keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Entäs Oku?

Minä olen miettinyt Okun kohtaloa siitä asti, kun tein viime jouluna ostopäätöksen uudesta hevosesta. Poju löytyi niin nopeasti, etten ehtinyt edes kunnolla tajuta asiaa. Pojun kanssa menee hyvin ja nyt hevosenomistaminen on juuri sitä, mistä olen ihan pikkutytöstä asti haaveillut.
 
Mutta entäs Oku?
 

Vaikeasta eroahdistuksesta kärsivä Oku. Niin vaikeasta, etten ole kenelläkään muulla kuullut olevan edes lähelläkään. Oku, jonka on vieläkin vaikea luottaa ihmisiin. Edes yhteen, siihen omaan. Kamalasta kesäihottumasta kärsivä Oku. Ratsastaessa rodeohepuleita saava Oku.

Lempeä jättiläinen, joka seuraa uteliaana pihan tapahtumia, omien ihmisten ja eläinten puuhia. Oku, joka rakastaa kaikkia lajiin, rotuun ja kokoon katsomatta. Oku, joka nauttii läheisyydestä. Oku, joka ei tee pahaa kärpäsellekään. Oku, joka kantaa satulassaan pikkulapset pehmeän turvallisesti, kun vain taluttaja kulkee rinnalla. Oku, jonka laukka on maailman pehmein. Laumanjohtaja Oku, joka toivottaa jokaisen hevosen lempeän rauhallisesti tervetulleeksi ja pitää järjestyksen yllä kärsivällisen isällisesti.


Vastakohtien Oku. Pölhö Oku. Rakas Oku.


Okun kanssa olemme edenneet pienin askelin ja suurin harppauksin - kunnes on tapahtunut taas jotain, joka on vienyt lähtöruutuun. Ja kunnes on tullut kesä - ja kammottava ihon märkiväksi, tuskaisen kutisevaksi vereslihaksi muuttava kesäihottuma.


Tein jo Pojun tultua päätöksen. Tänä kesänä Okun ei tarvitsisi enää kärsiä. Ensi syksynä minun ei tarvitsisi enää aloittaa sen kanssa taas kerran lähtöruudusta. Juttelin eläinlääkärin kanssa. Ensimmäisten ihottumaoireiden tullessa Oku päästettäisiin pois, vihreämmille laitumille.

Tänään soitin eläinlääkärille.

Kokeilemme vielä Okulla parhaiten toiminutta lääkettä valtavalla annoksella. Kokeilemme vielä yhtä uutta tukihoitoa. Laitoin tilaukseen vielä kaksi uutta erilaista ihottumaloimea.

Tänä kesänä Okun vihreä laidun on vielä kotipihassamme. Mutta jos hoito ei tehoakaan, minun on päästettävä Oku pois sinne ikuisen vihreälle laitumelle, jossa kammottava, hirvittävä ihottuma ei sitä enää kiusaa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oikea päätös. Jos hoidot eivät auta, on hevosen parempi päästä pois. Ei hevonen sitä sure.

Rankkoja nämä päätökset ovat, mutta ne pitää tehdä järjellä ei tunteella. Itselläni on tänään hevoselle klinikka aika ja sen kohtalo selviää sillä käynnillä. Iltapäivällä tiedän onko minulla ensi viikolla tämä hevonen tai ei. Ei mukavalta tunnu, mutta ei minun tuntumisilla tässä mitään merkitystä ole, valitettavasti.

-johanna

Katja kirjoitti...

Vaikea päätös, mutta varmasti oikea jos mistään keinosta ei ole apua. Tsemppiä!