torstai 4. helmikuuta 2016

7-vuotisjuhlahumu alkaa!

Ihan uskomatonta, että vietetään jo Ahdin tilan keppihevossirkuksen 7-vuotissynttäreitä! Tai kuten te lukijoina pidempään olleet tiedätte, eihän tuo keppihevossirkuksen taival vielä niin pitkä ole, mutta hevostallina aloittaneen yrityksen on.

Juhlitaan synttäreitä tänä vuonna koko helmikuu! Nettikaupasta saat koko synttärikuukauden toimituskulut ilmaiseksi alekoodilla ONNEA ja kivijalkapuodista ostoksiin kaupan päälle pienen yllärin. Lisää synttäriyllätyksiä on luvassa :)


Kiitos teille kaikille: asiakkaille, lukijoille, tykkääjille, tukijoille, yhteistyökumppaneille ja rehdeille kilpailijoille - ilman teitä näitä seitsemää vuotta ei olisi

perjantai 29. tammikuuta 2016

Kurkistus Risto Räppääjä ja Yöhaukka -elokuvan kulisseihin


Risto Räppääjä ja Yöhaukka -kuvausten kulisseista vilautettiin tällä viikolla tivoli/markkinakohtausta. Näyttää ihanalta! Tuttujakin tuosta voi bongata :)

Suora linkki Youtubeen: https://www.youtube.com/watch?v=_xW-2jgCurY

maanantai 25. tammikuuta 2016

Puotielämää: tammikuu


Tammikuussa puoti elää hiljaiseloaan. Lomailin loppiaiseen ja painin sitten inhokkihommani vuodenvaihdebyrokratian kanssa: ajopäiväkirjojen ja matkapäivien puhtaaksikirjoitus, joulukuun kuittiröykkiöt ojennukseen kirjanpitäjälle ja inventaario. Inventaarion yhdistin puodilla joulun pois siivoamiseen ja niin se sujuikin siedettävästi. Inventaario eteni samaa vauhtia, kun puodille muotoutui uusi järjestys.





Pidän puotia tammikuussa auki vain kolmena päivänä viikossa ja muutaman tunnin kerrallaan. Kakluunissa palaa tuli siis harvakseltaan. Joululomailun jälkeen inventaario sujui pipo visusti päässä.






Puodin ovi käy verkalleen ja joinakin päivinä ei ollenkaan. Nettikaupassakin asiakkaita käy rauhalliseen tahtiin. Kevään tapahtumat muistuttavat itsestään paikkamaksulaskuina postilaatikossa. Keräilen voimia ja suunnittelen tulevaa vuotta. Kevään tapahtumiin olisi kiireesti ommeltava varastot piukkaan, mutta tunnen käynnistyväni nyt hitaasti. Ei irtoa tästä yrittäjästä nyt 15-tuntisia päiviä millään. Ehkä se on hyväkin, en minä halua jatkuvasti sillä tahdilla elää. Tänä vuonna aion huolehtia myös vapaa-ajastani - menköön syteen tai saveen.

tiistai 19. tammikuuta 2016

Juhlittiin 9-vuotiasta


Auroran 9-vuotissynttäreitä juhlittiin viikonloppuna. Viime vuonna diskoiltiin, nyt mentiin retrohengessä. Juhlat aloitettiin pihalta, jossa oli kepparirata ja saippuakuplien puhaltelua. Netti tuntuu olevan pullollaan saippuakuplienjäädytysvideoita, mutta omille ipanoille ja juhlavieraille käytännön kokeilu oli uutta. Yllättävän pitkään lapset jaksoivat ihmetellä kuplien jäätymistä ja niiden särkymistä pieniksi, kimmeltäviksi hileiksi.


Herkkupöydässä jatkettiin retrolinjalla: nakkipiiloja, suklaakakkua, popcornia, keksejä, karkkia ja sipsejä.


Lahjat avattiin pullonpyörityksellä ja sen perään viriteltiin kilpailu, joka on varmasti kaikille 70-luvulla syntyneille tuttu: naru vyötärölle, naruhännän päähän kuulakärkikynä joka pitää tähdätä lasipulloon käsin auttamatta. Leikki oli lapsille tuntematon, mutta ihan yhtä riemukas, kuin meille kalkkiksille silloin aikoinaan.


