tiistai 29. syyskuuta 2015

Jotain sinistä

Meitä Suomen käsityöyrittäjien jäseniä lähestyttiin messukutsulla - kuten nykyään monesti tapahtuu. Kutsu oli häämessuille, ei siis ihan minun kakunpalani. Mutta messut vaikuttivat todella kivoilta ja paikkamaksu sisälsi ilmaisen sämpylän! Siispä innoissani ilmoittauduin mukaan.

Vasta ilmoittautumisen jälkeen aloin miettiä, miten keppihevossirkukseni sopii hääteemaan. No sopiihan se: reipashenkinen morsiuspari korvaa häätanssin keppihevosilla ratsastetulla kunniakierroksella! Eeeh... ehkei sittenkään. Mutta morsiuskimppuun voi solmia minikeppareita, koristelussa voi käyttää kaiken kokoisia keppareita - ja mikä olisi söpömpää kuin kirkon käytävää keppihevosilla ratsastavat pienet morsiusneidot ja sulhaspojat! Hääjuhlaan voi tietysti tehdä lapsille ajankuluksi keppihevosradan.

Siispä tuumasta toimeen! Husqvarnani on huristellut vaaleita morsiankeppareita ja työn alla on vielä uljaita mustia sulhaskeppareita. Intouduin jopa kaivamaan vanhat mekkokaavani esiin ja surauttelin kierrätyskankaista pitsisiä unelmia morsiusneidoille.






Toivottavasti ensi vuoden häissä vilistävät mukana runsaslukuisina keppihevoseni!

Save the Date -häämessut järjestetään Koskenrannassa Helsingissä 10. - 11.10.2015. Siellä on siis mukana Ahdin tilan keppihevossirkuksen osasto hempeimmillään

Kaikkeen sitä ilmaisen sämpylän toivossa ryhtyy.

(Tapahtuman www-sivut)

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Keppihevostehtaalla

 Puodilla ja työhuoneella valmistaudutaan syksyn messuihin ja jouluun - tuplamiehityksellä! Paula on ollut nyt muutaman viikon harjoittelijana. Minulle on tietysti apua toisesta käsiparista sekä tuotteiden valmistuksessa että puodin aukioloaikojen laajentamisessa.


Osan yhteisestä harjoitteluajasta käytämme Paulan oman käsityöyrityksen suunnitteluun ja valmisteluun. Tarkoitus on saada ennen joulua valmiiksi Paulan oma mallisto ja sen brändäys hyvälle alulle. Minulla oli onnea, kun sain näin hyvän ja motivoituneen harjoittelijan! Voin vain toivoa, että harjoittelusta on apua myös Paulalle.


Minun koneeni ompelee keppareita toisensa perään. Niitä pitäisi nyt tehdä hirmuista kyytiä enkä ole ollenkaan niin nopea kuin haluaisin.


Työn alla on myös sukkakeppareita. Niissä on jotain ihanaa ja tavattoman sympaattista.


Puodin kakluuni on päässyt tositoimiin. Se lämmittääkin mukavasti - ja kodikkaasti!


Puodilla painopiste on nyt työhuoneen puolella, vaikka yllätyksekseni asiakkaitakin riittää paljon odottamaani enemmän. Vuoden hiljaisimpia kuukausia kuitenkin eletään.


Kauppa-auto kulkee taas. Viime viikonlopun ongelmien syylliseksi paljastui kondensaattori. Se vaihdettiin lauantaina uuteen, mutta uusi kesti vain 100 km ja alle vuorokauden.


Tulipalo ei onneksi ehtinyt tehdä kovin pahoja tuhoja. Nyt jatketaan rauhassa sisäänajoa.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

River deep, mountain high

Kesällä meillä kävi toimittaja ja kuvaaja Voi Hyvin -lehdestä. Juttu ilmestyy seuraavassa, 14.10.2015 ilmestyvässä numerossa. Juttua varten jouduin (tai sain) miettiä paljon omaa elämääni, urapolkuani ja yrittäjyyttä. Tuo myllerrys on jatkunut ajukopassa kesäkuisesta jutuntekopäivästä alkaen. Elämän tapahtumat ovat paljon sattumaa, monen asian summaa. Minulla ei ole suvussa tai muuten lähellä yrittäjiä, joten koko yrittäjyys on opeteltava kantapään kautta. Tänään minulle kirkastui muutama asia yrittäjyydestä. Luultavasti myös itsestäni.


