perjantai 20. tammikuuta 2017

Kiitos ja näkemiin

On tullut aika tehdä samoin, kuin nykyään niin moni muukin bloggaaja: pakata bloggaustarvikkeet reppuun ja jatkaa Blogistaniasta kohti uusia seikkailuja. Maailma muuttuu ja ajat muuttuvat - aikansa kutakin. Melkein seitsemän vuotta tässä on oltukin.


Seitsemässä vuodessa lapset ovat kasvaneet, remontti on edennyt jos ei nyt valmiiksi asti niin ainakin melkein, yritys on kasvanut ja lopetettu ja tallin ovi on käynyt eläinten tullessa ja mennessä. Minä, lähiön kasvatti, olen saanut elää maalaisunelmaani. Bloggaus on ollut minulle harrastus, josta olen saanut paljon iloa. Kiitos teille kaikille, jotka olette vuosien varrella postauksiini kommentoineet!


Nyt on aika siirtyä eteenpäin. Työura on minulla nyt risteyskohdassa. Mitä jatkossa - en malta itsekään odottaa!

Tallielämästä nautin edelleen. Käsitöistäkin nautin edelleen, ja erityisesti siitä, että saan tehdä niitä vain silloin kun huvittaa. Nautin siitä, että ehdin leipoa pullaa.



Kiitos näistä vuosista blogin parissa! Jatkossa Ahdin tilan kuulumisia voi seurata Instagramista @jasmiinaahti.

maanantai 9. tammikuuta 2017

2 vuotta Pojun kanssa

Meillä tuli juuri kaksi vuotta yhteistä elämää täyteen Pojun kanssa. Voi, miten onnellinen olen tämän hevosen tulosta elämääni!


Poju on pysynyt omana pöhelinä itsenään. Meidän ratsastuksemmekaan ei ole kovin kummoiseksi edennyt, ruusukehaita meistä ei tule ikinä. Kentällä aloitetaan joka kerta tahkoaminen samasta ravurin munahölkästä pehmennellen. Tosin siellä kentällä mennään ihan hävettävän harvoin, ei edes joka kuukausi. Maastossa päästellään matalaa ravurin kiitoravia - tosin (kiito)laukan riemukin on löytynyt. Rauhallista laukkavaihdetta etsitään edelleen. Se varmaan odottaa siellä käyttämättömällä kentällä löytäjäänsä.


Maastossa käydään enimmäkseen kaksin. Humukin pääsee välillä mukaan, kun sillä käy ratsastamassa entisen omistajan tytär. Omat lapsetkin Humun satulassa välillä käyvät, mutta talvella ei ole pitkiä maastolenkkejä yhdessä tehty.


Olen ratsastanut 40 vuotta ja silti talvi toisensa jälkeen tuskailen sopivan lämpimien ratsastusvarusteiden kanssa. Inhoan tunkea mitään sukka- tai raappahousuja ratsastushousujen alle ja ajatuskin topparatsastushousuista saati -haalarista tuntuu epämukavalta. Hillosin toissa syksynä HIHSistä ostamiani kokochapseja kaapissa vuoden, kun en raaskinut moisia kalliita ihanuuksia ottaa käyttöön. Lopulta sain paksuun kallooni, ettei niistä kaapissa ole mitään iloa ja kaivoin esiin. Parhaat ikinä! Nyt ei palele polvet talviratsastuksessa. Miksi ihmeessä näiden suosio on jäänyt ratsastusvarusteista 80-luvulle?


Poju hikoaa aina liikutuksessa, mennään sitten rauhallisemmin tai reippaammin. Lenkin jälkeen se saa ennen loimitusta piehtaroida lumessa.



Rakas Poju
Kiitos kun olet.

maanantai 2. tammikuuta 2017

Pukinkontista putkahtaneita

Tämän joulun alla suuntasin ompelu- ja käsityöintoni ja aikani pitkään vuoroaan odottaneisiin sisustusjuttuihin. Jotain pientä pukinkonttiinkin kuitenkin syntyi.


Tämän toivotun leikkikoiran Aretta sai jo synttärilahjaksi ja se onkin ollut rakas. Suunnittelin koiralle oman kopin, jonka Mies teki vanerista ja minä maalasin. Pakettiin päätyi vielä koiralle oma panta ja hihna.


Joulun alla ompelin tytöillekin muutaman pikkutyynyn. Ne pääsivät suoraan käyttöön, pukinkonttiin ei päätynyt mitään ommeltua.