Soittolistalle oli valittu Robinia ja Isac Elliotia, vähän Justin Bieberiäkin. Niistä keskusteltiin ja tanssittiinkin. Voi, miten ihana ikä!

torstai 14. tammikuuta 2016

Takaisin kouluun!

 Olen yrittänurani aikana opiskellut kaksi oppisopimuskoulutusta: yrittäjän ammattitutkinnon ja pienyrityksen kehittämispajan. Molemmat olen kokenut todella hyödyllisiksi sekä yrityksen että itseni kannalta. Ilman yrittäjän ammattitutkintoa yritystäni tuskin enää olisi ja ilman pienyrityksen kehittämispajaa se puuhailisi ihan muuta ja paljon päämäärättömämmin. Nyt koen olevani eniten eksyksissä myynnin ja markkinoinnin kanssa. Olen kokeillut kaikkea eteen tulevaa nettitempauksista markkinoihin ja kissanristiäisiin ja hosunut tuli hännän alla - auton moottoripalon myötä kirjaimellisestikin. Nettikaupan alustan katastrofaalinen vaihtoprojekti viime kesältä ja somessa epämääräiseen sekoiluun käyttämäni aika ja energia tuskastuttavat: tähän on saatava järkeä! Kivijalkapuodilla ja messuosastoillakaan pieni kurinalaisuus ei olisi pahitteeksi. Uskon, että minulla on silmää ja ideoita, mutta rönsyilevälle energialleni pitäisi löytää fokus. Mitä saisinkaan aikaan, kun keskittäisin energiani oikeiden asioiden tekemiseen!

Loppuvuosi vilautti lupauksia tulevasta. Rikoin entisiä myyntiennätyksiäni tapahtuma-, kuukausi- ja vuositasolla. Suunta on siis oikea. Mutta jouluna olin aivan läkähdyksissä: olin juossut koko vuoden edes hengähtämättä välillä. Selasin kalenteriani. Monista myyntitapahtumista ei jäänyt käteen kuin rakot, sain juuri ja juuri kulut peittoon. Pahimmat jäivät pakkasen puolelle, oppirahoiksi. Mitä, jos onnistuisin valitsemaan ne itselleni oikeat tapahtumat? Keskittymään puotiin sen vilkkaimpina kuukausina? Panostamaan nettikaupan markkinointiin juuri oikeaan aikaan ja oikealla mainostuksella?

Minähän voisin elää normaalia elämää. Saisin palkkaa (ihan tavallista, en nälkäpalkkaa enkä suuria seteleitä). Minulla olisi lähes joka viikko vapaapäivä, välillä jopa kaksi. Minulla olisi välillä iltaisin vapaata. Voisin pitää viikon tai kaksi lomaa vuodessa. Entisenä palkansaajana tämä ei kovin kummoiselta kuulosta, mutta yrittäjävuosien jälkeen se on ihan uskomatonta! Sitä minä yrityksineni haluan. Itsestään se ei kuitenkaan tapahdu. Minun on tehtävä jotain. Tehtävä oikeita asioita.


Kävin loppuvuodesta yritysneuvojalla. Juttelimme useista asioista ja tuon käynnin seurauksena mm. rekisteröin aputoiminen: Keppihevossirkus. Tänä vuonna kaikki yrityksen toimintani tapahtuukin tuon Keppihevossirkus-aputoiminimen alla, markkinointinimenä jatkaa jo viime vuonna käyttöön ottamani Ahdin tilan keppihevossirkus.

Kyselin yritysneuvojalta myös minulle sopivia koulutusmahdollisuuksia. Hän otti yhteyttä paikalliseen oppisopimustoimistoon, eikä aikaakaan kun työhuoneeni pöydän ääressä laadittiin oppisopimustoimiston väen kanssa minulle suunnitelmaa opintoihin. Myynti- ja markkinointipuolelta löytyy useitakin kiinnostavia koulutuksia, mutta minulle sopivimmalta tuntuu Markkinointiviestintä, jossa suuntaudun visuaaliseen markkinointiin. Opiskelen juuri omalle yritykselleni tärkeitä asioita: myymälän ja messuosastojen suunnittelua, esillepanoa, näyteikkunoiden rakennusta, markkinointia eri kanavissa... Kaikkea! 


