torstai 3. syyskuuta 2015

Syystuulia puodilla

Olipas puodilla vilinäinen kesä! Olin varautunut nollamyynteihin ja rauhallisiin ompelupäiviin työhuoneella. Olin buukannut lapsille uima- ja urheilukoulut. Puoti on ollut auki vain kolmena päivänä viikossa klo 10 - 16, josta heinäkuussa kolmena viikkona pidin lasten kesäaktiviteettien ajan lapun luukulla ja oven säpissä pari tuntia päivässä parhaaseen myyntiaikaan. Ja sen vähäisen myyntiajan puodilla pyörivät mukana lapset, mikä ei välttämättä ole kovin hyvä asia kaupan- ja työnteon kannalta. Mutta niin vain heinäkuun kuittisulkeisten jälkeen päädyin lukemiin, että reippaasti yli puolet liikevaihdosta tuli puodilta!


Ei siis ihme, että kepparivarastoni kumisevat jatkuvasti tyhjyyttään ja muutkin oman työhuoneen tuotokset ovat vähissä. Ompeluaikaa on ollut ihan liian vähän. Nettikauppakin on aivan retuperällä, aika ei vain riitä sen päivittämiseen. Olenkin hankkinut puodille omien tuotteideni jatkoksi paljon kivaa jälleenmyytävää paitsi maailmalta, myös suomalaisilta käsityöyrityksiltä. Nyt puodilta löytyy mm. Elvarin karkkikoruja, VIRTA-lasikoruja, Royal B*tch Craft Shopin kepparipinnejä, Vinkeen heijastinliivejä, Arkkikaupan kukkaroita ja kortteja mm. Maarit Kontiaiselta.


Puotini käy ahtaaksi. Mutta eipä hätää: laajentamissuunnitelmat ovat valmiina! Kohta kaatuu seinää!


Puotiin pitää ehdottomasti panostaa lisää. Paitsi tilan ja tuotevalikoiman suhteen, ennen kaikkea aukioloaikojen suhteen. Ensi viikolla saan aukioloaikoihin ja krooniseen aikapulaani helpotusta, sillä loputakin keppihevossirkuksen naisvahvuuteen liittyy uusi harjoittelija! Tästä käänteestä olen valtavan iloinen ja helpottunut. Sydämestäni toivon, että harjoittelu on antoisa meille molemmille.


Ensi viikosta alkaen puodin ovi on siis entistä enemmän auki: ma - pe 11 - 17.


Kohta puodilla häärää uusi pari tekeviä käsiä ja nauravia silmiä.

lauantai 29. elokuuta 2015

Sisustusta ja pintaremppaa: Otson huone

Kesän pintaremppakierroksella Otson huoneessa tapahtui vähiten. Kirppikseltä löytyi pieni, vanha pahvihylly pöydälle. Isomman pöydän hankinta on ajankohtaista luultavasti ensi syksynä, siihen asti huone saa olla tällaisena.






torstai 27. elokuuta 2015

Töitä päämekaanikolle

On käynyt ilmi, että blogillani on muutama miespuolinen seuraaja. Heitä (teitä, terkut vaan - ja erityisesti Terolle!) tuntuu yhdistävän kiinnostus kauppa-autoon ja sen laittoon, ei niinkään minun tekemisiini. Tämä postaus on siis omistettu erityisesti teille. Ja kyllä vain, tämän laatimisessa olen käyttänyt Miehen, kauppa-auton päämekaanikon asiantuntemusta. Ilman Miestä saisin unohtaa koko kauppa-autoajatuksen. Itse en osaa korjata, enkä innostu opettelemaankaan ja vieraalla remonttien ja huollon teettäminen tulisi pienelle yritykselleni aivan liian kalliiksi.


Kauppa-auto kulki jo viime kesän alkuhankaluuksien ja lastentautien jälkeen mukavasti. Matkavauhdin pystyi kevyesti pitämään satasen tuntumassa ja hitaammista kulkijoista huristelin ohikin. Tänä vuonna sen sijaan alkoi ilmaantua pikkuvikaa toisensa perään, kunnes Savonlinnan reissulla moottori sanoi sopimuksensa irti. Mies tuli sieltäkin minut pelastamaan, vuokrahinausautolla 380 km päästä kotoa.


