tiistai 6. joulukuuta 2016

Makuuhuoneen uudet verhot

Facebookissa muistotoiminto tarjoilee nyt menneiden vuosien tunnelmia Kauppahallista, Tallipihalta, Joulutorilta, omalta puodilta ja työhuoneelta ilta- ja yövuoroista. Mieleen nousee kiire ja väsymys, stressi verkkokaupan ongelmista ja postin lakosta. Tänä vuonna en olisi niitä jaksanut. Nyt tuntuu hyvältä, että saan itsenäisyyspäivänä katsoa koko linnanjuhlat alusta loppuun ja neuloa sukkaa kynttilänvalossa. Viime aikojen surullisessa sumussa ja hautajaisjärjestelyissä (Äidin hautajaiset olivat viime viikonloppuna) olen saanut lohtua ja rauhaa tekemällä tekemättömiä kotihommia, niitä aina vain tuonnemmaksi lykättyjä. Nautin myös siitä, että tänä vuonna olen jaksanut laittaa joulua kotiinkin ajoissa eikä tiedossa ole monen viime vuoden tapaan aatonaaton rivakkaa koristeiden levitystä.

Ompelin aiemmat makuuhuoneen verhot tilapäisiksi ajatuksella, että teen paremmat, kun on enemmän aikaa. Sitä aikaa - tai inspiraatiota - ei ole ollut moneen vuoteen. Samalla tavalla olen koko tässä kodissa asumisemme ajan miettinyt, miten voisin hyötykäyttää vintiltä löytyneitä, vanhoja, kangaspuilla kudottuja pellavalakanoita. Ihan vähän olen niistä tehnytkin: yhden kaitaliinan ja yhden rottinkituolin istuinosan verhoilun ja jotain muutakin pientä. Osaa lakanoista oli nakertanut muukin kuin ajan hammas ja osa oli niin tahraisia ja reikäisiä, ettei pelastettavaa enää ollut. Ilokseni pesukone- ja silitysrumban jälkeen minulla oli kuitenkin 10 melko ehjää ja puhdasta pellavalakanaa!

Lakanani olivat vähän eriparisia ja yhdessäkään ei mitta riittänyt valmiiksi verhoon asti. Kolmen päivän suunnittelu-, leikkaus- ja ompelu-urakan jälkeen meillä on kuitenkin neljä valmista verhoa paikoillaan. Näihin upposi kahdeksan lakana-aarretta.


Uusien verhojen myötä vaihdoin käyttövuoroon sammalenvihreän päiväpeiton ja torkkupeitoiksi pari silkkitäkkiä. Sängyn päätyyn muutti viimeksi kuistilla palvellut, tallin vintiltä löytynyt ja vahattu penkki. Kauniisti patinoitunut musta kukkapylväs on Äitini vanha, sen muistan lapsuudesta asti. Äidillä oli sen päällä suuria palmukasveja. Pitkän aikaa pylväs onkin ollut tyhjillään, kun Äiti viherpeukaloineen on ollut sairaalassa. Nyt pylväs muutti meille ja sai kantaakseen huonekuusen, jolle ompelin pussin pellavan jämistä.













Toissa viikolla lauhojen päivien aikana ehdin kalkita talomme muurit. Kyllä kannatti, sillä nyt ne kaikki hohtavat taas puhtaan valkoisina.




Instagramin puolelle (@jasmiinaahti #ahdintila) tulee päivitettyä nyt paljon jouluvalmistelukuvia.

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille

perjantai 2. joulukuuta 2016

Pitkät kukkavillasukat

Tuntuu, että olen neulonut viimeksi ikuisuus sitten. Nyt sain kuitenkin valmiiksi jotain: pitkät sukat itselleni. Lanka on 7 veljestä ja yllättävän nopeasti valmistuivat.








keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Juhlittiin 7-vuotiasta

Varjoja ja valoa, ilman toista ei ole toista. Äitini kuolemaa seuraavana päivänä juhlimme elämää. Aretta täytti seitsemän vuotta. Talo täyttyi luokkakavereista, kummeista ja sukulaisista. Heppahullu sai heppasynttärit: pihalla aloitettiin juhlinta Viljamin toimiessa talutusponina ja Rokin paistatellessa harjattavana ja paijattavana. Otso paistoi makkaraa ja keppariradalla kävi vilinä.





Kaikkien hevosteltua kyllikseen siirryttiin sisälle jatkamaan juhlia. Näin pienille maistuu vielä täytekakku, isompien synttäreillä se on jo kokenut inflaation.


Ohjelmaan mahtui vielä pullonpyöritystä ja ongintaa.


