keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Tänään, tammikuussa

Tammikuu ei ole minun kuuni. Se on sijalla 12. kuukausien rankkauksessani. Pimeä tulee liian aikaisin, valoisa aika kuluu puulämmitykseen ja eläintenhoitorutiineihin. Enpä silti niistä kummastakaan luopuisi, en muurien lempeästä lämmöstä enkä varsinkaan eläimistä.


Kuuraisia suukkoja, talvikarvaa joka on pinnalta huurteessa ja tyvestä lämmintä.





Tänään talitintit alkoivat laulaa. Aurinko vilkuttelee, muistuttaa että kohta taas nähdään. Kun painaa nenän auringossa seisseen hevosen turkkiin, voi jo haistaa ihan vienosti kesän.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Mutta missä on sielu?

Eilisen koulutuksen sparrauksen parasta antia itselleni oli silmieni avautuminen verkkokaupan suhteen. Verkkokauppani ei todellakaan ole mikään kultakaivos - itse asiassa se ei ole edes kannattava vaatimaansa työmäärään nähden. Se kuitenkin on minusta tärkeä olemassa nykyaikana ja moni tapahtumissa kertookin katselleensa tuotteitani etukäteen nettikaupasta. Sillä on siis oma arvonsa markkinoinnin kannalta, vaikka se ei suoraan nettikaupan myynnissä näkyisikään.

Minulle nettikaupan päivitys on vähän pakkopullaa - toisin kuin blogin tai Ahdin tilan facebook-sivujen, joita teen mielelläni. Ikävä kyllä se näkyy. Sparrauksen kommenteissa nousi esiin, että blogiin tutustumisen jälkeen verkkokauppa on pettymys. Se on kyllä värikäs ja tuotteissa tai tuotekuvissa ei ole moittimista, mutta blogiin verrattuna jotain puuttuu. Tuotekuvaukset ovat vaillinaisia. Siellä ei kerrota yrityksestä puodin takana. Sieltä puuttuu sielu. Minä en ole siellä läsnä.


Voi, miten totta! Luulen, että nettipuodilla oli aluksi sielu. Riisuin sen vahingossa pois samalla, kun riisuin nettipuodista Tallipihan puodin.


Tallipihan puodista luopuminen oli hirmuisen surullista, niin oikea päätös kuin olikin. Ilman Tallipihan puotia nettipuoti jäi jotenkin tyhjäksi, odottamaan.

Vähän kuin minäkin jäin odottamaan: tulevaa ja uutta suuntaa yritykselle. Nyt minä olen taas täynnä intoa tulevasta (ensi kesästä tulee ihan huippu työkesä, odottakaas vaan!), mutta nettipuoti on ollut minun seikkaillessani tuuliajolla.


Kauppa-auton remontti ja suunnitelmat etenevät. Se tarvitsee ehdottomasti parikseen nettipuodin. Minun täytyy korjata nettipuoti ensi tilassa. Nyt tiedän, mistä aloitan!

lauantai 25. tammikuuta 2014

Käsityöyrittäjät opiskelemassa

Me käsityöyrittäjät teemme enimmäkseen töitä yksinämme, pääosin yhden naisin yrityksissä. Työyhteisön puuttuessa tekee äärimmäisen hyvää saada välillä uusia uusia näkökulmia ja vertaistukea. Me Suomen Käsityöyrittäjät järjestimme tänään ensimmäisen kehittämispäivän: kokoonnuimme Keuruun vanhaan pappilaan sukeltamaan somen saloihin Pauliina Mäkelän johdolla ja suorittamaan tuotearvioita Katja Huhmarkankaan opastamina. Söimme hyvin ja ehdimme vielä käyttää tehokkaan iltapäivän pienryhmissä yrityskohtaiseen sparraamiseen.



Itse sain kullanarvoisia vinkkejä verkkokaupan kehittämiseen (kuinka omille tekemisilleen tuleekin niin sokeaksi!) vahvistusta koko yritykseni suunnalle. Aivan loistava päivä, hyvä me!

EDIT 26.1.-14: Pauliina Mäkelän some-osuuden materiaalia löytyy täältä.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Facebook-arvonta

Ahdin tilan facebook-sivulla meni jo ennen joulua 500 tykkääjän raja rikki. Tämän rajapyykin kunniaksi olen luvannut arpoa ja tänään lopulta pyöräytin arvontakonetta Random.orgin sivulla. Mukana arvonnassa olivat taas kaikki arvontahetkellä Ahdin tilasta tykkäävät: 542 henkilöä ja loistavaa tyyppiä.

