maanantai 28. heinäkuuta 2014

Unikeon markkinoilla

Lauantaina Unikeon markkinat alkoivat vasta klo 14, joten startatessani matkaan oli lämpömittari kivunnut jo hellelukemiin.


Kolmea tuntia myöhemmin myyntikoju oli pystyssä Naantalissa ja kojun pystyttäjällä melkoisen kuuma.


Lauantai oli hautovan kuuma eikä tälle kulmalle osunut tuulenvirekään, niin meren rannalla kuin oltiinkin. Asiakkaat olivat laiskalla tuulella, mutta silti myynti oli ihan ok.


Illalla markkinat päättyivät klo 20. Kotimatkalla seurana oli pitkä varjo.


Tätä lähtökuvaa vaalensin reippaalla kädellä, sillä sunnuntaiaamuna herätyskello pärähti klo 2.45. Pääsin siis testaamaan ensimmäisen kerran kleinarin pitkiä valoja. Markkinat alkoivat kuudelta.


Tämä kuva on otettu aamuseitsemältä, jolloin Unikeko molskautettiin mereen. Eivätkös olekin melkoisen sympaattisia nämä kleinarit? Vihreä oli markkinakonttuurina.


Aamun tunteina oli vielä hiljaista ja ehdin tehdä oman kierrokseni markkinoilla. Naantalin vanha kaupunki satamineen on kaunis!


Tämä ihanuus oli pakko kuvata. Vespa


Paraati risteili kaupungilla, muumit ja Unikeko osallistuivat siihen Joulupukin ajamalla junalla.


Vuoden 2014 Unikeko on urkutaiteilija Kari Vuola, Naantalin musiikkielämän kehittäjä.


Taas meinasin jäädä auton alle, kun kameroineni säntäsin ikuistamaan jotain söpöä. Tällä kertaa en toikkaroinut palomiesten seassa, vaan bongasin (Awww!) pienen koiran vaaleanpunaisissa rattaissa, päässään vaaleanpunaiset aurinkolasit. Koira on Anni, 14 v. Ikä alkaa jo painaa sitä, mutta mieli on vielä virkeä ja utelias. Anni pääsikin ulkoilemaan rattaissa, alustanaan kylmätyynyjä ja eväänä vesikippo.

Minun vahnuudenpäivieni suunnitelmat alkavat olla selkeinä: muutan Hämeenpuistoon Tampereelle, värjään tukkani pastellisävyiseksi ja hankin chihuahuan, jota työnnän rattaissa. Tai ehkä myös pienen ponin, joka asuu Tallipihalla ja ajelen sillä pienillä kärryillä pitkin Hämeenpuistoa pikkukoirineni. Käyn joka päivä kahvilassa leivoskahveilla.


Huonolta ei näytä tämänkään seniorikansalaisen elo: mini on upea!


Sunnuntain myyntiaika oli huimat 13 tuntia ja päivä taas helteinen. Onneksi kävi tuuli, joten ilma ei tuntunut yhtä tukahduttavalta kuin lauantaina.


Sunnuntaina iltapäivä oli vilkas ja kahden tunnin ajan myynti ihan huimaa. Niinpä rauhallisen aamun jälkeen pääsin myynnillisesti oikein hyviin lukemiin.


Illalla markkinat päättyivät klo 19. Viereisessä puistossa nousivat lavalle Ressu ja Jussi, joten pakkailu sujui nostalgisissa tunnelmissa. Kleinari jaksoi helleviikonlopun ja pääsin pitkän päivän jälkeen kommelluksitta kotiin.

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Kauppa-auto julkkiksena

Kuokkalankosken markkinoilla Lempäälässä kierteli tietysti myös paikallislehden, Lempäälän-Vesilahden Sanomien, toimittaja. Hän pysähtyi kameroineen kauppa-autollakin.



Isoin osa jutusta kertoi markkinoilla ensiesiintymisensä kruunaamisen jälkeen tehneestä tangokuningatar Maria Tyysteristä.