Koiran kaveriksi Aretta toivoi muitakin interaktiivisia eläinleluja. Tämän sarjan lintuja saa myös häkkeineen, mutta ne muoviset häkit sattuvat äidin silmään... Syksyn lelukauppareissulta mieleen kuitenkin jäi tytön haikeus, kun lintu muovihäkkeineen jätettiin hyllyyn. Lintuja sai onneksi ostettua yksinäänkin ja paikallisesta sisustusliikkeestä löytyi ihana kultainen häkki. Häkkiin ostin vielä marketin lemmikkihyllystä linnun peilin kelloineen.



Meillä joulu jatkuu loppiaiseen asti. Kuusenkoristeina olleet karkit lapset ovat jo joulupäivästä alkaen saaneet syödä, mutta muuten nautitaan joulunajasta vielä täysin. Se kun on vain kerran vuodessa.

maanantai 26. joulukuuta 2016

Unelmien Talo&Kodin ystäväkirjassa

Tämä ilonpilkahdus jäi ihan hautajaisjärjestelyjen jalkoihin: pääsin täyttämään Unelmien Talo&Koti -lehden ystäväkirjaa :) Tämä sivu löytyy lehden joulunumerosta 12/2016. Tästä lehdestä tykkään kovasti, löytyy väriä ja tunnelmaa!




sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Tulkoon Joulu

Niin tuli joulu tänäkin vuonna. Tänä vuonna joulu oli vähän erilainen, sillä äidin hautajaisista on vasta kolme viikkoa. Tänä vuonna joulu on erilainen myös siksi, että siitä huolimatta nautin joulun laittamisesta rauhalliseen tahtiin ja etukäteen. Kuusikin koristeltiin jo Tuomaanpäiväksi.

Leivoin perinteisen taatelikakun kaveriksi äidin reseptillä kirsikka-kookos-kuivakakkua. Piparit olen aina tehnytkin äidin reseptillä. Tänä vuonna niiden leipominen oli erityisen tunteikasta.



Joulu on musta, mutta viikkoa aikaisemmin oli vielä näin idyllistä. Lapset ehtivät muutaman kerran luistellakin talon eteen jäädytetyllä jäällä. Ei musta joulu meidän joulunviettoamme haitannut, mutta kyllä tämä valkoinen versio on kuvissa kauniimpi :)



Tänä vuonna kaikilla lapsilla oli yhteinen joulujuhla - ainoan kerran. Olen joutunut jättämään monta joulujuhlaa töiden takia väliin, mutta tänä vuonna pääsin. Tänä vuonna onnistuin myös tekemään nekkuja. En tiedä, oliko epäonnistuneiden yritysten jälkeen salaisuus siinä, että käytin luomukermaa vai siinä, etten tällä kertaa katsonut kelloa tai muitakaan mittareita.

Nekut:

2 dl sokeria
2 dl vaaleaa siirappia
2 dl (luomu)kuohukermaa

Keitä kattilassa aluksi ahkerasti sekoittaen, sen jälkeen vain välillä sekoittaen niin että seos koko ajan kuohuu. Aikaa menee tunti jos toinenkin. Testaa massa välillä tipauttamalla siitä pisara lasilliseen kylmää vettä: kun pisara jähmettyy muovailtavaksi, massa on valmista.

Lisää vielä:
1 dl pähkinä- tai mantelirouhetta

Sekoita ja annostele nekkuvuokiin ja anna jäähtyä viileässä.




Koristevarasto on taas karttunut tänäkin vuonna kirppiskierroksilla. Olen kiikuttanut toinen toistaan huisimpaa valokoristetta tiskille testattavaksi. Nämä ovat heikkouteni! Mitä hullumpia, sen ihanampia :)




Olohuoneen seinälle on ollut tarkoitus laittaa valokuvia jo pidemmän aikaa. Aie on aina vain siirretty kiireisempien puuhien alta hamaan tulevaisuuteen. Nyt löysin kirppikseltä pienen, sinapinvärisen ruusuryijyn, joka suorastaan vaati päästä seinälle. Yksinään se on liian pieni meille, mutta nyt se sai kaverikseen kuvia. TV:n iso ruutukin tuohon sekaan nyt vähän maastoutuu.



Ompelin joka puolelle taloa pieniä tyynyjä retrokangasaarteista. Varsikin sohvat ovat niitä kaivanneet.


Tänä vuonna lahjavalvojaisistakin ehdittiin nauttia. Pukki ei käy meillä enää, mutta portaiden juuren postilaatikkoon hän oli jättänyt lapsille kirjeen.


Lastenhuoneissa on täysi joulu myös. Ikkunoihin leikkasimme lumihiutaleita ja jokainen lapsi sai valita mieluisensa värisen muovikuusen.



