keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Entäs Oku?

Minä olen miettinyt Okun kohtaloa siitä asti, kun tein viime jouluna ostopäätöksen uudesta hevosesta. Poju löytyi niin nopeasti, etten ehtinyt edes kunnolla tajuta asiaa. Pojun kanssa menee hyvin ja nyt hevosenomistaminen on juuri sitä, mistä olen ihan pikkutytöstä asti haaveillut.
 
Mutta entäs Oku?
 

Vaikeasta eroahdistuksesta kärsivä Oku. Niin vaikeasta, etten ole kenelläkään muulla kuullut olevan edes lähelläkään. Oku, jonka on vieläkin vaikea luottaa ihmisiin. Edes yhteen, siihen omaan. Kamalasta kesäihottumasta kärsivä Oku. Ratsastaessa rodeohepuleita saava Oku.

Lempeä jättiläinen, joka seuraa uteliaana pihan tapahtumia, omien ihmisten ja eläinten puuhia. Oku, joka rakastaa kaikkia lajiin, rotuun ja kokoon katsomatta. Oku, joka nauttii läheisyydestä. Oku, joka ei tee pahaa kärpäsellekään. Oku, joka kantaa satulassaan pikkulapset pehmeän turvallisesti, kun vain taluttaja kulkee rinnalla. Oku, jonka laukka on maailman pehmein. Laumanjohtaja Oku, joka toivottaa jokaisen hevosen lempeän rauhallisesti tervetulleeksi ja pitää järjestyksen yllä kärsivällisen isällisesti.


Vastakohtien Oku. Pölhö Oku. Rakas Oku.


Okun kanssa olemme edenneet pienin askelin ja suurin harppauksin - kunnes on tapahtunut taas jotain, joka on vienyt lähtöruutuun. Ja kunnes on tullut kesä - ja kammottava ihon märkiväksi, tuskaisen kutisevaksi vereslihaksi muuttava kesäihottuma.


Tein jo Pojun tultua päätöksen. Tänä kesänä Okun ei tarvitsisi enää kärsiä. Ensi syksynä minun ei tarvitsisi enää aloittaa sen kanssa taas kerran lähtöruudusta. Juttelin eläinlääkärin kanssa. Ensimmäisten ihottumaoireiden tullessa Oku päästettäisiin pois, vihreämmille laitumille.

Tänään soitin eläinlääkärille.

Kokeilemme vielä Okulla parhaiten toiminutta lääkettä valtavalla annoksella. Kokeilemme vielä yhtä uutta tukihoitoa. Laitoin tilaukseen vielä kaksi uutta erilaista ihottumaloimea.

Tänä kesänä Okun vihreä laidun on vielä kotipihassamme. Mutta jos hoito ei tehoakaan, minun on päästettävä Oku pois sinne ikuisen vihreälle laitumelle, jossa kammottava, hirvittävä ihottuma ei sitä enää kiusaa.

Käsityökortteli Kamppi, Helsinki 2.5.


Käsityökortteli-kiertue saapuu seuraavaksi Helsinkiin
Kampin kauppakeskuksen eteen Narinkkatorille
la 2.5.-15 klo 10-18
 
Ahdin tilan kiertävä keppihevossirkus on 70 upean käsityöyrityksen mukana pystyttämässä korttelia.
Tarjolla on tietenkin valtava kattaus suomalaisia käsityötuotteita, valikoimista löytyy nyt äitienpäivä- ja valmistujaislahjoja joka makuun!
 
Pääsy on vapaa, tervetuloa ostoksille ja viihtymään!
 
Tapahtuman fb-sivu löytyy täältä.

Lasten Vappu Tampereella Tallipihalla 1.5.


Tallipihalla vietetään
Lasten Vappua
pe 1.5. klo 10-16
 
Ahdin tila kiertävine keppihevossirkuksineen on mukana!
 
Mukana menossa ovat myös mm. FunFunPark, ilmapallo- ja lakukauppiaat, monenlaiset myyjät, perheliikuntakeskus Hippa sekä tietysti Vappu Apina ja paljon kivaa tekemistä lapsille!
 