Ihan yhtä iso julkkis ei kauppa-auto vielä ollut. Ehkä se seuraavaksi pääsee kansikuvapojaksi :)

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Kirppissisustajan viimeisin löytö: tikkaat

Tuli aika luopua pinnasängystä ja hoitopöydästä, ja niinpä makuuhuone kaipasi jotain uutta sisustukseen. Se joku tuli vastaan kirpputorilla: vanhat taitettavat tikkaat. Puhdistin ne ja vahasin tutulla Osmon huonekaluvahalla, sävynä on taas luottosävyni Tammi.


Tikkaat löysivät paikan naulakon alta, hoitopöydän paikalta. Ennen hoitopöytää tässä oli rekki, mutta se ei ollut käytännöllinen tällä paikalla. Puhtaille vaatteille minulla on säilytystilaa, mutta ne lyhyen aikaa päällä käyneet, joita voi ennen pesua pitää toisenkin kerran, kaipasivat paikkaa. Nyt niillä on. Tikkaille mahtuu niiden lisäksi myös vöitä ja luottolaukku, joka on tällä hetkellä tuo Kleinari.


Turun Käsityöläismarkkinoilta ostin Maheka Designin hatturasian. Se sopii vanhan kirppislöytö-hatturasian kaveriksi naulakon päälle. Näissä rasioissa minulla on koruja ja asusteita (rosvoille tiedoiksi: isoin osa kirppishankintoja ja rihkamaa, tällä rinsessalla ei dimangien säihkettä nähdä).


Ison vaatekaapin päällä asetelma elää omaa elämäänsä. Minusta se on ihana, jopa surrealistinen.





Päiväpeittovuorossa on loppukesäksi valkoinen. Syksyllä kaipaan taas lisää värejä, mutta vielä on valon aika.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Unikeon päivät Naantalissa 26.-27.7.


Naantalissa valitaan joka vuosi 27.7. Valtakunnan Virallinen Unikeko™ ja hänet heitetään mereen aamuseitsemältä. Monipuolisilla Unikeon Päivillä 25.7.–27.7. Naantalissa on mahtavat markkinat ja paljon erilaista ohjelmaa koko perheelle.

Käsityöläismarkkinat lauantaina klo 14-20 ja sunnuntaina klo 6-19. Ahdin tila kauppa-autoineen ja ei-niin-aamuvirkkuine emäntineen mukana menossa! Unikeon päivien koko ohjelma löytyy Naantalin matkailun sivuilta, täältä.

Tervetuloa!

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Meritähti, merenneito ja hylje

Tämän kesän uimakoulu on käyty. Tänä vuonna Arettakin pääsi mukaan.


Minä odotin rannalla milloin vauvan kanssa...


... milloin kutimien kera...


... aurinkoa ottaen...


... ja välillä sadetta pitäen.



Varoittelin Arettaa etukäteen, että ensimmäisenä kesänä uimamerkin suoritus ei välttämättä vielä onnistu. Tyttö oli kuitenkin päättäväinen ja suoritti juuri tarpeeksi tehtäviä saadakseen meritähtimerkin. Aurora oppi uimaan selkää ja sai merenneitomerkin, Otso suoritti jo hyljemerkin. Matkauintivaatimukset ovat samat avovedessä kuin altaassa.

Pienet vesipedot.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Kuokkalankosken markkinoilla

Ihan luksusta: tapahtuma vain 40 km päässä kotoa! Tänään ei siis tarvinut herätä kukonlaulun aikaan.


Vilautan teille samalla yhtä markkinaostosta Turun käsityöläismarkkinoilta, kun sen ehdin aamuhässäkässä kuvata. Ihanat keltaiset ruusukorvakorut! Hukkasin hyvistä aikeistani huolimatta tekijän käyntikortin, Viron puolelta hän oli Turkuun markkinareissulle tullut.


Eipä aikaakaan, kun olin ruusukorviksineni ja kauppa-autoineni Lempäälässä ravintola Villa Hakkarin pihassa. Tällainen kattauksesta tuli tänään.