Eilisiltana Mies ajoi kaupa-autolla vielä toisenkin testilenkin. Yhteensä 100 km eilisten korjausten jälkeen. Auto toimi kuin unelma.


Tänä aamuna kello herätti aikaisin. Ripsiväriä, kahvia jne. Kapusin rattiin ja käynnistin. Pakoputki paukahti kerran, mutta siiten pörähti iloisesti. Pääsin postilaatikolle, kun auto alkoi röpeltää. Kosteutta? Jatkoin toiveikkaana matkaa. Pääsin sata metriä, kunnes auto lakkasi kokonaan liikkumasta. Moottori ei vastannut kaasuun ja lopulta sammui hirmuisen röpellyksen saattelemana. En saanut sitä takaisin pihaan, joten Mies riensi taas tienvarsikorjauksiin.


Tuntia myöhemmin luovutimme. Kleinari palasi kotipihaan hinausköyden päässä.


Keitimme kahvit ja siirsin tavarat kauppa-autosta Jeeppiin. Päätin pitää ompelupäivän, kun puodilla kerran pitäisi käydä ja ettei tämäkin työpäivä valuisi ihan kokonaan hukkaan. Puodin pihassa naapuri ihmetteli, miten olen sunnuntainakin töissä. Olin ihan hölmistynyt: joka suununtaihan minä. Ja lauantaisin myös. Minulle ei ole tullut edes mieleen, että olisin viikonloppuna vapaalla ja tuntui hassulta, että joku ajatteli niin, kun minua ei puodilla silloin näy. Itselleni myyntitapahtumien kiertäminen on niin näkyvä osa työtäni, että oli uusi ajatus, että jollekin se on näkymätöntä.


Minun ommellessani puodilla - ja voi onnea: palvellessani asiakkaita! - Mies alkoi syventyä kleinarin vikaan. Tai luultavammin vikoihin, niitä kun on todennäköisesti monta päällekkäin. Startatessa kaasari pärskäytti bensat pitkin moottoria ja koko kapistus syttyi tuleen. Onneksi sammutin oli lähellä! Bensapalo ei vielä yhteen jauhesammuttimelliseen talttunut vaan perään päästeltiin aimo annos vettä. Otso oli reippaasti hakenut letkun Miehen käyttäessä sammutinta ja suunnannut sen Miehen ohjeiden mukaan. Minun pieni palomieheni!


Kauppa-auton kanssa ollaan toivottavasti päästy nyt pohjalle asti. Ulkotapahtumakauteni loppui tältä vuodelta pyrotekniikkaan.

Facebookissa olen saanut niin hyvää tarkoittavia, vahingoniloisia kuin hilpeitäkin kommentteja automurheistani. Yrittäjäystävät ymmärtävät, mitä merkitsee, kun jää viikon - tai useamman myynti tekemättä. Yleisin neuvo on hankkia traileri, jolla voisin kuljettaa kauppa-autoa tapahtumiin. Toiseksi yleisin on luopua koko autosta tai jopa yrityksestä - tai ainakin pitää taukoa.

Enpä taida noudattaa mitään noista. Jos olisin luovuttavaa tyyppiä, meillä ei olisi tätä maatilaa eläimineen. Meillä ei luultavasti olisi myöskään lapsia, sen verran kova pala oli ensimmäisen raskauteni päättyminen leikkaussaliin kohdunulkoisena ja tuomio lapsettomuudesta. Emme antaneet periksi, vaikka Otson odotus kesti viisi vuotta. Emme antaneet periksi, kun jouduimme tekemään päätöksen edellisen talomme myynnistä sen vasta valmistuttua. Emme antaneet periksi, kun Mies joutui irrottamaan nykyisestä kodistamme joka ikisen lattialaudan ja pesemään ja hiomaan ne yksitellen. Emme antaneet periksi, kun siivosimme hiomakoneella vuosia autiona olleesta talostamme kaikkia mahdollisia eritteitä, joita lähtee ihmisistä, kissoista ja pienistä tulipalon aluista. Emme antaneet periksi, kun remontin edetessä paljastui aina vain uusia ja uusia rahareikiä, joihin meillä ei riitä budjetti. Emme anna periksi vieläkään, kun talon remontti on jatkunut pian kahdeksan vuotta. Meillä ei ole ollut apunamme sukulaisten ja läheisten turvaverkkoa tai mojovia - tai edes pieniä - perintöjä. Olemme tehneet kaiken itse.

