sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Tupsupipo Otsolle

Saatuani valmiiksi oman tallipiponi, ipanat halusivat samanlaiset. Otsolle valmistui ensin. Tämä syntyi paksuista jämälangoista ipanoiden harrastuspaikolla odotellessa. Kivaa tehdä vaihteeksi näitä pieniä ja nopeita neuleita, kun valmistakin syntyy vaikka neulomisaika on niin rajallista!
 



keskiviikko 21. tammikuuta 2015

HelpBOX

Viime elokuussa Hämeenlinnan Elomessuilla naapuriosastollani esitteli tuotettaan tutun oloinen mies. Hän paljastui tutuksi TV:stä, Leijonan luola -ohjelmasta, mutta myös entiseksi koulukaverikseni.

Pasi oli esittelemässä keksimäänsä lelulaatikkoa, HelpBOXia. Laatikossa voi säilyttää esim. legoja ja se aukeaa kokonaan leikkialustaksi, joka on helppo koota leluineen leikin päätyttyä pois. LED-valaistuun laatikkoon saa lisävarusteena eri teemaisia, kestäviä kulissipintoja.
 

Meillä ei ole nyt tarvetta lelulaatikoille, niin kätevältä kuin HelpBOX vaikuttikin. Sen sijaan ihastuin kulissipintojen grafiikkaan ja ostinkin omille ipanoilleni tuliaisiksi yhdet tarrasetit. Tarrapakkauksissa oli tukena juuri sopivan kokoinen pahvi ja sille liimasin suurimman tarroista, tytöille Princess-sarjan lattiatarran. Nämä leikkialustat ovat osoittautuneet todella mieluisiksi ja hurjan kestäviksi.


Aretan ponit kokoontuvat tanssiaisiin.


Auroran alustalla vuorottelevat Littlest Pet Shop - hahmot, legot ja Monster High -nuket.



Otsolle ostin Space-sarjan tarrat. Avaruusasema-alusta on ollut käytössä ainakin legoleikeissä.



Alustat ovat sen verran kivan näköisiä, että ne säilytetään näkösällä. Mietin jo, että jonkun suurista tarroista voisi laittaa vaikka kehyksiinkin.


Ehkä näissä on parasta kuitenkin juuri käytettävyys. Tykkään! Ja jos lelulaatikoiden tarvetta jollain on, voin lämpimästi suositella HelpBOXeja. Siltikin, ettei tämänkään bloggauksen taustalla ole minkäänlaista blogiyhteistyötä.

maanantai 19. tammikuuta 2015

Juhlittiin 8-vuotiasta

Eilen meillä soi Robin, glitteri kimmelsi, peilipallo pyöri, valotikut hohtivat ja talo täyttyi tyttöenergiasta. Juhlittiin Auroran 8-vuotissynttäreitä.
 




 
Ehdittiin myös pyörittää pulloa, askarrella ja onkia. Kiitos kaikille juhliin osallisille 

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Sisustuspäivitystä Aretan huoneeseen

Lastensänkyjen aikakausi on meidän (bio)perheessämme ohi! Arettakin kasvoi ulos vanhasta päästävedettävästä lastensängystä. Sitä paitsi menin lupaamaan sen lastensängyn rekvisiitaksi viime marraskuisille Tampereen käsityömessuille Suomen käsityöyrittäjien näyttelyosastolle, joten uusi sänky oli saatava.

Tämän talonpoikaisen sivustavedettävän sängyn olen ostanut jo jokunen vuosi sitten eräältä antiikkikauppiaalta. Sänky on odotellut tallin vintillä sopivaa kunnostushetkeä. Tämä oli ootrattu, mutta maalaukset hilseilivät. Siispä tartuin taas hiomakoneeseen ja sen perään Osmon huonekaluvahapurkkiin. En hionut tästä kaikkia maaleja, sillä hilseilevän pinnan alta paljastui aivan ihana patinainen väri. Saahan tätä myöhemmin hiottua lisää, jos siltä tuntuu.


Aretta itse löysi ja osti omilla rahoillaan kirppikseltä liitutaulun. Sille löytyi pikkuruisesta huoneesta paikka ovesta. Oviensa sisäpuolille ipanat saavat kiinnittää julisteita ja askartelujaan.


Tilasin jälleenmyyntiin näitä vanhantavia amerikkalaisia heppagarlandeja. Kevään myyntitapahtumissa näitä tulee siis ainakin näkymään. Mallikappale pääsi odottelemaan Aretan muurin reunalle.


Ihan kuin heppajulisteet eivät riittäisi, Aretta on koristellut nekin vielä hevostarroilla.


Äidin tyttö.

perjantai 16. tammikuuta 2015

Sisustuspäivitystä makuuhuoneeseen

Joulukoristeiden siivoamisen myötä tekee aina mieli laittaa vähän uutta. Nyt vaihdoin makuuhuoneeseen taas vaihteeksi valkoisen päiväpeiton ja sen päälle Joulutorilla palvelleen tekoturkispeiton. Ostin Huopahelvin mökistä Joulutorilta suuren, ruskean lampaantaljan. Senkin laitoin nyt sängylle. (Ostin toisenkin suomenlampaan taljan Pajukannan tilan mökistä, saman värisen, mutta lyhytkarvaisemman. Se sai joululahjaksi kummipoikani.)
 

