perjantai 17. lokakuuta 2014

Possu Orf muuttaa talvipalatsilleen sekä muun tallinväen kuulumisia

Vielä eilen Possu Orf paistatteli päivää kesämökillään. Meillä ei ole vielä lumihiutaleita nähty, mutta yöt käyvät kylmiksi.


Hevoset saavat vielä jatkaa laidunkauttaan. Lämpimät yöt ne ovat vieläkin olleet ulkona, mutta kylmillä pääsevät talliin.


Lampailla ei tunnu olevan kiirettä talliin. Ne pitäisi kyllä keritä lähiaikoina ja sen jälkeen niidenkin kesäloma on ohi.


Eilen löysin vielä kanoille niiden herkkua, voikukanlehtiä.


Rolle auttaa Paavoa pihan vartioinnissa - ei suinkaan lämmittele Paavon pörröisessä hännässä, kuten joku voisi luulla.


Minä kävin taas taistelun rikkaruohoja vastaan ratsastuskentällä aseenani naurettavan pieni ruohonleikkuri. Mutta voitin!


Lopultakin kesän ykkösriesa ja Okun kesäihottuman aiheuttaja, polttiaiset, ovat poissa.
Kutisevalla hevosella on turha yrittää ratsastaa, ei se pysty keskittymään ollenkaan. Nyt olen päässyt taas ratsaille.


Eilen autojen ikkunat alkoivat jäätyä illalla ja jäätävä viima puhalsi. Oli aika houkutella Possu Orf lämpöiseen talliin. Se ei mielellään kesämökkiään jättänyt, vaan muutto vaati pontevaa kannustusta ja avokätistä lahjontaa.


Tätä järkälettä ei väkisin nosteta, mutta onneksi se seuraa ruokakuppiaan ja herkkupussin rapinaa. Mies on possun ykkösihminen. Mies houkutteli possua edeltä herkkuineen, minä ja Paavo varmistimme takana, ettei possu toteuta varmasti hautomiaan pakosuunnitelmia.


Possu haisteli tutun mökkinsä, muisti selvästi. Löysi heti hyvän niskanrapsutuspaikan oviaukolta.


Pesänsä possu saa pedata itse. Tarvikkeina sillä on olkia ja heinää. Se asettelee ne huolella patjakseen ja silppuaa pieneksi, pehmeäksi silpuksi.

Pienten puolella tallissa on nyt siis talvi. Siellä asuvat kanat ja possu. Puput eivät tule enää meille, sillä niiden omistajat muuttivat maalle ja nyt heilläkin on kanoja pupujen kavereina ja kohta heidänkin talliinsa muuttaa hevosia.

Kaikkeen kaupunkilaiset ryhtyvätkin.

torstai 16. lokakuuta 2014

200! Arvotaan!

200 lukijapaneeliin liittyneen raja on täyttynyt! Tätä täytyy juhlia: nyt arvotaan :)


Tällä kerralla arvonta on juuri teille, joita juhlitaankin: lukijapaneeliin liittyneille seuraajille. Voit liittyä lukijaksi myös arvonnan aikana. Palkintoja arvotaan kaksi.

Säännöt ovat yksinkertaiset:

1.) Voit osallistua, jos olet liittynyt lukijaksi (paneeli oikeassa sivupalkissa)

2.) Mukana olet kommentoimalla tähän postaukseen, kumman palkinnon arvontaan osallistut (palkintojen kuvat alla):

1. beige Pirkko-pipo (koot S, M tai L - eri kokoisissa eri värinen rusetti) & Anne Taintor -vinyylikukkaro (arvo 40 e)

2. minikeppihevonen (vihreä) & keppihevosen suitset (mustat) ja riimu (pinkki) (arvo 35 e)

3.) Aikaa osallistua on 31.10.2014 klo 18.00 asti, arvonnan tulokset julkistetaan tässä blogissa marraskuun alussa



Kaunis kiitos teille kaikille - ja onnea arvontaan!

lauantai 11. lokakuuta 2014

Silmu&Solmun nurkkapuodissa

Järjestelin Silmu&Solmun nurkkapuotiani eilisilana. Vein sinne täydennystä ja ihan vähän jouluakin jo. Keppihevosia ja niiden varusteita on nyt reilusti ja tarkoituksenani on pitääkin varastot pullollaan jouluun asti.