Vapaa pääsy, tervetuloa!
 
Tapahtuman fb-sivuille pääset tästä.

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Essuja Äitienpäiväksi - Käsityökorttelin ETUpäivät ovat täällä taas!

Käsityökorttelin ETUpäiviä vietetään 28.-30.4.
 
Ahdin tila on mukana taas, nyt ETUpäiväspesiaalina nettipuodista on saatavana rakastettuja Dessert ja HotCoffee -essuja
 


Käsityökorttelin ETUpäivien facebook-tohinoihin pääset mukaan täältä.
 
Pssst! Ahdin tilan nettipuodista saat lisäksi 15% alennuksen koko valikoimasta alekoodilla SIRKUS.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Käsityökorttelissa Toivolan Vanhalla Pihalla

Kevään ensimmäinen Käsityökortteli oli viime vuoden tapaan Jyväskylässä, tällä kertaa Sataman sijaan tunnelmallisella Toivolan Vanhalla Pihalla. Jännästi Toivolassa on samaa henkeä kuin Tallipihalla - mutta samalla jotain ihan erilaista.


Lauantaina saatiin nauttia auringosta, silti kävijöitä olisi voinut olla enemmänkin.



Hienosti tuo minun keppihevossirkukseni Toivolan pihaan sopi! Lauantaina kävi Keskisuomalainen-lehden toimittaja ja haastatteli minuakin, jutun nettiversio löytyy täältä.


Sunnuntaina säiden haltija ei ollut yhtä suosiollinen. Silti sateinen sunnuntai oli paljon lauantaita vilkkaampi!




Järjestäjiä vähän huoletti etukäteen, miten mahdun Suurine Kurpitsoineni portista. Hyvin mahduin!

Kuva: Otto Aanmaa / Suomen Käsityöyrittäjät
Kilometrejä kertyi tänä viikonloppuna kauppa-auton mittariin 800. Olipa mukava ajella, kun ensimmäisen kerran autossa oli stereot ja vielä mukitelinekin :)

Kiitos Toivolan Vanhan Pihan väelle, Suomen Käsityöyrittäjille ja teille asiakkaille! Blogin lukijoita ilmoittautui taas useampi, se lämmittää.

Tapahtumasta tehtiin myös video, sen löydät täältä. Ihana, ihana!

-----

EDIT: Lisätty kuva sunnuntaisesta Keskisuomalaisen  jutusta Kösityökorttelista.



keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Käsityökortteli Toivola, Jyväskylä 25.-26.4.

Nyt se starttaa, kevään ja kesän Käsityökortteli-kiertue! Ensimmäisenä Käsityökortteli nousee Jyväskylään Toivolan Vanhalle Pihalle 25.-26.4. klo 10-16.

 
Käsityökortteli on avoinna la-su 10-16 ja upea museokortteli on pullollaan käsityöyrityksiä ympäri Suomen!
Käsityökortteliin järjestetään myös bussikuljetukset su 26.4. Helsingistä ja Oulusta. Vielä mahtuu kyytiin, klik!
 
Toivolan Käsityökorttelin fb-sivun löydät täältä.


Tälle keväälle ja kesälle on luvassa melkoisen komea korttelikiertue. Ahdin tilan kiertävä keppihevossirkus on mukana: Jyväskylässä, Helsingissä Kampissa, Tampereella, Vantaalla, Savonlinnassa ja Helsingin Taitomaailmassa. Missä nähdään?

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Montemamman estetreenit


Pojun kanssa olemme jatkaneet harjoituksiamme: minä olen perehdyttänyt Pojua pidemmälle ratsastuksen saloihin ja Poju puolestaan on raottanut minulle ovea monten maailmaan. Lähes joka maastolenkkiin kuuluu ainakin yksi kiitoravipätkä. En olisi uskonut sen olevan näin hauskaa!


Kentällä meno on puolestaan rauhoittunut. Olen ratsastanut paljon pitkällä ohjalla. Poju kuuntelee jo mukavasti istuntaa ja pohjetta, ravi on rauhallisempaa ja tasapainoisempaa.