Ensimmäisenä arvoin kuvan essun.



Seuraavana arvontavuorossa oli PipiPusu ja rasiallinen Jeesus-laastareita.



Seuraavana arvoin enkelikivastimen ja kynsiviilan, sävy-sävyyn tietysti.



Sitten arvontavuorossa olivat Femin-Its-muistilaput ja kaksi suklaista lyijykynää.



Viimeisellä arvontakierroksella arvontakone etsi uuden omistajan jääkaappimagneetille.


Nyt etsin vielä facebookin puolelta numeroita vastaavat Ahdin tilan tykkääjät siten, että arvontanumero kertoo, monesko tykkääjä on listalla. Otan voittajiin yhteyttä facebookissa.

Kiitokset kaikille tykkääjille ja onnea voittajille! Seuraavaan arvontaan, joka järjestettään taas mielivaltaisena ajankohtana, voit osallistua tykkäämästä Ahdin tilasta facebookissa.




EDIT myöhemmin illalla: Eihän tämä tietenkään mennyt kuin Strömsössä, sillä en näe kaikkia tykkääjiä (riippuu varmaan erilaisista asetuksista). Siispä arvonnassa olivat mukana kaikki näkyväiset ja kylmästi jatkoin laskentaa tykkääjälistan alusta, kun noihin isompiin arvottuihin numeroihin tultiin. Olitte osa siis jopa tuplasti mukana arvonnassa. Arvottu kuitenkin on ja emännän mielivallasta on turha valittaa :)

lauantai 18. tammikuuta 2014

Juhlahumua

Tänään juhlittiin 7-vuotiasta Auroraa. Talo täynnä tyttöenergiaa!








torstai 16. tammikuuta 2014

Paikoillanne, valmiit...

Raivasin työhuoneen joulukaaoksen jäljiltä. En ole tämän vuoden puolella vielä ommellut kuin nettikaupan tilauksia. Sen sijaan käsityöyrittäjän pakolliset (tylsät) vuodenvaihderutiinit on tehtynä: inventaario, puhtaaksikirjoitetut ajopäiväkirjat ja loppuvuoden kuitit kiikutettu kirjanpitäjälle. Minulle tämä puoli yrittäjyydestä on tervanjuontia.


Nyt voin hyvillä mielin alkaa suunnitella tätä vuotta toden teolla. Tapahtumia olen jo varannut niin innokkaasti, että joillekin viikonlopuille onnistuin jo tuplabuukkaamaan. Suunnitelmallisuus ei todellakaan ole mun vahvin puoleni...


Pian saan aloittaa kesäkauden tuotteiden ompelun. Aurinko putkauttelee mieleen uusia ideoita, katsotaan moniko niistä päätyy myyntipöydille asti.


Ennen kuin pääsen kunnolla ompelemaan, pitää tehdä kangastilaukset. Mitäs sanotte tästä?


Entä tästä?


Hmmm, valintoja, valintoja...

tiistai 14. tammikuuta 2014

Seitsemänvuotias

Minä en ole kovinkaan kiinnostunut horoskoopeista ja niinpä en tiedäkään tyttärieni horoskooppimerkkejä. Eivätkä he itsekään. Eskarissa niistä kuitenkin oli tullut puhetta. Kotona jatkettiin pohdiskelua aiheesta. En edelleenkään osannut nimetä tyttöjen tähtimerkkejä. Se ei onneksi haitannut, Aurora päätti: "Mä voin olla bambi!" ja Aretta: "Mä oon yksisarvinen!" Oikein hyvät tähtimerkit äidinkin mielestä.

Bambin merkeissä syntynyt tyttäreni, työnimeltään Erittäin Salainen ja vauvanimeltään Prinsessa Kuukuna, myös Aurorana tunnettu, täyttää tänään seitsemän vuotta.


En voi uskoa, että siitä yöstä on jo seitsemän vuotta, kun ajoin ensilumen sataessa synnärille kuplavolkkarilla. Silloinkin joulu oli ollut musta. Sairaalalle päästessäni maa oli valkoinen. Laskettuun aikaan oli vielä kolme viikkoa, enkä oikein älynnyt että ihan oikeasti tässä jo synnytetään.


Seuraavana päivänä Aurora oli maailmassa. 49 senttiä ja 3030 grammaa täydellistä prinsessaa.


Huoleton, vauhdikas ja eläinrakas. Minun aineksistani tehty.