Toin puodilta pois suuren katoksen ja vein vuorostaan nuo pienet Seinäjoen messuille ompelemani. Hyvin ne Silmu&Solmun väreihin sopivatkin.





Silmu&Solmussa on kaikenlaista kivaa tiedossa: ensi viikolla eräs ryhmä on varannut asiakasillan, jossa minäkin olen mukana kertomassa tuotteistani ja loppukuusta koko vanhan Vammalan keskustassa on yrittäjien yhteinen tapahtuma, jolloin minä ja kauppa-auto parkkeeraamme Silmu&Solmun eteen. Ja tietysti Silmukkasalongissa kokoonnutaan neulomaan joka toinen lauantai, tänäänkin.

Lankavalikoimissa on kaikkea minun sormiani kutkuttavaa: blingbling-lankoja ja neonvärejä. Omat neuleeni edistyvät ihan etanavauhdilla nykyään, mutta keppihevosiin saan sentään lankahulluuttani soveltaa.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Kauppa-auton pikkuveli, Pieni Kurpitsa

Messukuvissa  vilahteli messumaskottina pieni puinen kauppa-auto. Se ansaitsee tulla asianmukaisesti esitellyksi. Saanko siis esitellä: Pieni Kurpitsa!


Luulittekos, etten taaskaan muistanut ennen-kuvaa? No niin luulin minäkin! Otin kyllä kuvan, mutta luulin jo hukanneeni sen. Enpäs! Tältä puuauto näytti, kun se kotiutui kesällä kirppikseltä.


Hioin ja maalasin. Ja teippautin, kuten isoveljensäkin.


Puuauto ehti valmiiksi juuri sopivasti Seinäjoelle.



Tämä kaveri tulee varmasti kulkemaan mukana monessa. Ihan pieni ja kevyt se ei kuitenkaan ole, joten ihan joka paikkaan se ei lähde. Saas nähdä, minne seuraavaksi!

maanantai 6. lokakuuta 2014

Sunnuntai - oivalluksia ja messufiilistelyä

Sunnuntaihin heräsin hyvillä mielin ja pääknuppi täynnä uusia ajatuksia. Vaikka näillä messuilla ei liiku sankoin joukoin minun kohderyhmääni ostoaikeissa, en välttämättä tee asioita ihan pieleen.
 
Voi, miten hyvää teki viettää iltaa ulkona muiden käsityöyrittäjien kanssa! Juteltiin asiaa ja asian vierestä, syötiin hyvin ja naurettiin posket kipeiksi. Toiset tekivät messuilla myyntiennätystään, toisilla ei ollut myynnin puolesta aihetta juhlaan. Näyttäisi siltä, että näillä messuilla tekivät kauppansa koru- ja käsityötarvikkeet sekä kooltaan pienet aikuisille naisille suunnatut valmiit tuotteet. Joululahjaostoksilla eivät messukävijät vielä olleet. Suurin osa tuntui olevan liikkeellä tarvikehankinnat ja idea- ja tekniikkabongaukset mielessään.
 
Niinpä siis päätin ottaa ilon irti viimeisestä messupäivästä, tulkoon vaikka tappiota.
 

Katselin rauhassa kaikki ohjelmalavan numerot. Kävin itse pienillä tuliaisostoksilla. Tein naapuriosaston myyjän kanssa kaupat 60-luvun kassakoneesta (mitäköhän ihmettä minä silläkin teen!), ostin hirmuisen läjän todella edullisia käsityötarvikkeita, söin herkkuja ja fiilistelin.


Kauppa-auton kanssa osastolla tuntuu kuin en olisi yksin. Minulla on suuri, keltainen ja luotettava ystävä.


Itselleni ja ipanoille löysin mm. Nukkeportaalta ihanat japanilaiset Kewpie-nuket.