Olemme aloittaneet estetreenitkin! Tänään rakensin parista olkipaalista ja vanhoista heinäseipäistä pienen ristikon kentälle. Pojua se alkuun vähän jännitti, mutta esteen haistelun ja alkuverryttelyn jälkeen siitä mentiin yli rennosti molempiin suuntiin. Poju ei edes loikannut, otti vain vähän korkeamman raviaskeleen.


Ostin hevosmessuilta Pojulle uudet Berisin kumikuolaimet. Niillä Poju on alkanut sietää kuolaintuntumaakin.


Täällä on aivan uskomattomat maastot. Meillä on Pojun kanssa vielä paljon teitä ja polkuja kartoitettavana.



Olen niin onnellinen ja kiitollinen siitä, että Poju tuli elämääni.

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Tirehtööri Leijonan luolassa

Sekatavarakaupasta kiertäväksi keppihevossirkukseksi
 
Tämä postaus on itse asiassa koulutehtäväni, esitykseni pienyrityksen kehittämispajan viimeisen koulupäivän Leijonan luolaan. Leijonan luolassa esitellään koulutuksen aikana valittu kehittämistavoite. Oma kehittämistavoitteeni oli suuri nimeämätön möykky, josta yksin olisi ollut mahdoton saada otetta. En osannut nimetä sitä vielä viime syksynä koulutuksen alkaessa, mutta nyt taakse päin katsoessa se näyttää ihan selvältä: liikeidean terävöittäminen. Ahdin tilan hyväntuulinen sekatavarakauppa olisi muuttunut keppihevossirkukseksi ilman koulutehtävääkin, mutta nyt se tapahtui kurinalaisemmin ja suunnitelmallisemmin.
 


Lähtökohta

 Viime vuonna määrittelin itse Ahdin tilan onnellisen käsityöläisen sekatavarakaupaksi. Logoon valitsin tekstin "hyväntuulen käsitöiden sekatavarakauppa". Tuotevalikoima oli laaja: lastenvaatteita, asusteita kaiken ikäisille, pieniä lahjatavaroita ja sisustustuotteita. Viime vuoden alussa tuotevalikoimastani kuitenkin erottuivat kaksi tuotetta: esiliinat ja keppihevoset.

Käsityöyritykseni toimi alkuun pienessä, ihanassa kivijalkapuodissa Tallipihalla. Todellisessa satumaisessa sekatavarakaupassa!


Nettipuodissa jatkui sama sekatavarakaupan meininki. Se pyöri tappiolla.



"Jos myyt kaikille kaikkea, et myy kenellekään mitään"

Sekatavarakauppani ongelmat olivat kasvuun vastaaminen ja kulujen nouseminen. Kamppailin kannattavuuden ja oman ajankäyttöni kanssa. Tein orjatyötä omassa yrityksessäni: palkatta ja kellon ympäri.


Ratkaisu

Ratkaisuni ja suuntani kypsyi Joulutorin räntäsateessa. Sekatavarakaupan tie oli nyt nähty. Pelkillä ihasteluilla ja kehuilla ei elä. Asiakkaat selvästi hämmentyivät valtavasta tuotevalikoimastani eivätkä osanneet tehdä ostopäätöstä. Minun oli tehtävä valinta ja keskityttävä yhteen tuoteryhmään. Valitsin keppihevoset.

 
Viime vuoden alusta asti kehitin jo yritykseni graafista ilmettä: kauppa-auton myötä tilasin logon ammattilaiselta ja autoon teippaukset. Tilasin myös julisteita ja bannereita messuille ja muihin tapahtumiin. Teetin lopultakin kunnolliset käyntikortit itse askarreltujen tilalle.

Kauppa-autoni osoittautui viime vuonna toimivaksi ratkaisuksi. Se on Suomessa eksoottinen ilmestys ja monet tapahtumajärjestäjät vieroksuvat ajatusta autosta myyntikojuna. Mielikuva kauppa-autosta on yleensä torikauppias kolhuisine transitteineen. Monia myös epäilyttää siihen liittyvä byrokratia - ja kun Suomessa ei olla varmoja, onko joku luvallista, se katsotaan turvallisimmaksi kieltää varmuuden vuoksi. Moni kiva myyntipaikka kieltääkin myyntiautot jo säännöissään, esim. Fiskarsin torille ei kauppa-autolla ole asiaa: "Auto tai peräkärry ei saa toimia myyntikojuna, eikä niitä saa pitää toripaikoiksi merkityllä alueilla."