Olen kuullut varmasti satoja kertoja: "Oi, minäkin haluaisin tuollaisen talon/ eläimiä/ kauppa-auton". Ja sitten aina tulee mutta. Ei meillä ole ollut mitään enempää. Me vain emme ole antaneet periksi silloinkaan, kun se olisi ollut järkevämpää. Meillä ei ole muttaa.

Tänään juuri tajusin, että periksiantamattomuus on yksi yrittäjän ominaisuuksista. Ja minulla ON se! Se oli riemastuttava oivallus!

Silti, voimauttavista oivalluksista huolimatta, minulla on koko ajan mielessä Suunnitelmat B, C ja D. Ainakin. Voin tehdä elämässäni ihan mitä vain, yrittäjyys ei ole ainoa vaihtoehto ja voin ihan hyvin luopua siitä.

Tänään puodilla kävi hämmästyneitä, uteliaita ja jopa riemastuneita asiakkaita. Osa sunnuntaikävelyllä, osa facebookista aukiolohuikkaukseni huomanneena. Voi, miten paljon hyvää mieltä! Puotipäivä pelasti katastrofaalisen myyntiviikonlopun. Vain Elämää -ohjelmassa korviini osui, kun Vicky sanoi välillä olleen taloudellisesti todella tiukkaa ja että jollain on aina selvitty kädestä suuhun ja eteenpäin. Tämän kokemuksen jakavat varmasti monet yrittäjät ja artistit. Tätä voi olla vaikea ymmärtää heidän (teidän), joilla seuraava palkka, seuraava työttömyyskorvaus on tulossa tiettynä päivänä. Vaikka sitä ei olisi paljon, se on kuitenkin tulossa. Sitä varmuutta ei itsensä työllistävällä ole. Aamupäivän mietin kuumeisesti ensi viikon ruokalistaa lähes nollabudjetilla, puotipäivän jälkeen olo on helpottunut: ruokaa on ensi viikollakin.


Kotona huomasin yhden päivän asiakkaista jakaneen fb-päivitykseni. Tällaista mainosta ei voi rahalla ostaa. Puotipäivän jäljiltä kohonnut mieli nousi uusiin sfääreihin!

Viime aikoina hallituksen leikkaussuunnitelmat ovat jakaneet kansaa. On ollut kamalaa lukea yrittäjiä koskevia kommentteja. Näkeekö joku todella minut ahneena kahmijana? Onko todella ihmisiä, jotka eivät usko, että aloittava pienyrittäjä saattaa sitkutella vuosia kokonaan ilman tuloja tai lainarahan turvin? Millainen olisi yhteiskunta ilman yrittäjiä ja yrityksiä?

Jostain mainoksesta bongasin laulaja Sannin lauseen: "Oman jutun kanssa ei synnytä. Se pitää tehdä." Minulla on vapaus valita. Voisin valita helpomman tien. Moottoritien äänivalleineen. Mutta luulen, että sillä hankalammalla polulla on upeammat maisemat!

Kiitos tämän päivän (ja kaikkien muidenkin) asiakkaille: ilman teitä koko yritystäni ei olisi. Teitä toisia yrittäjiä, teitä työntekijöitä, teitä eläkeläisiä, teitä työttömiä, teitä virkamiehiä, teitä opiskelijoita. Meitä.

lauantai 19. syyskuuta 2015

Hanskat naulaan?

