sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Juhannus

Kyllästytte jo varmaan, mutta meillä tämä on ihan uutta: olin juhannuksenkin vapaalla. Ei ompelua, ei edes kuittien niputtamista kirjanpitäjälle eikä nettikaupan hoitoa, puhumattakaan myyntitapahtumista. Minä olin kotona.


Ensi talveksi muutetaan vähän tallin järjestystä. Nyt tyhjensin koko tallin ja pesin sen painepesurilla.


Ensimmäistä kertaa laitettiin meille juhannuskoivu.


Synttärinikin osuivat juhannusviikonloppuun. 45. Nelkytviis!!! Vasta pääsin neljästäkymmenestä :D


Synttäripäivänä kävin testaamassa ystävän matkaratsastussatulaa Pojun kanssa. Onpas erilainen!


Tässä sitten mennään 160 km 30 km/h vauhdilla. Hullujahan ne ovat!


Sen verran mekin Pojun kanssa innostuttiin, että poikettiin naapurikunnan puolella. Ilma oli sakeana paarmoista - selvästi keskikesä.


Illalla kätiin vielä uimassa. Uimaranta oli autio, vastarannalla bileet. Me aikuisetkin saimme heitettyä talviturkit. Lapset ovat omansa heittäneet jo ajat sitten.


Ihana KESÄ!

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Sutenöörin sohvakalusto

Kevään mittaan puodin läheiselle kirppikselle materialisoitui tämä sammaleenvihreä (kuvassa näyttää keltaisemmalta kuin on) sohva. Hyväkuntoinen ja kiiltävä. Kamala. Ihanan kamala. Kamalan ihana.


Vihreää sohvaa en osannut omaan kotiin edes ajatusleikeissäni sijoittaa, mutta kun samalle kirppikselle ilmestyi kullanvärinen sukulaisensa nojatuolit mukanaan, alkoi raksuttaa. Nämä haluaisin viimeisiään vetelevien ikealaistemme tilalle! Miehestä löytyy sen verran retrohenkeä, että myöntyi heti. Osansa oli varmasti ikealaisen sohvavanhuksemme vaatimilla jatkuvilla korjaustoimilla ja uhkaavalla romahtamisella.

Mutta mutta... Nämä ovat ihanat, mutta... En tosiaankaan halua paheellisen buduaarin tai sutenöörin interiöörin vaikutelmaa olohuoneeseemme. Näiden kanssa täytyy pitää kieli keskellä suuta, että näyttävät raikkailta ja kodikkailta. Kavereiksi ei tosiaankaan mitään punaisia samettiverhoja ja kultatupsuja :D


Sohvat ja tuolit olivat todella siistejä jo tullessaan ja saivat vielä imuri- ja höyrypesurikäsittelyn. Kullanvärisen tyynyjen alla loistavat kultaiset Iskun merkit.

Taustalla näkyvät lasiovikaapit on kauan sitten ostettu Ikeasta ja ovat palvelleet uskollisesti lasten tuholaisajat. Saranat ja lukot on väännelty niistä rikki, joten niistäkin on jo aika luopua.


Kirppiksellä ajattelin, että olohuoneeseemme ei saada mahtumaan kuin pelkät sohvat. Pyörittelimme aikamme ja lopulta päädyimme jättämään koko kaluston sisälle. Yksi nojatuoli laitettiin peränurkkaan jalkalampun alle, siinä on nyt mukava luku- ja bloggauspaikka.

Olohuoneissamme yli vuosikymmenen TV-kaappina palvellut punainen kiinankaappi vietiin varastoon ja tilalle tuotiin puun värinen talonpoikaiskaappi vierashuoneesta. Seurakseen se sai kaksi valkoista hyllyä, jotka jäivät sukulaiselta muutossa yli.


Telkkaria meillä katsellaan tosi vähän. Vähän isompi olisi kiva, mutta kun sellainen meille kerran erehdyttiin sisään kantamaan, lapset rikkoivat sen parissa viikossa. Näyttö säpäleiksi, krits vaan. Tämä pienikin on saanut osumaa, vaikka on tähän asti asustellut siellä kiinankaapin suojissa. Tällä siis pärjätään toistaiseksi ja uudesta haaveillaan vasta tuholaisten kasvettua vielä isommiksi.