Tietysti samaan rytäkkään alkoivat heinäpoudat ja lato, jossa Mies saa sateensuojassa yleensä korjata autoja, täyttyi heinäpaaleista. Tai siis me täytimme sen Miehen kanssa, paalit eivät vielä nykytekniikallakaan itsekseen latoon siirry. Siispä reilun 1000 paalin taukojumpan jälkeen auton perä mahtui vielä ladon ovesta sisälle sateensuojaan. Koneen Mies irrotti hvyin pellolla verrytellyillä käsillään ja kuskasi kottikärryillä verstaalleen. Tuo verstas on naurettavan pieni, sillä kaikki muut tilat ulkorakennuksista olemme täyttäneet eläimillä ja niiden varusteilla ja rehuilla. Täytyy myöntää, että harrastustemme (voiko näitä vielä kutsua harrastuksiksi?) tilojen epäsuhta vihlaisee omatuntoani välillä.


Joka tapauksessa Miehellä verstas on ja siellä hän avasi moottorin. Vastaan tuli monenlaista pikkuvikaa, mutta pääsyyllinen löytyi runkolaakerista.


Runkolaakeri oli hajonnut kolmeen osaan. Pääepäilty moiseen tuhoon on todennäköisesti kiero kampiakseli.


Satakunnan Maaseutunäyttely Porissa maksettuine osallistumismaksuineen painoi päälle, joten korjaus piti keksiä pian, että kauppa-auto saatiin taas tien päälle. Miehen aarteista varaston perältä löytyi aikanaan hankittu n. 20 vuotta sitten koottu varamoottori. Tätä Mies on säästellyt omaan kuplaprojektiinsa, johon ei jostain syystä tunnu ikinä riittävän aikaa.


Kiireessä Mies teki sen verran muutoksia, että kone saatiin kleinarin perään sopivaksi ja vähän tietoisella riskillä se laitettiin paikoilleen. Osa osista, kuten virranjakaja, vaihdettiin vanhasta koneesta.


Satakunnan Maaseutunäyttely alkoi perjantaina. Torstain ja perjantain välisenä yönä kahdelta kone pörähti käymään ja Mies pääsi koeajelulle. Umpiväsyneinä pääsimme nukkumaan. Aamulla Mies vielä teki viimeiset säädöt ja minä suuntasin lastaamaan auton puodille ja siitä tien päälle kohti Poria.


Huristelin autolla kevyellä kaasujalalla ja jännittyneenä öljynpainevaloa vilkuillen kolmena päivänä Poriin ja takaisin. Auto savutti jonkin verran ja kulutti öljyä. Mutta kulki!


Viikko Porin tapahtuman jälkeen oli Helsingin Käsityökortteli. Mietimme, avatako moottoria tässä välissä vai huristella riskillä Helsinkiin ja avata vasta sen jälkeen. Päädyimme jälkimmäiseen, sillä talonmaalauskin oli saatava etenemään eikä ollut ollenkaan varmaa, saisimmeko tarvittavia varaosia autoon ennen Helsingin reissua. Auto kuitenkin kulki. Helsingin reissulla sen savutus ja öljynkulutus vain yltyi. Lisäsin 400 km ajomatkalla 3,5 litraa öljyä. Mutta auto kulki ja pääsin turvallisesti takaisin kotiin.

Nyt moottori on irti ja auki. Peruin toistaiseksi kaikki myyntitapahtumat syksyltä, kalenterissa on nyt vain loppusyksyn messut.


Syyllisiä öljyvuotoon alkaa löytyä. Yhdestä sylinterinputkesta puuttuu huullos (vasemmanpuoleinen mötikkä - tiedoksi teille, jotka ette heti kuvasta bonganneet, mutta luette silti vielä jostain ihmeellisestä syystä :D ) ja yhdessä (oikeanpuoleisessa) on reikä.


Tässä vertailun vuoksi kuva uusista ja ehjistä.


Syyllisjoukkoon lisätään kuvassa Miehen kädessä oleva pinnapultti, jossa on liian lyhyt kierre.Vääriä pinnapultteja oli koneessa neljä, joten sylinterit ja kannet eivät kiristyneet tarpeeksi.


Tällä hetkellä autoon odotellaan vielä uusia osia. Tiivisteet ja laakerit vaihdetaan nyt samalla kertaa.