Eilen oli ensimmäinen lähipäivä. Aiheena oli näyteikkunan rakentaminen. Halusin valita ikkunaani jotain, mitä en yleensä tee: väriksi joku muu kuin keltainen, oranssi tai pinkki ja tuotteeksi joku pieni ja kova. Käytännön harjoituksena rakensimme ALE-ikkunat (o-ou, rajasin itseltäni hyvät alevärit pois!) ja tuotteiksi valitsin toimistotarvikkeet. Rakensin ikkunan ja karsin. Ja karsimisen jälkeenkin lopputulos oli minua: pursuilevaa ja rönsyilevää :D

Tästä on hyvä lähteä kohti uutta.

tiistai 5. tammikuuta 2016

Ihmeellinen digiprintti

Hyvänen aika, eihän siitä ole kauaa, kun lastenvaatemarkkinoille tuli jotain uutta ja ihmeellisen ihanaa: Molon digiprinttivaatteet! Itsekin niitä metsästin nettikaupoista ympäri Eurooppaa. Innostuessani ompelemaan lastenvaatteita Auroran ollessa vielä pieni, saatoin vain haaveilla, että digiprintti-ihanuuksia saisi kankaina. Ja nykyään saa. On mistä valita. Eikä itse tehty kuosikaan ole mahdoton teettää kankaaksi pienenäkään määränä (Spoonflowerilla ainakin onnistuu).

Omat ompelukseni ovat olleet hyvin työpainotteisia jo pitkään ja lastenvaatteiden ompelu omille ipanoille on jäänyt vähiin. Nämä digiprinttikankaat kuitenkin houkuttelivat puhaltelemaan pölyt saumurista. Kankaat ostin jo syksyllä, mutta nämä valmistuivat vasta nyt joulun pyhinä.


Otson kanssa on siirrytty vaateostoksille jo miesten osastolle. Niinpä kivat, iloiset kuosit ovat harvassa - vaikka kyllä löytöjäkin kauppojen rekeiltä tekee. Tämä peltilelukangas on Eurokankaasta ja hihakangas on vanha kirppislöytö.


Lentokonepaita on Otson oma suosikki. Tykkään kovasti, kun kuvio on noin suuri. Tämäkin kangas on Eurokankaasta.


Kirjainkangas osui käteeni Eurokankaan laarista jo viime keväänä. Sunnittelemani T-paita jäi kesäksi ompelematta, mutta nyt kankaasta syntyi pitkähihainen. Hihojen kangas tässäkin on kirppislöytö.


Hulvaton puutarhatonttu ja kärpässieni -kuosinen kangas on Kangaskapinasta. Siitä syntyi Auroralle pitkähihainen.


Metrin pätkästä kangasta riitti vielä pipoon. Sen vuori on fleeceä ja tupsun ompelin tekoturkiksesta.


Aretan heppapaidan ompelin jo aiemmin syksyllä. Sen kangas on Eurokankaasta.


Heppapaidan kaverina on itseoikeutetusti Royal B*tch Craft Shopin heppapinni. Niitä minulla on puodilla jälleenmyynnissä. Pitäisi varmaan kuvata ja laittaa myös nettikauppaan.

Olipa kivaa pitkästä aikaa ommella ihan vain harrastusmielessä. Myös ipanat tykkäsivät ja tytöt luonnostelivatkin paperille monta uutta tilaustyötä seuraavia saumurihetkiä odottamaan.

torstai 31. joulukuuta 2015

Miten se maalausurakka eteni?

Kostean alkukesän jälkeen pääsimme talonmaalausurakan kimpuun elokuussa. Muutamana alkupäivänä meillä oli nosturi käytössämme ja se oli ihan ehdoton varsinkin torniosan maalauksessa. Vanhan puolen maalausta jatkoimme tikkaiden avulla. Hyvällä säällä maalauspäivät jatkuivat yöhön, muuten viime kesän saavutukset olisivat jääneet yhteen päätyyn.




Saimme kuin saimmekin kaikki keltaiset osat maalattua. Syyskuussa pääsimme avaamaan valkoiset maalipurkit.


Nyt alkoi talo raikastua!