Valkoisen keinutuolin bongasin oman kylän rompetorilta toukokuun lopulla. Nyt sekin löysi paikkansa. Keinutuolista olen aina haaveillut, kun talossa on ollut vauva.

Kesäksi en laittanut verhoja ollenkaan, vaan ripustin ikkunoille vanhoista pitsiverhoista ommellut viirit (niitä muuten saa puodiltani, á 9,50).


Mustan korituolin ostin kirppikseltä viime kesän lopulla. Siinä on kiinteä istuintyyny, jonka pehmusteet vaihdoin ja verhoilin sen uudestaan pellavalla. Tuoli on saanut kaverikseen lasten vauva-ajoilta jääneen lampaantaljan.


Vielä on vähän keskeneräistä ja yksi matala valkoinen hylly pitää hakea Ikeasta tuonne ikkunaseinälle puisen lokerikkohyllyn alle. Sohvapöytänä toimiva Amerikan arkkukin kaipaa kaverikseen jotain, sillä nyt sohvien väliin jää niin suuri tila, että sille on vaikea istualtaan ylettyä. Tykkään kuitenkin kovasti jo nyt, tuntuu ihan omalta ja näyttää meiltä. Olen vähän yllättynyt valkoisen kaipuustani, siitä on selvästi tullut minule väri muiden joukossa. Oli aika, jolloin välttelin sitä ja kotonamme ei ollut edes valkoisia listoja. Nyt muurit, ovet ja listat ovat valkoiset, mutta katot ovat sentään kermaan sävytetyt.

Eiköhän tämä jouluun mennessä ala olemaan valmis.

torstai 23. kesäkuuta 2016

Vapaalla

Paras idea ikinä oli päätös pitää tänä vuonna vähintään yksi vapaaviikonloppu kuussa. Käytännössä se ei ole helppoa ja nyt sesongin alettua kirvelee, sillä käymätön myyntitapahtuma näkyy kassassa. Mutta kyllä minä olen tätä kaivannut! Vapaapäiviä perheen kanssa ja ystävien tapaamista kiireettä. Viime vuosina olen tavannut ystäviä ja tuttavia lähinnä myyntitapahtumissa kaiken hulinan keskellä. On ihanaa huomata, että on kasvettu pikkulapsivuosista ohi ja voimme tehdä vaikka mitä! Elämä ei pyöri vaipanvaihtojen, ruoka-aikojen ja päiväunirytmien ympärillä.

Viime viikonloppuna meillä oli kylässä lapsuudenystäväni perhe. Olemme 80-luvulla kiertäneet Marin kanssa monet ratsastusleirit ja talvet viettäneet "omalla" tallilla, ratsastuskoululla. Kuvista kiitos Marille ja Timpalle :)


Emme silloin kasaritalvi-iltoina tai edes ratsastusleirien loputtomina aurinkoisina päivinä osanneet kuvitella, että jonain päivänä autamme lapsemme omien heppojen selkään ja suuntaamme koko perheiden voimin maastoon. Olipa hieno retki! Okukin oli polleana, kun pääsi mukaan Aurora ja Aretta ilman satulaa selässään :)






Marin kanssa pääsimme myös kahdestaan maastoon. Onpa hyvä tunne ratsastaa ihmisen kanssa, jonka kanssa jakaa lähes elinikäisen hevoshistorian.

Koulujen päätösviikonloppuna pidin vapaata myös. Silloin kävimme oman perheen kesken Tampereella Poliisimuseossa. Museoon on vapaa pääsy ja siellä on tekemistä ja näkemistä koko perheelle.