Siinä se odottelee entistä ehompaa konettaan, minun kauppa-autoni. Kauppa-auto on herättänyt paljon kysymyksiä ja kerännyt ihasteluja. Moni käsityöläinen miettii, että mitä jos minullekin... Kannatan lämpimästi! Mutta vain siinä tapauksessa, että itsellä tai tukijoukoilla riittää harrastuneisuutta vanhoihin ajoneuvoihin - tai firman kassalippaassa riittää rahaa korjaukseen. Tai no, mikäs estää tekemästä kauppa-autoa uudesta! Mutta huoltoa ja korjausta vaativat kaikki, pelkällä tankkauksella ei kulje yksikään kauppa-auto pidemmän päälle. Kilometrejä tässä hommassa kertyy väkisinkin.

Minulle tämä maailma pikkuvikoineen, konerikkoineen, verstaineen, ja satunnaisine tien päälle jäänteineen ei tule yllätyksenä. Minulla on ollut kuplavolkkareita siitä asti, kun sain kortin. Sen verran kiinnostus vanhoihin ajoneuvoihin on yhdistänyt, että vuosien varrella nuorempana olen istunut milloin prätkä- ja milloin autotallin nurkassa kutimet kainalossa kulloisenkin poikaystävän puuhastellessa kädet öljyssä minun tai oman kulkupelinsä kimpussa. Vanhojen ajoneuvojen tiimoilta tapasimme Miehenkin kanssa aikoinaan.

Miehen korjaustaitoihin luotan täysin. Ahdin tilan päämekaanikon.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kampin Käsityökorttelissa

Kesäsesongin viimeisiä aikaisia aamuherätyksiä - jos ei jopa vihonviimeinen tältä vuodelta. Aamuisin on jo viileää ja usva on paikoin tiivistä, mutta päiväksi lämpeni taas hellelukemiin. Kauppa-auton moottori on kiukutellut edelleen, joten vähän jännittää lähteä matkaan.

Perille kuitenkin pääsin ihan Suunnitelma A:n mukaisesti. Tämä oli minulle neljäs Kampin Käsityökortteli. Tällä kertaa paikkani oli entisen linja-autoaseman puoleisessa laidassa.


Kuvassa näkyy viimeisin kirppislöytöni: iskemätön Hell Bunnyn alushame. Mustasta olenkin haaveillut. Nämä vain ovat niin ihania!


Myynti oli ihan hyvä ja fiilis Käsityökortteleissa on aina kohdillaan. Sää ei olisi voinut olla parempi. Ainoa murhe oli auto, joka ei vielä ole kunnossa. Se tiputteli öljyä ja savutti. Miten paluumatkalla tuntuikin olevan Mannerheimintie täynnä pelkkiä punaisia liikennevaloja? Vilkuilin huolestuneena taustapeilistä, millaisia savupilviä autoni päästelee ja huokaisin syvään helpotuksesta, kun pääsin Manskulta väljemmälle tielle kohti Tamperetta. Matkan aikana lisäsin yhteensä 3,5 litraa öljyä. Kotiin kuitenkin pääsin.

Nyt perun kaikki lähiviikkojen myyntitapahtumat ja auto saa olla rauhassa pukeilla, kunnes Mies saa sen kuntoon. Ihan liikaa jännitystä elämässä tätä menoa ja eihän tuolla öljynkulutuksella myyntireissuista jää mitään käteen. Paitsi öljytahrat :D

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Kristallihäät

15 vuotta sitten pihlajat olivat painavina punaisista marjoista ja aurinko paistoi valaisten alttarin, kun Karkun kirkkoherra vihki meidät. Karkun kirkon kanttori joutui soittamaan molempiin suuntiin Prinsessa Ruususen häämarssin rikkinäisillä uruillaan, joilla sitä ei pystynyt soittamaan puhtaasti.


Silloin eivät olleet vielä muodissa modernit häätanssit. Me tanssimme vanhanaikaisesti häävalssin, Kulkurin valssin. Hääjuhla vietettiin kotipihassamme, edellisen kotimme rakennustyömaalla. Mäyräkoiramme osallistui juhlaan pikkulapselle tarkoitettu kravaatti kaulassaan. Kaasoni sitoi minulle seppeleen ja morsiuskimpun. Koristeet teimme itse. Kaksi suurta vuokratelttaa ja tanssilattian kasasimme häitä edeltävänä päivänä kaksin. Piha niitettiin viikatteella juhlakuntoon.