 
Viime vuoden myyntipaikkaselvittelyjen jälkeen tähän vuoteen on vähän helpompi lähteä. Osa tapahtumajärjestäjistä ymmärtää iloisen, museokuntoon kunnostetun kauppa-autoni viihdearvon. Se kerää huomiota ja some-näkyvyyttä ja sen ympärille voi kehittää ohjelmaa. Tänä vuonna en enää osallistu ollenkaan tapahtumiin, joihin ei autollani ole pääsyä.

 
Verkkokauppaan toteutin tänä keväänä muodonmuutoksen. Siivosin sekalaiset tavarat pois ja nostin keppihevoset tarvikkeineen esiin. Keväällä tai alkukesästä nettipuotini siirtyy uudelle alustalle, joka toimii nykyistä paremmin myös mobiililaitteilla.
 
Blogiin ja Facebookiin toteutin vuoden alussa ulkoasujen päivityksen myös - teen sen aina vuodenvaihteessa. Instagram-tilini on saanut paljon uusia seuraajia hevosmessujen arvontayhteistyön kautta. Instagramiin perustin tilin aikoinaan omalla nimelläni ja nyt sitä on vaikea muuttaa yritykselle. Toisaalta ei ehkä ole huono asia henkilöityä siellä yksityishenkilönä ja keppihevossirkuksen tirehtöörinä - olenhan täällä blogissakin omana itsenäni.
 
Nettiasioita kuntoon laittaessani hankin muutaman domainin lisää: keppihevonen.com, keppihevossirkus.com ja keppihevossirkus.fi. Ne kaikki ohjautuvat nyt ahdintila.fi -sivulle.
 
 
Jatkan edelleen markkinointimateriaalini päivitystä. En ole uskaltanut ottaa riskiä, että tekisin sen lainarahalla vaan olen tehnyt sitä pala kerrallaan sitä mukaa, kun yritykseen on tullut rahaa. Ehkä olisi ollut kannattavampaa hoitaa kaikki kerralla kuntoon? Tällä hetkellä työn alla ovat kunnollisina painotuotteina toteutettavat uudet käyntikortit, riippulaput ja keppihevospassit.
 
 
Tuotteet
 
Aloin vasta hiljan alkaa valmistaa keppihevosia eri hintaluokissa niiden työläyden mukaan. Miten ihmeessä tämä ei juolahtanut mieleeni aikaisemmin? Olen lisännyt keppihevosten varustevalikoimaa. Tämän vuoden puolella keppihevosten varusteisiin on tullut uutuuksina pinteleitä, otsapantoja, kuolaimia ja loimia. Tulossa on seuraavaksi säädettäviä suitsia.
 
 
Hevosmessuille tein keppihevosille mukaan keppihevospassit. Passissa on itse ylläpitämäni rekisterinumero, hevosen väri ja tuntomerkit sekä tieto, että tuote on valmistettu käsityönä ja tekijän allekirjoitus. Halusin jättää uuden omistajan päätettäväksi hevosen rodun, iän, sukupuolen ja nimen.
 
 
Mietitty ja hylätty
 
Yhtä tärkeää kuin päättää mitä yrityksen pitää tehdä, on päättää mitä ei tule tehdä. Mietintämyssyssä on tietysti ollut moniakin ideoita, sekä muiden ehdottamia että itse keksittyjä. Niistä mainitsemisen arvoisia ovat ehkä oman virtuaalisen kepparitallin perustaminen ja keppihevospassiin tulevat tiedot. Kepparitallia en perusta, koska se ei yksinkertaisesti kiinnosta minua. Minä en ole harrastaja ja tallin perustaminen olisi minulle teennäistä. Uskon, että se näkyisi myös asiakkaille. Teen työtä omalla tavallani, keppihevossirkus autoineen on minun juttuni!
 