Ipanoilla oli ihmeteltävää. Turha suunnitella kansalaistottelemuutta! Yhdellä pisteellä sai kokeilla yhtä poliisikoulun pääsykoetehtävää, Jampan siirtämistä turvaan. Museon Jamppa oli virallista versiota hiukan kevyempi, mutta sain tyllihameineni ja korkkareinenikin Jampan turvaan :D


Mukava Tampereen päivä päättyi tylsästi, sillä Lielahden Chicagossa saimme odottaa ruokiamme kaksi tuntia. Ja todellakaan ei voi sanoa, että hyvää kannatti odottaa. Maku ei ollut häävi ja omassa pizzassani oli täytteen seassa mm. sipulinkuoria. Seuraavan yön Aurora ja minä vietimme reippaan mahataudin kourissa. Mieleen tuli ensimmäisenä ruokamyrkytys, mutta onhan pöpöjä muutenkin liikkeellä, joten mistäs sen tietää. Annoin palautetta ravintolalle, siihen sain jotensakin uhkaavan sävyisen vastauksen ravintolapäälliköltä. Suosittelen miettimään kaksi kertaa ennen tähän ravintolaan menemistä. Palautteista päätellen emme ole ainoita, joilla ravintolakäynti ei ihan vastannut odotuksia.


Muistoihin ja kokemuksiin jäi tuokin päivä. Kivaa oli joka tapauksessa olla perheenä vapaalla.

video

Nyt olen pitänyt iltaisinkin vapaata. Ja vähän pakko onkin, sillä liikutettavia hevosia on yhden naisen tarpeiksi aika monta :D Onneksi on löytynyt kavereita maastolenkeille. Tässä minun ja Sannin ohimarssi. Pojun vauhti on himmattu, lujempaakin menee.

Ja arvaattekos, mitä! Olemme päässeet jo Otsonkin kanssa kahdestaan maastoon. Tehtiin ihan kunnon lenkki Pojulla ja Humulla. Ei voi äiti enää olla ylpeämpi!


maanantai 20. kesäkuuta 2016

Juhlittiin 12-vuotiasta

Tänä vuonna sovittiin, että nämä ovat Otson viimeiset isot kaverisynttärit. Eskarista asti meillä on käynyt juhlimassa tutuksi tullut ja niin isoiksi kasvanut lapsijoukko. Kesäsynttäreille on kutsuttu aina vähintään kaikki luokan pojat ja vielä useammin koko luokka. Lastenkutsujen aika on auttamatta ohi ja näillä n. 12-vuotiailla on virtaa niin paljon, että jotain toiminnallista jujua on hyvä olla.

Meidän kotikunnassamme on mahdollista vuokrata uimahalleista oma vuoro ja ihan kohtuuhintaan. Meiltä on matkaa lähimpään uimahalliin kymmeniä kilometrejä, joten ihan arkista puuhaa ei hallissa pulikointi ole. Päätimme siis pitää synttärit uimahallissa. Vähän mutkia matkaan toi se, että täällä uimahallit menevät kesätauon ajaksi kokonaan kiinni juhannuksesta alkaen ja sitä ennenkin ovat auki vain uimakouluille arkisin. Siispä synttärit piti ajoittaa arkipäivään ja vieläpä aikaiseen iltapäivään. Vähän mietitytti, moniko pääsee paikalle. Ilahduttavan moni! Vain muutama luokkakaveri ei päässyt mukaan.


Uimisen ja saunomisen päälle olin tilannut juhlaväelle uimahallin yläkerran kahvilaan pizzaa ja mehua. Uimisen päälle olikin nälkä ja jano!


Otsolla meni ilta ihmetellessä lahjoja. Uusi leija lensi näin komeasti - hevosten järkytykseksi :D


Kiitos kaikille mukana olleille!

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Keppariarvonta Instagramissa


KEPPARIARVONTA

Jaossa vapaavalintainen keppari ilmaiseksi ja toimituskuluitta (Matkahuollolla) Ahdin tilan keppihevossirkuksen nettikaupasta www.ahdintila fi. Osallistu postaamalla tämä kuva Instagramista @jasmiinaahti:n tililtä eteenpäin (esim. Repostilla tms. appilla) Instagramiin  hashtagilla #ahdintilankepparit ja kommentoimalla kesäiset kisaterkut alkuperäisen kuvan kommentteihin. Osallistumisaikaa on 20.6.2016 asti.

Keppareita voit kurkkia Ahdin tilan keppihevossirkuksen nettipuodista.


Onnea arvontaan!