Hääautona oli oma kuplani, se sama, jolla myöhemmin ajoin ensilumen sataessa synnyttämään Auroran ja se sama, jolla huristelin tänäänkin.


Tänään, kristallihääpäivänä joimme kakkukahvit oman perheen kesken. Mies korjasi autoja ja minä hoidin hevoset ja kävin Pojulla maastossa. Ajattelimme käydä juhlapäivän kunniaksi ulkona syömässä. Kävimmekin - kiireen keskellä Hesburgerissa :D Koulukirjojen kontaktimuovittamista, vuositarkastuskäyntiä hammaslääkärissä, vaateostoksia lapsille, lapsilla läksyjä. Hyvää arkea, sitähän tämä on. Niin kuin suurin osa avioelämästä.

Käsityökortteli Kamppi 22.8.


Käsityökortteli Kamppi

järjestetään 5. kerran Helsingissä Narinkkatorilla Kampin kauppakeskuksen vieressä
lauantaina 22.8.2015 klo 10-18

Mukana on taas mahtava kattaus Suomessa käsintehtyjä tuotteita sekä tietysti tekijät itse kertomassa tuotteistaan ja yrityksistään. Myös minä olen ilmoittautunut mukaan kauppa-autoineni :)

Tapahtuman fb-sivu

PS. Muistathan, että Käsityökortteli Taitomaailma on auki vielä elokuun loppuun CraftCornerissa, osoitteessa Eteläesplanadi 4.


maanantai 17. elokuuta 2015

Satakunnan Maaseutunäyttelyssä

Kauppa-auton korjauksen kanssa meni vähän tiukille. Siitä on Savonlinnan konerikon jälkeen löytynyt vikaa vian perään. Palasiksi mennyt runkolaakeri on kuitenkin todennäköisin syyllinen matkan katkeamiseen. Teen autosta vielä oman postauksensa ja tähän väliin kerron vain sen verran, että uusi - kyllä, uusi, mutta käytetty ja hyllyssä seissyt siis - moottori saatiin vaihdettua torstaina ja autolla päästiin ensimmäiselle koeajolle torstain ja perjantain välisenä yönä kahdelta.

Perjantaiaamuna tehtiin vielä viimeisiä säätöjä ja koeajo suoritettiin matkalla kohti Poria ja Satakunnan Maaseutunäyttelyä. Samalla alkoi uuden moottorin sisäänajo. Täytyy tunnustaa, että nyt jännitti lähteä matkaan.



Pääsin ongelmitta perille, mitä nyt aurinko järjesti muutaman lisälyönnin vilkauttamalla säteillään öljynpainevaloa. Mutta oikeasti se ei syttynyt.


Paikkani oli aivan nurmikentän laidassa. Perjantaina siinä oli ponitalutusta ja kepparikisat, lauantaina ja sunnuntaina Match Show ja Welsh-näyttely - hevosnäyttelyitä siis molemmat. Toisella puolellani oli rompetorialue. En tullut kuvanneeksi juurikaan, mutta tämän ihana polkuauton bongasin. Rahakkaampana päivänä se olisi lähtenyt mukaani!


Kauppa-auto toi minut turvallisesti kotiinkin, joten lauantaiaamuna matkaan pääsi myös Otso. Hyvä niin, sillä lauantai oli tapahtuman vilinäpäivä!




Sunnuntaiaamuna sonnustauduin matkaan taas yksin. Voi, miten nautin näistä aurinkoisista säistä! Rakastan syksyä, mutta siihen ei ole vielä kiirettä.



Sunnuntai oli lauantaita rauhallisempi. Harmittaa, etten kuvannut Tivoli Seiterää ja sen lähellä näytteillä olleita vanhoja ajoneuvoja. Enkä eläimiä. Noista messumaskoteistakin räpsäisin vain tämän luokattoman otoksen takaapäin.

Sää oli mitä ihanin, puitteet loistavat ja ohjelmasta nautin. Myyntitavoitteenikin ylitin kahdella eurolla ja sain lisäksi muutaman tilaustyön, joten ihan ok mieli jäi tapahtumasta.