Lavalla nähtiin sunnuntaina mm. Eija Vilpas kertomassa käsityöharrastuksestaan (hän tekee kanavatöitä) ja ministeri Paula Risikolle suunniteltavan ja toteutettavan juhla-asun kilpailun palkintojenjako.


Kas kummaa, päivän aikana kipusin myynnillisesti plussan puolelle! En paljoa, mutta kuitenkin.


Viideltä messujen ovet sulkeutuivat yleisöltä. Sain naapuriapua kassatiskin kyytiin nostamisessa, muuten pärjäsinkin yksin. Kaikki mahtui kuin mahtuikin kyytiin ja ennen seitsemää pääsin kotimatkalle. Painava lasti tuntui ajaessa, mutta hyvin kauppa-autoni taas kulki. Sain ajaa ison osan matkasta paremmilla ajovaloilla varustetun rekan perässä, joten matka sujui mukavasti ja turvallisesti.


Kotona oli hieman ennen kymmentä, melkoisen väsyneenä.

Käsityömessut eivät ehkä ole minun juttuni myyjänä, mutta jotain toisia messuja kokeilen vielä ihan varmasti. Ja tietysti menen Tampereen käsityömessuille ensi kuussa, sinne olen ilmoittautunut jo ajat sitten ja sitä paitsi siellä luulisi olevan jo joululahjaostoksillakin väkeä.

Taisi minusta sittenkin tulla messuihminen.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Lauantai - messujen hulinapäivä

Tänäkään aamuna en onnistunut sähköineni pimentämään messuhallia, mutta sen sijaan hukkasin puhelimeni ja sen löydettyäni unohdin vaihtokassan hotellille.  Iloinen mieli onneksi korvaa, mitä tältä emännältä muuten puuttuu ja osastokin oli auki ajallaan. Odotettavissa oli messujen hulinaisin päivä.
 

Minun osastoni on aivan tapahtumalavan vieressä, joten näin mm. Anne Bernerin puheenvuoron lastensairaalahankkeesta.


Seuraavista kuvista kuuluu suurkiitos messujunalla bloggarivieraana haastateltavaksi matkanneelle Susannalle Susannan työhuoneelta. Ihania tilannekuvia - minun resuisella kännykälläni!





Kauppakin siis tänään kävi, mutta aivan liian hiljakseltaan. Minun myyntini pysähtyi totaalisesti aina, kun viereisellä lavalla tapahtui jotain - ja siinä tapahtui puolen tunnin välein noin vartin kerrallaan. Myyntini oli pysähdyksissä siis puolet päivästä.

En silti tiedä, mikä myynnissäni mättää. Tuotteideni saumat tulivat kyllä tutkituksi tarkkuudella, josta tullilaboratoriokin olisi kateellinen. Työohjeita ja -menetelmiä kyseltiin. Ehkä liikkeellä oli kertakaikkiaan minulle väärä kohderyhmä, he jotka olivat hakemassa vain materiaaleja ja ideoita. Ehkä teen itse jotain väärin. Osastolleni kuitenkin tuli väkeä ja auto, keppihevossirkus ja koko osastoni yksityiskohtineen herättivät ihastusta ja keräsivät ihastelevia kommentteja. Jopa minun vaatteitani, asusteitani ja ulkonäköäni kommentoitiin ja kehuttiin :O Kehuja ja ihasteluja keräsivät kaikkein tärkeimpänä tietysti myös itse tuotteet.

Mutta kissa kiitoksella elää. Toisen messupäivän jälkeen olen edelleen taloudellisesti reippaasti tappiolla. Enkä edes laske kuluihin ollenkaan mukaan juuri hankittuja julisteita ym. markkinointimateriaalia ja osaston somisteita, sillä niiden käyttöikä on pitkä.

Mukava ilta on kuitenkin odotettavissa, sillä lähdemme muutaman muun messuilevan käsityöyrittäjän kanssa yhdessä syömään. Hyvä ruoka ja parempi mieli tai jotain sellaista, eikös!

perjantai 3. lokakuuta 2014

Perjantai - ensimmäinen messupäivä

Tänä  aamuna jännitti, kun laitoin pistoketta messuosastollani jatkojohdon päähän: toimivatko viritykseni, pimeneekö koko halli? Toimivat! Valot syttyivät, peilipallo lähti kleinarin sisällä pyörimään ja radiosta raikasi rokki.
 