Pikkulapsivuodet kiitivät jo ohi. Pitkinä päivinä, ihan huomaamatta. Syksyllä valittiin pinkki reppu ja pinkki penaali eskarilaiselle.


Nyt se kuuntelee Robinia ja laulaa mukana, kuinka sy-sy-sydämestä puut-tuu palanen. Suunnittelee vaatteita barbeille. Tanssii balettia ja tekee spagaatteja ja kärrynpyöriä.


Se haluaa oppia jonglööraamaan, se aikoo sirkukseen. Sillä on hirmuinen määrä Littlest Pet Shoppeja ja pinnejä ja My Little Ponyja. Sillä on kavereita, joiden kanssa on ihan omat jutut joista äiti ei tiedä mitään.

Onnea, 7-vuotias Aurora!

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Keikkaa pukkaa

Nyt alan toteuttaa loppiaislupauksiani ja varaan myyntipaikkoja tapahtumiin. Tuttujen Tallipihan tapahtumien lisäksi laitoin ensimmäisen messuhakemukseni, ihan oikeille isoille messuille. Nähtäväksi jää, pääsenkö. Yksi odottamisen arvoinen on Suomen Käsityöyrittäjien Käsityökorttelikiertue, joka vie eri kaupunkeihin. Saa nähdä, mistä vielä itseni löydän!


Haluaisitko SINÄ nähdä Ahdin tilan sangen mobiilin puodin tänä vuonna lähistölläsi? NYT on oikea hetki vinkata isoja ja pieniä tapahtumia! Voit kommentoida tähän postaukseen, laittaa sähköpostia, soittaa tai vaikka tekstata :)

tiistai 7. tammikuuta 2014

Rälläkkä, hitsikone ja kurpitsavaunu

Mies pääsi aloittamaan kauppa-auton hitsaamisen. Aloitti "helpommalta puolelta", mutta aika paljon paikattavaa tuollakin on. Varaosia hankittiin pitkin syksyä ja nyt niitä onkin odottamassa melkein kaikki tarpeellinen. Minun riemukseni mm. uusi ikkuna sivuoveen tuon kammottavan röpelöisen pleksin tilalle ja upouusi kattoikkuna.


Täytyy myöntää, että näitä kuvia katsellessa tunnen pienen piston omatunnossa, kun olen haalinut kaikki autoremonttiin sopivat sisätilat täyteen eläimiä. Mies tarvitsisi verstaan, ehdottomasti.

Olen jo ilmoittautunut kauppa-autoineni ensimmäisiin tapahtumiin. Toukokuussa ollaan näillä näkymin tien päällä!

maanantai 6. tammikuuta 2014

Kolme toivetta ja kolme lupausta

Vuoden vaihtuessa tulee aina katsottua taustapeiliin. Minulla ei kuitenkaan ole tapana tehdä uudenvuodenlupauksia, vaikka seuraavan vuoden suuntaa mietinkin. Sen sijaan tämä Susannan työhuoneelta bongaamani loppiaistaika miellytti, niinpä minäkin teen sen.


Lupaan olla tänä vuonna rohkea, entistä rohkeampi.

Vuosi 2013 oli minulle luopumisten vuosi, isojen päätösten ja isojen asioiden vuosi. Ensimmäinen matkani pienen ihmisen sijaisäitinä alkoi. Päätin luopua Tallipihan puodista. Rintasyöpäepäily. Sain paljon ja jouduin ajattelemaan paljon, laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen.

Huomasin, että mitä rohkeammin teen päätöksiä ja mitä rohkeammin olen oma itseni, mitä enemmän uskallan rakastaa, sitä enemmän saan. Saan elää ja saan vastarakkautta.

Koskaan ei tiedä, mitä elämällä on tarjottavana. Lupaan tarttua uusiin haasteisiin rohkeasti.



Lupaan jatkaa hevosharrastusta aktiivisesti.

Ratsastus- ja hevosharrastukseni on jäänyt vuosiksi äitiyden ja puodin jalkoihin. Nyt molempien kanssa helpottaa: lapset kasvavat ja ikioma puoti odottelee vielä jossain tulevaisuudessa.

Olen niin onnellinen, kun olen taas saanut hevoset aktiiviseksi osaksi arkeani. Olen taas löytänyt rohkeuteni ja itseluottamukseni ratsastajana. Olen laihtunut ratsaille taas kavuttuani 10 kg ja alan taas luottamaan myös mammavuosista palautuvaan kroppaani. Vanhat tutut lihakset löytyvät ja toimivat taas.