Itse tapahtuma jäi minulta autojännityksen varjoon. Auto kuitenkin kulki ja nyt sillä on ajettu sisäänajoa jo 600 km. Jokunen kysymysmerkki uuden moottorin ympärillä vielä leijuu. Uskaltaisinko kuitenkin sillä ensi lauantaina Kampin Käsityökortteliin?

torstai 13. elokuuta 2015

Satakunnan Maaseutunäyttely



Tervetuloa Poriin
Satakunnan Maaseutunäyttelyyn
perjantaista sunnuntaihin 14.–16.8.2015!


Elokuun 14.-16. päivä järjestetään Porin raviradalla toista kertaa Satakunnan Maaseutunäyttely. Tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2013, jolloin se keräsi heti suuren suosion. Tapahtumassa vieraili kahden päivän aikana yli 8 000 kävijää.

Satakunnan Maaseutunäyttely on leppoisa koko perheen vapaa-ajan tapahtuma. Yleisömagneetteina on suurta yleisöä takuuvarmasti kiinnostavia vetonauloja.Erityisesti lapsia ajatellen tapahtumassa on totta kai suuri eläinpuisto, jossa lapset pääsevät oikeasti lähelle eläimiä. Toinen lapsia varmasti kiinnostava aktiviteetti on alueella palveleva tivoli. Äidit nauttivat rompetorin penkkaamisesta löytyjä sieltä etsiskellen. Ja tottahan toki täytyy isäntääkin muistaa. Paikalla olevat traktorit, puimurit ja Wanhat Autot saavat perheen miehetkin hyvälle tuulelle.

Tapahtuman portit avataan yleisölle perjantaina 14.8. iltapäivällä klo 14:00 ja tapahtuma  päättyy klo 20:00. Lauantaina portit aukeaa klo 10 ja tapahtuma päättyy klo 18. Sunnuntaina jatketaan taas klo 10:00 alkaen ja tapahtuma päätetään illan suussa klo 17:00.

fb-sivu
www-sivut

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Ohi on, kotiäitivuodet!

Tänä aamuna saattelin koulutaksiin kaikki kolme ipanaa. Pieninkin aloitti eskarin.


Sinne se meni, uusine reppuineen ja jännittäen. Jonon hännimmäisenä. Haikeaa - tosin vielä haikeammalta tuntui aikanaan saatella esikoinen eskariin.


Yksi elämänvaihe on takana, pikkulapsiarki ja kotiäitivuodet. Yli 11 vuotta niitä kertyikin, sumuvuosia, ruuhkavuosia. Olen ajatellut itseäni kotiäitinä, vaikka onhan elämään mahtunut paljon muutakin kuin lapset, perhe ja koti. On ollut töitä, sijaisäitiyttä ja yrittäjyyttä - olen vain samalla hoitanut lapset kotona.

Ei arki tästä paljoa muutu. On mahdotonta käsittää, että nyt minulla on päivisin ihan valtavasti omaa aikaa. Työajaksi sitä kai kutsutaan. Tähän asti olen jakanut sen lasten kanssa, joten nyt äkkiseltään tuntuu ihan ylelliseltä.

Olin 33, kun Otso syntyi. Kotiäitivuosien ajan olen tuntenut olevani koko ajan saman ikäinen. Nyt yht'äkkiä ikäni onkin 44. Se tuntuu hirmu isolta luvulta!

Tänä kesänä en muista kuulleeni enää heinäsirkkoja. Täytyy mennä aurinkopäivänä pellon laidalle kuuntelemaan. Enkö tosiaan enää kuule vai enkö vain ole ehtinyt kuunnella?

Onko tämä nyt se neljänkympin kriisi?

EDIT 17.8.2015: Kävin pellonreunassa kuuntelemassa: kuulin minä ne! Heinäsirkat sirittävät vielä :)

tiistai 11. elokuuta 2015

Jokakesäinen jännitysnäytelmä

 Osassa Suomea jännitys tiivistyy edelleen: milloin päästään tekemään heinä vai päästäänkö ollenkaan? Meillä odotus huipentui ja talven heinät ovat lopulta ladossa. Aamukastetta riittää pitkälle päivään ja illalla tulee aikaisin pimeä, joten olosuhteet nyt elokuussa eivät enää ole ihan parhaat mahdolliset. Eläimille on nyt kuitenkin ruokaa ja se on iso helpotus. Pieni peltosarka jäi vielä tälle päivälle, sillä aloimme viime yönä olla jo niin väsyneitä, että sen kerääminen otsalamppujen valossa olisi varmasti päätynyt jonkin sortin katastrofiin.