Piirustuskilpailun voittaja

Tallipihalla Keppihevossirkuksessa järjestetyn piirustuskilpailun voittaja on arvottu. Onnetar suosi Sina Järvilehtoa.
Palkinnoksi lähtee keppihevosen loimi ja riimu riimunnaruineen sekä pieni heppavihko ja kepparisirkuksen tarroja. Otathan yhteyttä fb:ssä, info@ahdintila.fi tai 040-7410391 ja ilmoita toimitusosoite!

Kiitos kaikille osallistuneille! Upeat piirustuksenne koristavat nyt Sastamalan puodin seiniä :)



keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Sirkusriehassa Sastamalassa


Ihanaa, tähän tapahtumaan ei tarvinut herätä kukonlaulun aikaan! Sastamalassa vietettiin MLL:n Sirkusriehaa ja minä menin mukaan keppariratoineni.


Täällä ei järjestetty varsinaisia kisoja, vaan rata oli vapaassa käytössä koko tapahtuman ajan. Puitteet olivatkin komiat, sillä nuorisotalo Pilven pihassa on aitaus, johon sain ratani pystyttää.





Koko päivän radalla riitti tasaisesti ratsukoita, ruuhkaa syntyi vain hetkeksi. Tapahtuma oli muutenkin kiva, ohjelmassa oli: sirkuskoulua, kasvomaalausta, jättisaippuakuplia, puujalkakävelyä, askarterlua ja tietysti puffetti.

Kiva päivä! Kiitos kaikille osallisille :)

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Keppihevossirkuksessa Tallipihalla

Lauantaina vähän ennen tapahtuman alkamisaikaa Tallipihalla alettiin olla valmiina. Keskelle pihaa on noussut kepparirata, sen viereen kauppa-auto ja viereiseen kioskiin kilpailukanslia ja pihan suureen katokseen piirustuskilpailu.





Päivän aikana kilpailtiin kaksi luokkaa:

LUOKKA 1 ESTEKILPAILU 30 - 40 CM klo 13.00
(Tuomari: Jasmiina Ahti)

1. Netta Nieminen & shetlanninponi Kalle: 8.19
2. Isabella Jansson & Hilla: 8.66
3. Yada Niininen & new forest Lilli: 9.25
4. Aurora Ahti & shetlanninponi Rusko: 9.37
5. Camilla Kuula & Tarantella: 9.56
6. Otso Ahti & lohikäärme Hirmu: 9.81
7. Sanna Suvanto & gotlannin russ Kaneli: 9.88
8. Anni Heikkilä & Tuisku: 9.93
9. Milla Rahkonen & welsh Kyllikki: 9.94
10. Emma Skaffari & Chocolate: 10.12
11. Heidi Kumpumäki & haflinger Voikukka: 10.81
12. Venla Nyberg & Pippuri: 11.25
13. Aretta Ahti & suomenhevonen Roosa: 12.47
14. Giada Izzo & Tähti: 12.94
15. Katri Arvonen & suomenhevonen Pate: 13.09
16. Eveliina Leuku & Liisa: 13.22
17. Unna Mäkinen & suomenhevonen Daisy: 16.38
18. Nelli Äijö & Ella: 18.60
19. Aura Pyykkö & Antti: 30.13
20. Sienna Salomäki & ilmaratsu Minni: 30.35


LUOKKA 2 PUKUKILPAILU 30 - 40 CM klo 14.30
(Tuomari: Tallipihan vossikka Markku Saari)

1. Aretta Ahti & suomenhevonen Roosa - hämähäkit
2. Aurora Ahti & new forest -risteytys Sini - sirkusakrobaatit
3. Yada Niininen & new forest Lilli - huippumalli New Yorkista Apassionata-ratsullaan
4. Olivia Malmila & Bella - ratsukko Kangasalta
5. Otso Ahti & Hirmu - kerran 1000 vuodessa näyttäytyvä kummitus ja lohikäärme



Piirustuskilpailun voittaja arvotaan 17.6.2016 illalla. Kilpailutyöt ovat nähtävillä Ahdin tilan keppihevossirkuksen facebook-sivulla.

Kiitos kaikille mukavassa päivässä mukana olleille!