Eilen saatiin kuin saatiikin Matkahuollon lakon syövereihin kadonnut varaosa, öljynjäähdytin. Mies sen haki Tampereelta ja asensi. Kone oli paikoillaan ja starttikunnossa iltakymmenen jälkeen.


Minä pääsin suorittamaan siis yhdistettyä koeajoa ja kauppa-auton pakkausta. Jee, öljyvuoto näytti talttuneen ja auto kulki muutenkin mukavasti!


Yhdentoista maissa sain suunnata kohti kotia. Mies teki vielä viimeiset säädöt autoon ja pesi sen.


Pitkäksi venähti siis taas kerran yrittäjän ja yrittäjän puolison päivä. Tänään kännykkä soitti armottomasti herätyksensä aikaisin aamulla. Ripsiväriä, kahvia ja muuta tarpeellista ja olin valmiina suuntaamaan kohti Vanhan Keuruun syysmarkkinoita.


Parikymmentä kilometriä ajettuani auto alkoi oireilla. Se ei oikein jaksanut ylämäkiä. Parinkymmenen seuraavan kilometrin aikana oireilu paheni. Se kilisi, nyki ja nopeus putosi ylämäissä neljäänkymppiin. Ei tällä huristeltaisi pariasataa kilometriä Keuruulle! Soitin siis Miehen hätiin ja köröttelin takaisin päin. Treffasimme tien poskessa ja Mies vaihtoi uuden bensapumpun.


Taas U-käännös ja keula kohti Keuruuta. Mies huristeli varmuuden vuoksi perässä ja hyvä niin, sillä pian auto alkoi taas pirteän alun jälkeen oireilla.


Pysähdys tien poskeen ja kaasaria tarkistamaan. Matkassa oli uudet kärjet, Mies vaihtoi nekin.


Pian matka jatkui - ja niin myös kauppa-auton vika. Laitoin viestiä Keuruulle ja tein taas U-käännöksen. Köröttelimme syrjäteitä kotia kohti. Kuuttakymppiä kauppa-auto kulki oikein mukavasti, mutta nopeuden noustessa ongelmat alkoivat aina vain uudestaan.


Siispä takaisin kotiin. Pääsin sentään ajamalla.


Harmitti. Taas jäi päivän myynti kokonaan tekemättä. Auton vika on ihan mystinen. Tuntuisi liittyvän bensansaantiin.

Nyt on vaihdettu bensapumppu, avattu ja putsattu kaasari, vaihdettu uudet kärjet ja kaikki letkut ym. tankilta kaasariin, säädetty sytkä ja venttiilit, vaihdettu puola ja isompi pääsuutin. Missään ei ollut selvää vikaa. Illan 60 km testilenkillä auto tuntui toimivan, mutta silti jännittää lähteä huomisaamuna kohti Nakkilaa.

Nyt on meneillään yksi vuoden hiljaisten kuukausien Top 3:sta. Nettikauppa on ihan kuollut ja puodilla on kesän jäljiltä rauhallista. Nyt ei olisi varaa jättää yhtään myyntitapahtumaa väliin. Tänään jo kävi elävästi mielessä downshiftaaminen kortistoon. Vai olisiko se upshiftaamista, kun tuloni nousisivat?

perjantai 18. syyskuuta 2015

Vanhan Keuruun syysmarkkinat 19.9.



Vanhan Keuruun syysmarkkinat
la 19.9.2015 klo 11-15

Tapahtuman fb-sivu

Ei käy elämä turhan tasaiseksi ja tylsäksi tuon vanhan kleinarin kanssa! Siihen odoteltiin uutta varaosaa ja pidätettiin hengitystä, päästäänkö viikonlopun myyntitapahtumiin. Osa lähti Matkahuollon kyydissä liikkeelle, mutta katosi lakon tuoksinaan. Onneksi löytyi Matkahuollolta ystävällinen ihminen, joka jäljitti lakkoilevan osan ja Mies pääsi noutamaan sen Tampereelta. Nyt taas on otsalampulle käyttöä, kun päämekaanikko kasaa konetta syysmyrskyillan pimeydessä. Mutta luotto on kova: aamulla lähdetään kohti Keuruuta ja Vanhan Keuruun syysmarkkinoita!