 
Tulikoe
 
Keppihevossirkukseni tulikoe oli ehdottomasti viikonlopun hevosmessut. Jos se ei olisi toiminut siellä, se tuskin toimisi muuallakaan. Puitteet olivat kohdillaan suurine osastoineen, musiikkeineen, heppahulluine messuvieraineen ja osaston naapurina olleine keppihevosten SM-areenoineen. Asiakkaat ymmärsivät ja riemastuivat heti: "Keppihevossirkus!" Minut nimettiin tirehtööriksi ilman esittäytymistä tai tittelin kertovaa nimilappua.
 
 
Asiakaspalaute oli loistavaa, samoin muiden näytteilleasettajien. Messuilla oli myös liikkeellä muiden hevostapahtumien järjestäjiä ja tiedossa onkin lisää hevostapahtumia keppihevossirkukselleni. Ankarin palaute tuli keppariharrastajilta, hobbyhorse sisterseiltä. Asiakkaita löytyi paljon heistäkin ja kiitostakin sain, mutta myös terävää kritiikkiä ja monta varteenotettavaa kehitysehdotusta.
 
Kohderyhmääni ovat selkeimmin lapset ja heille keppihevosen ja sen varusteita lahjaksi ostavat vanhemmat ja isovanhemmat. Harrastajillekin meni monta kalliimman hintaryhmän keppihevosta ja varsinkin keppihevosten varusteita. Myin messuilla loppuun pintelit, loimet ja kuolaimet.

Mikä tärkeintä: nyt toimi myös myynti. Entiset myyntiennätykset rikkoutuivat kirkkaasti.
 
 
Jatko
 
Nyt näyttäisi siltä, että olen oikealla tiellä. Jatkossa on siis luvassa tuotevalikoiman terävöittämistä entisestään. Keppihevosiin teen vielä kalliimman hintaluokan malleja, vieläkin yksityiskohtaisempia. Varustevalikoimaa lisään myös. Myös varusteosien jälleenmyynnille olisi kysyntää. Osallistun jatkossa useammin hevostapahtumiin.

Ratkaisua vaille ovat vielä kysymykset tuotannon volyymin nostamisesta ja katteesta. Minkä kokoinen yritys Ahdin tilan kiertävä keppihevossirkus tulee olemaan? Elättääkö se vain minut, palkkaanko lisäkäsiä vai ulkoistanko?
 
Tämän vuoden tavoitteeni on saada ensimmäisen kerran yrittäjyyteni aikana palkkaa.
 
Kahden vuoden tavoitteenani on saada työhuone pois kotoa, ehkä työhuonemyymälän muodossa.
 




maanantai 13. huhtikuuta 2015

Messusunnuntai - uskaltaisinko uskoa?

Lauantain hulinan jälkeen varauduin rauhallisempaan sunnuntaihin ja paljon pienempään myyntiin. Mutta niin vain sunnuntaikin yllätti iloisesti sekä vilinällä että myynnillä mitattuna! Lauantain lukemiin ei sentään päästy, mutta aiemmat ennätykset pestiin nytkin.


Sunnuntaina ei tullut kuvattua juuri muuta kuin nämä Miehen aamusta ottamat osasto- ja poseerauskuvat. Anteeksi siis ylenmääräinen pönötys, mutta kun olen niin onnellinen ja ylpeäkin tuosta keppihevossirkuksestani! Saa nähdä, käykö moinen ylpeys lankeemuksen edellä ja seuraavista tapahtumista kotiudutaan taas viimeisillä bensahöyryillä ja mieli maassa...

Mutta nyt hetken on tankki täynnä, kauppa-autoon stereot tilattuna (voi, miten olen jonkinlaista radioaparaattia pitkillä tapahtumamatkoilla kaivannut!) ja mielen perukoilla tieto siitä, että saan kevään tapahtumamaksut, juuri nousseet verkkokauppalaskut ja YEL:t maksettua. Ja ostettua kankaita ja muita materiaaleja uusiin keppareihin! Eikä meidän perheen tarvitse hetkeen syödä neljää päivää samaa vedellä jatkettua soppaa - sekin on tänä talvena tullut tutuksi.