Ihana, iloinen päivä! Onnellinen sankari ja tietysti me koko perhe kiitämme kaikkia päivään osallistuneita.

tiistai 29. marraskuuta 2016

Hyvästi, Äiti

Mietin, miten ihmeessä tämän voi edes pukea sanoiksi, mutta haluan silti tämänkin bloggauksen tehdä. Äitini kuoli reilu viikko sitten. Minun äitini Vappu.

Ehkei minun tarvitsekaan osata vielä sanoiksi pukea ja sitä paitsi kuvat puhuvat.











Äitini sairasti lähes koko minun elämäni ajan. Lähtö ei tullut odottamatta, mutta silti niin yllättävänä ja lopullisena. Ehdimme vielä sairaalaan viimeisenä iltana.


Juuri nyt elämä täyttyy hautajaisjärjestelyistä ja monesta muistettavasta asiasta. Olen kiitollinen siitä, että tänä vuonna minulla ei ole yrityksen joulusesonkia.

Pari päivää ennen tilansa huononemista Äiti oli aiempaa pirteämpänä. Hän soitti, kun olin silittämässä hänen kapiolakanoistansa tekemiäni verhoja. Tykkäsi, kun niille on vielä kuluneinakin käyttöä ja kauniit, suurella vaivalla virkatut pitsit ovat esillä. Äiti lopetti puhelun lupaamalla soittaa vielä ennen joulua. Minua nauratti: jouluun on vielä aikaa. Seuraavana iltana Äiti soitti taas, pirteänä ja hyväntuulisena. Seuraavana aamuna hän oli huonossa kunnossa. Lauantaiaamuna hän ei enää herännyt.

Lepää rauhassa, Äiti. Lopultakin olet vapaa kivuista.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Ekaluokkalaisen huoneessa

Tytöt ovat asuneet tornikamareissaan nyt reilun vuoden. Aikaisemmin tornissa oli minun työhuoneeni ja vierashuone. Kesään asti huoneet olivat vähän väliaikaismoodissa: ikkunoissa vain jotkut verhot, lattioilla vanhat matot ja järjestyskin vähän odottamassa parempia aikoja. Nyt molemmat huoneet ovat lopultakin valmiit.

Tytöt saivat itse valita värit huoneisiin. Auroran yllätysvalinnan osuessa oranssiin sain nieleskellä vähän aikaa, mutta Aretta vasta haasteen heittikin: lilaa, turkoosia ja keltaista. Annoin asian hautua hetken ajatellen, että seuraavalla viikolla väritoiveet ovat ihan jotkut muut. Mutta ei, tyttö on sinnikkäästi pysynyt valinnoissaan. Mikäs siinä sitten; nyt on lilaa, turkoosia ja keltaista :D

Värimaailmaan sopivia retroverhoja metsästin kissojen ja koirien kanssa. Tarjokkaita kyllä löytyy toinen toistaan mojovammissa väreissä ja kuoseissa, mutta nämä hakemani ovat aikakaudelta, jolloin todella niukat verhot ovat olleet muodissa. Järjestäen löytöni osoittautuivat liian pieniksi. Nämä turkoosit aarteet löysin Facebookin Rättei, Lumpui & Retroi -ryhmästä. Niissä koko riitti laskosverhoiksi kahteen ikkunaan. Sain verhot valmiiksi eilen ja nyt ne odottavat yllärinä koulusta palaavaa Arettaa.


Pöytä on Otson vanha pieneksi jäänyt. Olen ostanut sen omina opiskeluaikoinani forssalaisesta osto- ja myyntiliikkeestä. Minulla se oli turkoosi, Otsolla petrolinsininen ja Arettaa se palvee nyt lilana. Alunperin se on luultavasti ollut lakattu. Keltainen työvalo on viime kesän kirppislöytö.








Kuten meillä kotona kaikkialla, tässäkin huoneessa on monta kirppislöytöä. Tämä lilansävyinen täkki löytyi vasta viime viikolla ja selvisi kuin selvisikin tervetulotoivotuksestani, 60 asteen pesusta. Vanha kaunisvaloinen karttapallo on kirppikseltä myös, samoin piianpeili pöydällä ja nukkekodin alustaksi ostamani ja maalaamani radiopöytä.






Ette arvaakaan, miten ihanalta tuntuu, kun olen pitkästä aikaa saanut keskittyä kodin sisustusprojekteihin. Niitä on nyt työn alla useampi yhtä aikaa. Seuraavaksi viimeistelen Otson huoneen, se onkin jo viittä vaille valmis.

Tyttöjen huoneisiin tuli juuri sellainen tunnelma, jota toivoinkin. Värejä on paljon, samoin hulluja esineitä, mutta silti omasta mielestäni on harmonista. Yläkerran aulakin etenee takavasemmalla. Tiedättekös: portaissa on lopulta ihka oikea ihmisten kaidekin! Se odottaa paria reipasta maalauspäivää vielä.