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Syysmessut Villilän studiolla Nakkilassa



Sunnuntaina 20.9.2015 klo 10-16
SYYSMESSUT VILLILÄN STUDIOLLA
Nakkilassa, Villiläntie 1


Paikalla näytteilleasettajia ympari maakunnan. Kädentaidot, sisustustuotteet, korut, pukeutuminen, askartelutarvikkeet. Mukana myös taitavia käsityöläisiä joiden työnäytöksiä pääsee seuraamaan.

Pihalla lapsille poniajelua kärryillä 13-15.00, 2€/kierros.
Paloauto kurvaa paikalle klo.12.00
Kaverikoirat Nana ja Netta myös paikalla ainakin rapsuteltavana ehkä myös kuljettamassa lapsia kärryillään.
Säävaraus

Kartanolla on myös kaffila auki messuvieraita varten.

Tapahtuman fb-sivu

PS. Kauppa-autoon odotellaan vielä uutta öljynjäähdytintä, joten pientä jännitystä on tapahtumaan lähdön suhteen ilmoilla :D

tiistai 15. syyskuuta 2015

Uusi, uljas laajentunut puoti

Puodin laajennuksesta on nyt reilu viikko. Minun silmissäni näyttää vielä keskeneräiseltä, mutta se on varmaankin pysyvä olotila. Aina on jotain suunnitteilla, aina voi ainakin vähän järjestellä uusiksi.

Tässä on eilisiä näkymiä puodilta. Tämä näkymä on puodin uutta osaa, entisen työhuoneen aluetta. Löysin jokin aika sitten osto- ja myyntiliikkeestä tuon ihanan, vanhan, tummaksi lakatun hyllyn. Se sopii kassatiskin kaveriksi täydellisesti! Tumma puu kaipasi kaverikseen jotain kevyempää - uutta ja vaaleaa: sitä sai Ikeasta. Pidimme viime viikolla aloittaneen harjoittelijani kanssa männäperjantaina äärimmäisen työparikemioiden testauksen ja kokosimme Ikea-kalusteita. Menestyksellä!


Kassatiski rajaa nyt mymälän ja työtilan aluetta. Kalusteilla alueiden koot voivat elää sesonkien ja tarpeen mukaan. Aika näyttää, miten ajatukseni toimii käytännössä. Työtila muutti siis entisen toimiston tilalle ja turhaksi osoittautuneesta toimistosta luovuin kokonaan.


Työtila on nyt pidettävä vähintään kohtuullisessa järjestyksessä, sillä asiakkaat näkevät sinne. Hyvä puoli on, että työntekoa ei tarvitse välttämättä keskeyttää heti asiakkaan tuloon vaan voin tervehtiä työpöydän äärestä. Tämä järjestely ehkä myös konkretisoi, että tuotteita todellakin tehdään itse, tässä ja nyt ja näillä käsillä.


Vanha kakluuni on nyt turvallista lämmittää ja se myös näkyy koko myymälään.







Yövalaistuksessaan puoti on taianomainen. Jos jatkan töitä iltahämäriin, en millään meinaa malttaa poistua ja kurkin vielä ulkopuoleltakin ikkunoista sisään.

maanantai 14. syyskuuta 2015

Teippaukset puodille

Tänään valmistuivat puodin teippaukset!


Palataan kuitenkin vielä muutama viikko taaksepäin... Tältä puoti on näyttänyt kesän ajan.


Kunnes eräänä päivänä ikkunan taakse ilmestyi Mainosteipin Henri Mainostoimisto Grafiirin teippaussuunnitelmilla varustautuneena.



Eipä aikaakaan, kun jännityksellä odottamani ikkunateipit olivat paikoillaan.





Iltavalossa teipit näyttävät minusta erityisen ihanilta.






Tänään Henri palasi valomainosten kera.



Valomainosten valot syttyvät automatiikan turvin ja minun seitsemään asti kestänyt työpäiväni ei ollut tarpeeksi pitkä - olisin niin halunnut nähdä mainokset valaistuina. Enköhän kerkiä vielä :)