Muutos harmaantuneen puun muuttuessa valkoiseksi on huima. Tätä hommaa ei olisi illalla millään malttanut lopettaa, niin palkitsevaa se oli. Syyskuussa yöt alkoivat kuitenkin olla niin kosteita, että yövuorot oli jätettävä ja pensselit pakattava seuraavaan päivään.



Syyskuun päivät sen sijaan oli kuin tehty maalaukseen!


Lokakuun puolelle päästessä oli pakko luovuttaa kosteuden noustessa päivisinkin. Märkää puuta ei kannata maalata. Valkoiset osat jäivät kesken, joten maalauspuuhaa jää ensi kesällekin. Niin oli kyllä tarkoituskin, sillä valkoiset osat vaativat toisenkin maalikerroksen. Keltaisen kanssa on sen sijaan valmista!


Nyt on nähty keltainen väri kesäisissä loppukesän keleissä, syksyllä ja talvisemmassa harmaudessa. Kovasti tykkään siitä kaikissa.

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Joulu

Joulu ei tuonut tullessaan lomaa, mutta vapaapäiviä kuitenkin. Ja se tuntuu lähes vapaapäivättömän syksyn jälkeen ihan ruhtinaalliselta! Tuntuu ihan käsittämättömältä, että suurella osalla länsimaisista ihmisistä on vapaapäiviä joka viikko. Omani olen käyttänyt tallissa ja nukkuessa. Jouluaatto alkoi Pojun kanssa vauhdikkaalla maastolla. Olipas sillä virtaa!


Maastolenkin jälkeen hevoset saivat omat joulukuusensa tarhaan.


Meidän oma kuusemme ei muotovaliopalkintoa tavoittele. Se kaadettiin pihan laidasta ja koristeltiin aatonaattoiltana. Lapsilla on ollut omat muovikuusensa huoneissaan jo 1. adventista. Jouluvalmistelut tehtiin rennolla kädellä: joulumusiikit soimaan, koristeet esiin ja vähän leipomuksia. Tänä jouluna en pipareita ja taatelikakkua kummempaa leiponut, jouluruuankin valmistin kokonaan vasta aattona.


Kinkkua meillä ei ole ollut vuosiin, mutta joulusika kylläkin. Se rakastaa rapsutuksia ja odottelee päivittäistä harjaushetkeään valmiusasennossa.


Kanat saivat omat jouluherkkunsa myös. Ne nokkivat menemään ruoantähteitä ja niille herkuiksi hankittuja kasviksia, esim. kaalia ja hunajamelonia.


Lampaat viettävät päivät tarhassa ja yöt tallissa karsinassaan.


Vietimme joulun oman perheen kesken. Söimme herkkuja ja katselimme pari elokuvaa. Eläinten kanssa pihalla riittää sopivasti hommia, ettei tule jumahdettua pelkästään sisälle. Joulupukkia emme tänä vuonna nähneet, mutta lahjasäkki oli ilmestynyt takaovelle.

Ihanan tavallista.

tiistai 22. joulukuuta 2015

Puotielämää: joulukuu


Joulukuu. Oman puodin eka joulukuu.


Joulukuu on puoti pullollaan tavaraa. Joulukuu on uusia somisteita ja joulukoristeita.


Joulukuu on hyasintin, piparien ja glögin tuoksua. Joulukuu on joulusoittolista: Jeff Buckleyn Hallelujah, Trans-Siberian Orchestran Christmas Canon Rock, Didon Christmas Day ja Elviksen Blue Christmas.


Joulukuu on nettikaupan tilausten perässä pysymistä, postitusta ja matkahuoltokäyntejä.


Joulukuu on jouluikkunoita, joista tänä vuonna tuli ihan vaaleanpunaiset.


Joulukuu on Petteri ja seimi.


Joulukuu on keppihevosia, paljon keppihevosia.


Joulukuu on pitkiä päiviä ja lauantaiaukioloja.


Joulukuu on sinisiä, hiljaisia aamuja.


Joulukuu on kakluunin pesässä humiseva tuli.


Joulukuu on ompelua yöhön asti. Jumiutuvia hartioita ja kipeitä käsiä.


Joulukuu on järkyttäviä laskupinoja.


Joulukuu on kesken työn uupuneita ompelukoneita huoltoon lähdössä.


Joulukuu on taikaa. Kiirettä, väsymystä, iloa ja vipinää. Joulukuu on parasta.