Minulla kävi tuuri, sillä paikkani oli vohvelinpaistajien lähellä :)



Taas tällaiset vähän pienemmät markkinat yllättivät positiivisesti: myynti kiri kesän toiseksi parhaaksi päivämyynniksi ja tunnelma oli aivan loistava. En juuri ehtinyt kameroineni kierrellä, tein vain yhden täsmäiskun hakemaan 5 metriä lakua. Säänkin suhteen oli tuuria, sillä markkinoiden aikana tuli vain muutama hassu sadepisara. Kotimatkalla tie oli paikoin litimärkä reippaan oloisten sadekuurojen jäljiltä.

Paikallislehden toimittaja kävi jutullani ja nappasi kuviakin. Saas nähdä, pääseekö kauppa-auto julkkikseksi!

Jälleen mukava päivä takana :)

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Kuokkalankosken markkinat Lempäälässä 19.7.

23. Kuokkalankosken markkinat
lauantaina 19.7. klo 10-16
 

Kuokkalankosken markkinat järjestetään vuonna 2014 jo 23. kerran. Markkinoista on muodostunut Lempäälän kesän päätapahtuma, jossa nautitaan korkeatasoisesta ohjelmasta, tavataan tuttuja ja tehdään hyviä markkinaostoksia.

Tänä vuonna pääesiintyjä on juuri valittu vuoden 2014 Tangokuningatar Maria Tyyster Tampereelta!

Myös Kuokkalankosken Kesätyttö tullaan valitsemaan tänäkin vuonna.

Yllätysesiintyjänä on myös kansanedustaja, laulaja Mikko Alatalo!

Markkinapaikka: Ravintola Villa Hakkarin piha-alue, Kuokkalantie 5, Lempäälä

Kuokkalankosken markkinoiden www-sivut löydät täältä.

Ahdin tila on mukana markkinamenossa kauppa-autoineen. Tervetuloa!

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Juhlittiin 10-vuotiasta

Viime viikolla Otso täytti 10 vuotta. Sen kunniaksi juhlittiin kaveriporukalla perjantaina.


Lahjat avattiin pullonpyörityksellä. Herkut katoin pihalle kauppa-auton katokseen. Vanha jääkaappi viriteltiin hurisemaan jatkojohdon päähän ja lastattiin hellepäivään limppareilla ja pillimehuilla. Herkkupöytä ja jääkaappi olivat lasten vapaasti käytettävissä koko juhlien ajan.


Olohuoneeseen raivattiin tilaa discolle. Peilipallo, ilmapalloja ja serpentiiniä kattoon, musiikkia soimaan. Varsinkin tytöt tykkäsivät tanssia, pojat viihtyivät reunoilla istumassa. Välillä käytiin pihalla vesipyssyjen kanssa ja lopuksi pelattiin vasta niitetyllä pellolla jalkapalloa. Eläimet saivat rapsutuksia ja tytöt viihtyivät hevosten aitauksella, pojat possun.


Kiireisen heinäntekoviikon juhlista jäi toteuttamatta monta hienoa suunnitelmaa. Sankarilla ei ollut uutta paitaa, en ehtinyt ommella suunnittelemiani viirinauhoja koristeeksi enkä leipoa nakkikätköjä kummempaa. Heinäkuun helteessä kakku olisi kyllä lösähtänytkin, joten ehkä niiden nakkikätköjen kaveriksi sipsit, popcornit, karkit ja jätski olivat oikein hyvä valinta. Lasten oma juomakaappi sai taas innostuneen vastaanoton.


Aretalle ja Auroralle ompelin jo kesäkuun puolella uudet mekot. Kaava on omani, Aretan nimikko, ja kankaat kierrätettyjä. Aretta parturoi otsatukkansa melkoisen lyhyeksi kesän alussa, joten juhlalookin viimeisteli leveä panta.


Juhlien jälkeen henkäistiin hetki ja nautittiin ilta-auringosta. Legofani Otso sai monta legopakettia lahjaksi, joten sankarin ilta kului enimmäkseen niiden kimpussa.

