita! Hirvikärpäset ovat kadonneet sinne, mistä tulivatkin. Kylmenevät yöt hoitelevat kesäihottumaisia piinaavat polttiaiset - tänä vuonna näin ihanan aikaisin, viime vuonna ne riivasivat vielä marraskuussakin. Maastot ovat loistavassa kunnossa ratsastaa eikä ole liian kuuma tai kylmä. Ja sänkipellot! Niitä riittää silmänkantamattomiin hetken, ennen kuin kyntöaurat ehtivät töihin.


Humusta on tullut tallin luottohevonen. Otso on innostunut ratsastuksesta ja tallihommista sen verran paljon, että sai Humun nimikkohepakseen. Äiti sai maastoseuraa, ollaan jo vähän laukattukin! Sydäntä lämmittää ajatus pojan ja miesomistajan kanssa kasvaneen hevosen orastavasta ystävyydestä. Humulla kelpaa karauttaa murrosiän myllerrykset ja murheet metsään.


Rokia ei voi ajatella hymyilemättä. Se on kultainen kuin mikä, mutta laiskanpullea ja ponimaisen täynnä metkuja. Aurora ratsastaa sillä jo lähipelloilla ja -poluilla itsekseen. Välillä edetään kauniisti, välillä tulee erimielisyyksiä ja pukkeja. Toivon niin kovasti, että tytöt jaksavat tahkota ponivuotensa - sen opettavaisempaa jaksoa hevosmiestaipaleella ei ole! Taitaapa matkalla karttua muutama elämäntotuuskin...


Nyt on ensimmäinen syksy, kun olen päässyt nauttimaan Pojun kanssa kunnolla. Viime vuonna se paranteli jalkavammaansa juuri kultaisten sänkipeltojen aikaan. Nyt on pelloilla kävelty, ravattu ja laukattu sydämiemme kyllyydestä! Kiitolaukan riemu on löytynyt sekä vanhalle ravurille että tätiratsastajalleen.


Tänä vuonna lokakuu on ollut sateeton. Sateettomin naismuistiin! Hevoset saavat jatkaa laidunkauttaan vielä, päästän ne tarhasta laitumen puolelle iltapäiviksi.


Ensimmäinen talliyö vietettiin syyskuun lopulla. Ensimmäisen kerran tallin puolella on joka karsinassa hevonen.


Talliyöt tarkoittavat myös karsinansiivousta osana jokapäiväistä elämää. Ei huonoa sekään, johan tässä kesä laiskoteltiinkin.


Tästä hevoselämästä olen haaveillut ikäni. Pitkä oli tie, mutta hyvä kun tuli kuljettua.