Messujen myynnistäni n. 90% tuli keppareista ja niiden tarvikkeista. Uskomatonta ja käsittämätöntä. Suuntani taitaa siis olla oikea ja jatkan tuotevalikoimani karsimista edelleen.

Nettipuodin uusiminen on minulla työn alla, samoin markkinointimateriaalin kanssa työ on vielä kesken. Kauppa-auto ja keppihevossirkuskonsepti alkaa olla kasassa, parantaa toki aina voi. Tuotevalikoiman suhteen jatkan terävöittämistä. Keppihevosiin ja niiden tarvikkeisiin on nyt monta uutta ideaa ja parannusehdotusta pääknupissa.

Ihka ensimmäisen kerran sain todisteita siitä, että ehkä, ehkä, ehkä sittenkin tällä työllä voisi elää. Vai oliko tämä vain yksittäinen onnenkantamoinen?

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Hevosmessujen lauantai, saako hehkuttaa?!


Pitäisikö minun alkaa uskoa tekemisiini? Tänään olin messuhallilla vähän kahdeksan jälkeen. Ehdin istahtaa ensimmäisen kerran juomaan ja syömään viideltä.

Tein uuden myyntiennätyksen. En vain rikkonut vanhaa, vaan rökitin sen moninkertaisesti!



Keppihevosten SM-kisaradalla oli hurja kuhina koko päivän. Siellä kilpailtiin esteissä, koulussa ja korkeushypyssä. Katsokaas voittajan tyylinäytettä! Este oli melkein tytön korkuinen!



Koko päivä, 12 tuntia, korkkareissa tuntuu jaloissa. Jaksoin kuitenkin vielä viimeisen, hiljaisimman, messutunnin aikana käydä ostamassa Pojulle uuden satulahuovan ja kuolaimet. Tuntui ihanalta, kun oli pitkästä varaa moiseen törsäykseen.

Saanko esitellä: Ahdin tilan sangen virallinen messuosasto, keppihevossirkus!

Olin taas viimeisten joukossa rakennuspäivän iltana puuhastelemassa Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa. Luulin karsineeni tuotevalikoimaa roimalla kädellä, mutta tavaroita vain putkahteli ja putkahteli kleinarin uumenista!


Katsokaas, kuinka komian roll-upin hain tänään Mainosteipistä! Se suunnitteli mainostoimisto Grafiiri.


Kepparit tarvikkeineen ovat selvästikin paraatipaikalla, mutta mitä kaikkea muuta olenkaan osastolleni viritellyt?


Uijuijui! Vinkeen heijastinliivejä, heppoja ja sirkusheppoja! Ne ovat aivan uunituoreita, hain paketin tänään postista. Suunnittelimme lasten ja aikuisten heppaliivit yhdessä Vinkeen tädin, Kreetan kanssa. Niitä ei vielä saa mistään muualta kuin minulta. Sirkusheppa on Ahdin tilan kiertävän keppihevossirkuksen spesiaalimalli.

Nämä heijastinliivit ansaitsevat ikioman postauksen, joten palaan asiaan myöhemmin.

Takaluukkuun katoin heijastinliivien kaveriksi pipobaarin. Sain jälleenmyyntiin pipoja Kangasunelmalta ja Bellapuulta, omista pipoistani mukana ovat Pirkot ja Ruusut.



Kepparitarvikkeet eivät enää mahdu yhdelle myyntipöydälle. En muuten ole huomannut missään erikseen korostaa, että nämä ovat käsityötä - olen ne kaikki tehnyt ihan itse. Varmaan pitäisi!



Keppihevossirkuksen tirehtöörillä on astetta prameammat messumatot. Kyllä, niissä on valot!


Jälleenmyyntiin sain myös rakastamiani House of Simonen nahkaisia koruja. Niiden seuraksi ravintolan puoleiseen pöytään katoin Arkkikaupan kukkaroita. Niistä en huomannut nyt napata yhtään kuvaa.


Peilipallo odottaa jo huomista. Tulkoon valo, meteli ja ihmisvilinä!