Aamulla ehdin ennen messujen aukeamista napata muutaman kuvan.




Vanha kassatiski on ihana! Kerroinko jo, että siitä meni lasi rikki, kun siirsimme sitä kotona? Messukäyttöä varten hankin siihen nyt lasien tilalle pleksit.

Monet kyselivät hassuja: miten kauppa-auto on saatu tuotua tänne. Eivät meinanneet uskoa, että ajamalla. Ja että kaikki nämä tavarat tulivat kyydissä, myös vanha kassatiski.


Messujen avajaisissa Lenita Airistolla oli puheenvuoro. Yllätyin, miten kaunis ja vaikuttava hän on livenä.


Ajoittain messuilla oli jopa tungosta. Minun myynnissäni tungos ei näkynyt. Ensimmäisen päivän jälkeen olen pettynyt, sillä odotin paljon parempaa myyntiä. Jos muina päivinä myyn saman verran, pääsen nipin napin nollille. Jos vähemmän, menee oppirahojen maksuksi.

En tiedä, mitä tein tänään väärin. Osasto keräsi kyllä ihastelijoita, mutta kauppa kävi kovin tahmeasti.


Illalla hotellihuoneessa taas, telkkarista Vain elämää. Naisten saunaan pitäisi kulkea ravintolan läpi. Sitä en halunnut perjantai-iltana tehdä.


Väsyttää. Yritän muistuttaa itselleni, että oppimassa täällä ollaan. Nämä ovat vasta ensimmäiset messuni. Vielä minusta ei ole tullut messuihmistä.

Luulen, ettei tulekaan.

torstai 2. lokakuuta 2014

Messupaniikkia

Viime päivinä on riittänyt vipinää. Messuosaston ja hotellin varasin jo ajat sitten, mutta paljon muutakin järjesteltävää on riittänyt. Mainostoimisto Grafiiri toteutti minulle julisteet ja teippauksien suunnittelut kauppa-auton vararenkaan pölykapseliin ja kirppikseltä löytämääni ja kunnostamaani vanhaan puuautoon (Tuon puuauton esittelen teille myöhemmin :) Teippaukset ja julisteet teki taas Mainosteippi.
 

Työhuoneella olen ommellut sekä messuosaston somisteita että myytävää. Kauppa-auto olikin melko täynnä tänä aamuna, kun lähdin matkaan.


Tänään saimme lapset hoitoon ja pääsimme rakentamaan osastoa Miehen kanssa kaksin. Tämä ei ihan perinteinen messuosasto olekaan - tämä on keppihevossirkus!


Saimme osaston sähköjä vaille valmiiksi. Huomisaamulle jäi vielä jännitettävää, miten sähköt toimivat ja miten ihmeessä selviän, jos ne eivät toimi.


Illalle jäi vielä puuhaa hotellihuoneeseen, sillä uusi kassakone saapui eilen iltapäivällä. Täytyi siis opetella sen käyttö ja ohjelmoida se. Hyvin tuo tuntui sujuvan, mutta huomenna sen sitten tositoimissa näkee... Tänään sain myös vahvistuksen Teostolta lupatilaukseeni, Gramexilla olikin selkeät www-sivut verkkokauppoineen. Huomenna soi siis osastolla musiikki ja pyörii peilipallo - jos ne sähköt toimivat.


Nyt on enää kynnet lakkaamatta, sitten olen valmis ensimmäisille messuilleni.

Pitäkää peukkuja!

maanantai 29. syyskuuta 2014

Käsityömessut Seinäjoella 3. - 5.10.-14


Mun sähköpostiini putkahti muistutus hotellivarauksesta loppuviikolle Seinäjoelle. Viime päivät on menneet ihan muissa ajatuksissa, joten nyt iski tajuntaan, että ne messut ovat TÄLLÄ VIIKOLLA. Mulla on kaikki vielä ihan kesken ja vaiheessa, joten julistan messupaniikin virallisesti alkaneeksi n-y-t NYT!