Aattona meillä oli muutaman vuoden tauon jälkeen taas joulupöydässä väkeä. Siitä nautimme ja miten ihanaa oli, kun alla ei itselläni ollut kahden kuukauden uuvuttavaa työputkea 110-tuntisine työviikkoineen. Kiitos aattovieraille ja suurkiitos lastenkin puolesta huikeista lahjoista!

Joulun menun suhteen sekoitettiin perinteistä ja uutta. Jälkiruoaksi avattiin suklaa- ja marmeladirasiat ja kahvipöytään istuttiin myöhemmin.

Joulumenu:

Hirvipaisti
Uunilohi
Juustoiset härkispyörykät
Nyhtökaurakäristys

Bataattilaatikko
Porkkanalaatikko
Uuniperunat

Pippurinen kastike
Karpalohyydyke
Hunajainen sinappi

Rosolli
Hunajaiset cocktail-kurkut
Hunajamarinoitu punasipuli

Juustolautanen
Joululimppuja

Hirvipaistista kaunis suurkiitos metsästysseuralle! Se oli meillä ensimmäinen laatuaan ja vähän jännitti, kuinka sen saan onnistumaan. Meillä syödään lihaa tosi harvoin, joten rutiinia liharuokiin ei oikein ole.  Otin varman päälle ja laitoin paistopussiin voin, suolan, mustapippurin ja rosmariinin kera. Oli mureaa ja herkullista ja maistui kaikille.



Ihan parasta on, kun aattoiltana lopulta rauha laskeutuu taloon. On kynttilänvaloa ja konvehteja käden ulottuvilla. Nyt ei ole ihan pieniä talossa, joten nautin illan hämyssä rommikolankin.

Tämän joulun soitetuimmat joululaulut ovat (vakiosuosikkieni Sinatran ja Elviksen joululevyjen lisäksi):


Oikein ihanaa joulua teille kaikille, jotka tätä luette!

perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulun ihme: porraskaide

Kuusi vuotta sitten kaksi isointa ipanaa muutti omiin huoneisiin talomme laajennusosaan. Silloin portaissa oli väliaikaisesti raakalaudasta tehty kaide. Tuo väliaikaisuus venähti kuudeksi vuodeksi ja kaiteesta on tullut meille oma vitsi: se on valmis aina ensi jouluksi.

Arvatkaapas mitä! Kaide on valmis nyt, täksi jouluksi! Siinä on jopa jouluköynnös, jonka olen nauraen luvannut siihen viritellä Suurena Avajaisjouluna.


Tästä kaiteenrakennus syksyllä lähti. Kaidetarpeet hankittiin Bauhausista.





Teimme kaiteen kertaalleen ja jotenkin se ei vain näyttänyt hyvältä. Jätimme kaiteen maalaamattomana odottamaan, että keksisimme korjauksen. Lopulta sen keksimme ja keksittyämme tuli heti uutta puhtia maalaushommiin.



Ala-aulan läpi kulkiessa on ihan juhlallinen olo. Täällä on valmista! Kaiteen juurelle kotiutui hauska Amerikan postilaatikko tänä syksynä. Sen kautta kulkee perheen sisäinen posti ja nyt joulun alla postia kuljettavat myös tontut Korvatunturin suuntaan ja takaisin.



Kirppikseltä löysin myös aulaan sopivan peilin. Tämä löytö oli vielä avaamattomissa kääreissään. Juuri sopiva haarniskan viereen.



Seinä portaiden vieressä on yli viisimetrinen ja se on tähän asti näyttänyt todella tyhjältä. Olen suunnitellut seinälle valokuvia kehyksiin, mutta mittasuhteet kaipaavat myös jotain suurempaa. Se suurempi odotteli minua missäpä muuallakaan kuin kirppiksellä: kaunein näkemäni ryijy. Tähän aikaan vuodesta valokuviin on melkein mahdotonta vangita värejä täydessä loistossaan - ainakaan kännykän kameralla. Tämäkin ryijy on livenä vielä kauniimpi, upea sävykkään oliivinvihreä josta ruusut nousevat kirkkaina esiin. Kaunis, kaunis! Taitava on ollut tekijä ja suunnittelija.




Nyt päästiin aloittamaan yläaulan sisustaminenkin. Ompelin sinnekin laskosverhot vanhoista pitsilakanoista. Kesällä löysimme rompetorilta satumaisen kukkalampun, se sai kaverikseen vanhan, siron, kirppikseltä löytyneen sohvan.


Olohuoneen puolellakin on taas jotain pientä tapahtunut, teen siitä myöhemmin oman postauksensa. Keskitytään nyt vain ihailemaan tuota olohuoneeseenkin näkyvää kaidetta (ja ryijyä) :)



Tänä jouluna ei kukaan saa kaiteesta tikkuja käsiinsä. Voi joulun ihmettä!