perjantai 3. tammikuuta 2014

Heipat Hanille ja tallin väen kuulumisia

Hanin omistaja palaa pian ulkomailta ja niinpä Hanikin palaa kotitallilleen. Se lähti meiltä eilisiltana.


Tänään tyhjensin Hanin karsinan. Ikävä tulee pientä keppostelevaa hevosta, vaikka toisaalta yksi siivottava karsina ja yksi liikutettava hevonen vähemmän helpottavat arkea. Hani ei ollut ihan se leppoisa tätiratsu, jota hain, mutta kuitenkin se ylitti odotukset: Hanin ansiosta etenimme Okun kanssa huimia harppauksia. Hyvillä mielin ja kiitollisena siis hyvästelin Hanin. Tämä vain vahvisti uskoani siihen, että jotkut eläimet ja ihmiset eivät tule elämäämme sattumalta.

 
Oku ja Viljami jäivät illalla hörisemään hevoskuljetusvaunun perään, mutta tänään tarhassa oli taas leppoisa meininki.


Lampaat viihtyvät tarhassaan. Tykkään, kun ne ovat nyt pihassa, sillä täällä liikkuu paljon ilveksiä.


Kanoista vain Kultasiivellä on ollut syksystä asti nimi. Joululomalla yksi kanoista sairastui ja sai hoivatessa nimen: Pollo-Petunia. Kanojen biologia on minulle käsittämätöntä: ne sairastuvat helposti ja joko kuolevat helposti tai toipuvat mystisesti. Lämpöä ja hunajaa sai ainakin Pollo-Petunia hoidokseen.


Toiset kanat alkavat helposti nokkia sairasta yksilöä. Niinpä Pollo-Petuniakin vietti surkeimman iltansa eristyksessä kanalassa. Hoidon ansiosta tai siitä huolimatta - täysi arvoitus minulle - Pollo-Petunia toipui pian. Seuraavana päivänä se jo pääsi muiden kanarouvien seuraan.


Muutkin kanat saivat nimet. Seurallisin Kultasiipi on taas linssiluteena etualalla, sen takana ovat sulkasatoinen Eini (pitäähän yksi iskelmätähti tässäkin kanaparvessa olla), parven lentäjä-ässä Amelia E ja Pollo-Petunia.


Possu Orf jatkaa tyytyväistä ja uneliasta eloaan talvipalatsillaan. Joka päivä se pääsee joko talliin tai pihalle asti jaloittelemaan.


Ruusu ja Simo Rusakko ovat tehneet olkiin pesän. Simo Rusakko sai taas joululahjaksi parturoinnin.


Rolle-kissa torkkuu päivät oljissa. Siiri näyttää aina olevan työn touhussa hiiripartiossa.


Kuten aiemmassakin kuvassa vilahti, Paavokin on saanut parturoinnin. Tämä märkä kuratalvi oli pitkäkarvaiselle collielle liikaa. Se tuntui aina olevan kuivattelemassa kuraturkkiaan kuistilla. Komea kauluskin huopui, kun oli aina märkä. Nyt meillä on siis hetken pätkäkarvainen collie.


Minä jatkan harjoituksia Okun kanssa. Siihen viime viikkojen kelit ovat olleet mitä parhaimmat. Vähän jännittää, miten Hanin lähtö Okuun lopulta vaikuttaa. Rohkaisevaa kuitenkin on, että näin pitkälle on jo päästy. Välillä mietin, olenko vain kuvitellut hankaluudet Okun kanssa, mutta aiemman postauksen kommentti Paulalta muistuttaa, että kyllä ne ihan aitoja olivat. Hevonen oli aidosti paniikissa ja silloin sen kanssa ei juuri mihinkään pysty. Pitkälle on tultu.


Tiedättekös, viimeksi jo laukkasin Okulla tiellä! Vilkuttelin pihalta menoa ihmetelleelle Miehelle mennessäni. Sen laukan talletan sydämeen rakkaimpien muistojen paikalle.

Ahdin tilan eläinpopulaatio on nyt 15.

2 kommenttia:

marrasthetics kirjoitti...

Näiden kurakelien keskellä tulee tosiaankin mieleen, pitäiskö munkin parturoida meidän pitkäkarvainen collie. Hiekkaa on sisälläkin niin paljon, ettei jaksa enää edes yrittää siivota. Huoh... Vaan kun ei millään raaskis. Vaan ei toi sun koira kyllä ollenkaan pahalta näytä :)

Jasmiina kirjoitti...

Oli iso kynnys pitkäkarvaisen collien parturointiin, jotain hirveän väärää siinä on. Mutta kyllä nyt oli ihan perusteltua ja voi, miten onnelliselta koira vaikuttaa itse! Askel on kevyt eikä tarvitse koko ajan olla jossain eristyksissä turkkia kuivattelemassa. Aiemminkin oon leikannut vähän mahanalus- ja tassukarvoja pahimmille kurakeleille, mutten mitään näin radikaalia. Tähän alkaa omakin silmä jo tottua :)