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Humu

Humu tuli meille helmikuun viimeisenä iltana. Kuljetuskopista peruutti kaviot paukkuen valtava pehko harjaa ja häntää ja suuret sieraimet. Muitta mutkitta Humu vietiin tarhan portista sisään ja tutustumaan uusiin tallikavereihinsa.


Humu on 18-vuotias suomenhevosruuna. Sillä on sekä ratsastettu että ajettu, työajoakin. Se on ollut koko ikänsä samalla omistajalla ja noin puolet elämästään orina. Heti seuraavana päivänä tulostaan Humulle laitettiin satula selkään. Kokeilin kentällä askellajit läpi ja sitten oli lasten vuoro nousta satulaan. Minulla on jo Poju, joten lapsille sopivaa ratsua etsimme.


Kaikki lapset ratsastivat vuorollaan ja hyvin sujui. Ihmetystä aiheutti, kun Humu reagoi herkästi apuihin ja liikkuikin paljon reippaammin kuin ratsastuskoulun ponit.


Talven ja kevään aikana lapset ovat menneet Humulla itsenäisesti, talutuksessa ja liinan päässä. Humu on ihana, mutta lapsia edelleen hirvittää sen suuri koko.


Humu tuntuu kotiutuneen meille. Se hörisee tarhasta ja antaa silitellä myös makuullaan. Sitä voi pitää hoitokarsinassa vapaana.



Ratsastan Humulla paljon myös itse. Aika vähän tulee mentyä kentällä, sillä viihdymme molemmat parhaiten maastossa. Humulla on ajettu metsäajoa, joten se liikkuu rauhallisen varmajalkaisesti myös Kivijärvenmaan kivisillä metsäpoluilla. Humun laukka on kuin keinuhevosella.


Humun selkään uskaltautui myös Mies - ja tykkäsi. Täytyisi hankkia kärryt, sillä sekä Pojulla että Humulla voisi ajaa. Se voisi olla vielä enemmän Miehen juttu.


Humusta on tullut nopeasti rakas. Se ei ehkä ole varsinaisesti lasten hevonen, mutta se on ehdottomasti koko perheen hevonen.


Ruunalaumassa vallitsee nykyään ennennäkemätön harmonia. Poikien siesta on jokapäiväinen näky. Isot suomenhevoset luottavat Viljamin vahtiin, vaikka Viljami taitaa lähinnä vahtia, toisiko joku herkkuja.


Hyppäämistä Humu rakastaa. Se loikkaa reippailla loikilla kaiken, mitä kentällä voi esteeksi tulkita - myös maapuomit. Askellaji on laukka ja vauhti kova :D


Olen todella onnekas, sillä täällä on todella upeat maastot. Humulla olen päässyt tutkimaan sellaisiakin paikkoja, joihin emme vauhdikkaan Pojun kanssa mene. Humu menee kävellen yli vaikkapa kivikkoon kaatuneesta isosta kuusesta, tarvittaessa vaikka askel kerrallaan.


Vain yksi asia Humussa harmittaa: silläkin on kesäihottuma. Okun kanssa vuosia kutkaa vastaan taistelleena vannoin, että tätä vaivaa sairastavaa ei meidän talliimme enää tule - tulkoon vaikka silmäpuoli tai kolmijalkainen, kunhan vain diagnoosi on eri. Mutta tässä sitä ollaan. Hämmentynyt Humukin pääsi aloittamaan laidunelämän ja toistaiseksi kesäihottuman hoito on jonkinlaisessa balanssissa. Tärkeintä kesäihottumaiselle on kunnon ihottumaloimi, lähes yhtä tärkeänä antihistamiini (Heinix, Histec tai Zyrtec) ja tukena paikallishoito kutiseviin kohtiin ja tietysti hyvä ötökkäkarkoite sinne, mistä loimi ei suojaa.

video

Ahdin tilalla on siis kevät ja alkukesä eletty nelihevosista arkea. Etsinnässä on edelleen pieni poni, lasten kanssa touhuiluun sopiva (ruuna, sa olla pikkuvikainen kunhan kestää laidunelämää). Saa vinkata!