Olen saavuttanut Okun kanssa viime syksynä niin monta etappia, joita en ikinä olisi edes uskaltanut toivoa saavuttavani. Me olemme jo laukanneet maastossa!

Lupaan olla pitkäjänteinen, rauhallinen, rohkea ja sinnikäs Okun kanssa. Lupaan nauttia ja nauraa. Lupaan antaa Okun edetä sen omassa tahdissa, antaa myös taukoja välillä.


Lupaan kokeilla uutta.

Tämä vuosi olkoon minulle yrittäjänä uuden oppimisen vuosi. Olen ollut lähes koko käsityöyrittäjän taipaleeni Tallipihan puodilla ja rakastanut joka hetkeä. Tiedän, että minulla on mahdollisuus elättää itseni puodin pidolla ja se onkin tulevaisuuden toiveeni. Tiedän myös, miten paljon pitkiä päiviä tuon toiveen eteen on tehtävä, siksi en tee sitä nyt, lasten ollessa pieniä.

Ajattelin Tallipihan puodin jälkeen, etten ikinä löydä mitään yhtä ihanaa. Rakastuin kuitenkin Joulutoriin. Käsityöläisenä vain taivas on rajana ammattini harjoittamiseen. Aion etsiä oman tapani ja tuoda sen joskus mukanani Omalle Puodille taas.

Tänä vuonna lupaan osallistua mahdollisimman paljon erilaisiin tapahtumiin: messuille, toreille, myyjäisiin, markkinoille - suuriin ja pieniin, lähelle ja kauas. Näistä tapahtumista oppii käsityöyrittäjänä aivan valtavasti. Lupaan imeä itseeni sen kaiken opin.


Toivon rakkautta.

Toivon, että saan viettää taas vuoden rakkaitteni kanssa: Miehen, Otson, Auroran ja Aretan. Toivon, että saan edelleen onnen seurata myös lainavauvani kasvamista. Toivon myös lisää lainateinejä aikaisempien vuosien lainateinien, maatalousleiriläisten T:n ja T:n jatkoksi. Mikä rikkaus myös biologisille lapsille saada laajentaa perhettään ja elämänkuvaansa!

Uskaltaisinkohan toivoa vielä myös uutta lainavauvaa?

Toivon, että rakkaat pysyvät elämässä. Ystävät, vanhat ja uudet. Toivon pilkettä silmään ja huumoria. Haluan antaa ja saada rakkautta.


Toivon pysyvää luottamussuhdetta Okun kanssa.

Yli viisi vuotta Oku on ollut meillä. Se ei ole kuitenkaan ollut minun hevoseni, enkä minä sen oma ihminen. Pikku hiljaa luottamus on kuitenkin kasvanut ja yhteisiä hetkiä on alkanut kertyä. Pikku hiljaa olemme saaneet rakennettua yhteyttä. Se edelleen katkeaa välillä, mutta enää pitkään aikaan Oku ei ole mennyt kokonaan tavoittamattomiin, eksynyt omaan kauhuunsa. Se on tullut takaisin luokseni.

Toivon, että tänä vuonna saamme hevosen ja ihmisen välisen yhteyden niin vahvaksi, että se ei enää koskaan katkea.


Toivon yritykseni jatkavan.

Vuosi 2013 oli Ahdin tilalle yrityksenä katastrofaalinen. En ole vielä kiikuttanut joulukuun kuitteja kirjanpitäjälle, mutta kukkarossa tuntuu raskas vuosi. Vauvaloma ja puodin lopettaminen näkyvät tuloksessa varmasti. Kesä puodilla oli onneksi sen verran hyvä, että sain hankittua Ahdin tilalle kauppa-autoprojektin. Loppuvuosi joulutapahtumineen ja tapahtumakohtaisine myyntiennätyksineen pelasti uppoamiselta.

Toivon, että tänä vuonna saan nostettua yrityksen nokan taas nousuun. Olen varautunut siihen, että uuden opettelusta ja erilaisten tapahtumien kokeilusta tulee varmasti maksettavaksi myös oppirahoja, mutta toivon silti, että ensi vuoden vaihteessa voin edelleen olla yrittäjä ja tehdä edes hiukan positiivisen tuloksen.

Toivon, että jollain mystisellä tavalla ja edelleen saan yhdistettyä yrittäjyyden ja perhe-elämän.

Toivon, että saan taas päättää työvuoteni Joulutorilla.

Toivon, että edelleen rakastan työtäni.