Melkoisen rennot juhlat. Sankarin mielestä ihan huiput. Kiitos kaikille osallisille!

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Särkyneen sillan markkinoilla

Viime viikonloppuna hurautin kauppa-autolla Ilmajoelle. Matkaa tuli suuntaansa 193 km, mutta tapahtuma kuulosti sen verran kivalle, että matkaan lähdin. Ja minähän tein sen loppiaistaiankin... Se on muuten toteutunutkin tähän mennessä suorastaan pelottavan hyvin - sekä lupausten että toivomusten suhteen.


Aamulla lähdin taas kauppa-autolla matkaan myöhemmin kuin aioin, starttasin kauppa-auton klo 6.30.


Hyvin ehdin silti perille, enkä edes eksynyt. Mies kauhistelee mun navigointejani: nytkin muistelin, että ennen Seinäjokea oli Ilmajoki-kyltti, joten eiköhän se sieltä löydy. Ja löytyihän se! Tietysti olisi fiksua katsoa karttaa ja tarkistaa matkan pituus etukäteen... Mutta mitäs seikkailua se olisi!


Lauantaina oli upea, kesäinen ilma ja kävijöitä oli pienessä tapahtumassa paljon, yli 2000. Vilinähetkiä en itse ehtinyt ikuistaa, sillä päivä oli myynnillisesti tämän kesäkauden toiseksi parhaani. Hurjaa! Tämä pistää kyllä miettimään, millaisiin ja minkä kokoisiin tapahtumiin jatkossa kannattaa suunnata.


Katsokaas, mikä houkutus mun naapurina oli! Olin aivan tapahtuma-alueen reunalla ja naapuritalon pihassa oli myynnissä tämä. Tuli nostalgiafiilis, oma ensimmäinen kuplani oli vuosimallia -73 ja maalattiin lilaksi myös. Varsinainen riemukupla oli se!


Illalla huristelin samat 193 km kotiin taas, hyvillä mielin.


Sunnuntaiaamuna nappasin Otson matkaan apupojaksi. Särkyneen sillan markkinoilla oli niin paljon kivaa ohjelmaa, jonka ajattelin uppoavan juuri 10-vuotiaaseen poikaan.


Pariin otteeseen sadepilvet uhkailivat muutamalla pisaralla, mutta onneksi sen harmaammaksi ei päivä mennyt. Myyntiä oli taaskin ihan mukavasti, vaikkei ihan lauantain vilinään ylletykään.



Otsolla oli kiva päivä. Lähialueen museoissa oli avoimet ovet ja Otso kävi katsastamassa puhelinmuseon. Itse vain ihailin pikaisesti näitä kauniita vanhoja puhelinkoppeja museon pihassa. Puutarhamajaan voisi ottaa näistä mallia.


Otso siis perehtyi puhelimen historiaan ja lisäksi jokiristeili, herkutteli muurinpohjaletuilla, jousiampui, viikinkitaisteli ja ties mitä muuta kivaa, mitä 10-vuotias poika voi tällaisessa paikassa keksiä. Päivän paras yllätys oli kuitenkin legokauppa Pii Poo. Sinne poika törsäsi syntymäpäivälahjarahansa.


Kauppa oli pullollaan sekä käytettyjä että uusia legoja. Tänne kannattaa poiketa, jos seudulla liikkuu! Ja jos ette liiku, niin kurkatkaahan verkkokauppaan. (Ja tässä takana ei todellakaan ole minkäänlaista blogiyhteistyökuviota, mun mielestä vain on niin loistava ajatus myydä uusien ohella myös käytettyjä legoja. Nämä jos mitkä kannatta kierrättää.)


Illalla huristelimme väsyneen apupojan kanssa kotiin.


Kauppa-auto kulki nätisti, viikonlopun aikana kilometrejä kertyi lähes 800. Matkavauhtina pidin 80-100 km/h sen mukaan, mikä tuntui kevyeltä kaasupolkimeen ja nopeusrajoitus salli.

Hyvä viikonloppu! On mulla vaan ihana työ.