Tyynyliinat ovat kirppislöytö. Tykkään kovasti tuosta kylmästä lilan sävystä.



Aretta sai uuden sängyn (esittelen sen seuraavassa postauksessa) ja Amerikan arkku ei enää mahtunut huoneeseen. Se muutti toistaiseksi meidän sänkymme päätyyn. Tässä on kyllä ihan selvästi arkun tai penkin paikka.


Vanhat tikapuut ovat pitäneet paikkansa naulakon alla.


Kaapin päälle on kertynyt lisää riikinkukon- ja strutsinsulkia. Riikinkukonsulkia löysin kirppikseltä ja strutsinsulkia ostin Seinäjoen käsityömessuilta.


Makuhuoneeseen on päätynyt huonekaluja, joille ei oikein ole käyttöä muualla. Ei ykkösvalintoja tosiaankaan. Silti tykkään makuuhuoneemme sisustuksesta kodissamme eniten.


Ehkä siinä on joku suunnittelemattomuus, joka kolahtaa. Hulluja esineitä ja vastakohtia. Menneen maailman tuntua ja matkustavaisten henkeä.

maanantai 12. tammikuuta 2015

Tallipipo

Nyt pitäisi olla mun lomat lomailtuna, mutta työmotivaatio loistaa poissaolollaan. Aloitin jo työhuoneen siivousta, mutta jumituin lanka-arkulle. Selvittelin lankoja ja mieleen välähti kirjoneulepaitaidea. Siihen ei arkusta lankoja löytynyt, mutta sen sijaan löytyi ihana Pajukannan tilan käsinvärjätty vaaleanvihreä villalanka. Siitä voisin tehdä lämpimän tallipipon kadottamani tilalle!


Työhuoneen siivous sai jäädä ja lanka-arkkukin taisi päätyä pahempaan jamaan kuin siivousta aloitellessani, mutta parin päivän päästä päättelin lankoja tein tupsua. Pipoon ei kauheasti työtunteja uponnut, sillä tein sen paksuilla puikoilla kaksinkertaisesta langasta, raitoihin käytin sekalaisia lanka-arkkuni aarteita yksin- ja kaksinkertaisina.

 

torstai 8. tammikuuta 2015

Silmu&Solmu 5 v - aleja ja muuta kivaa!

Käsityöpuoti Silmu&Solmu täyttää 5 vuotta.
Onnea Silmu&Solmu ja Sirpa!

Synttärit tarkoittaa tietysti kaikenlaista kivaa myös teille asiakkaille :) Puodilla kannattaa ehdottomasti käydä kurkistamassa perjantaina ja lauantaina 9.-10.1., luvassa on mm. houkuttelevia tarjouksia, arvontaa ja näytelehtiä.

Ahdin tilan nurkkaukseen virittelin jo eilen ison alen, jossa on valikoimista poistuvia tuotteita ulosheittohintaan, alk. euron kappale.

Tuotevalikoimani päivitys näkyy tietysti myös omassa nettipuodissa. Jos olet himoinnut sienijakkaraa, NYT kannattaa toimia, sillä loput sienijakkarat myyn pois 65 eurolla. Halvemmiksi ne eivät enää tule ja lisää niitä ei myöskään tule.
 





Silmu&Solmun facebook-sivut löydät täältä. Tykkääthän!

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Maailman ihanin käsilaukku on...

Tampereen kädentaitomessuilla yhtenä naapureistani oli Kassi-Alma. Katselin Kassi-Alman laukkuja sillä silmällä koko viikonlopun, erityisesti pompulalukkoiset vinkkailivat osastoltaan minulle. En saanut tehtyä päätöstä: farkkuiset olivat ihania, mutta juuri sitä minun näköistäni en löytänyt. Ja kun oma kassakoneeni ei ennätyskilinään innostunut, jätin laukkuhankinnat tekemättä.
 

Myöhemmin messujen jälkeen minulle välähti: Kassi-Alman valikoimissa hypistelin myös muita malleja ja kierrätyskankaisista kimalteleva vihreä ja kissakuvioinen tekoturkis ihastuttivat. Nehän sopisivat täydellisesti yhteen! Innostuin väläyksestäni sen verran, että kaivoin Kassi-Alman yhteystiedot netistä ja soitin laukkutilaukseni, molempia kankaitakin löytyi vielä toivomaani laukkuun.


Tästä tuli ihan minun näköiseni! Vuorikankaaksi Kassi-Alma on valinnut hauskaa sirkuskangasta ja laukun pohjalle vielä kimaltelevaa puna-mustaa kangasta, jota en millään onnistunut kuvaamaan.


Laukkupaketin saavuttua sisältä löytyi vielä yllätys messunaapurille: ihana kukkaro!


Nyt olen onnellinen maailman ihanimman käsilaukun omistaja. Vai sittenkin kahden?!


Viime kesänä Turun käsityöläismarkkinoilta ostamani Anna-Maija Uusitalon tekemä huovutetuin kukin koristeltu käsilaukku nimittäin kerää ihasteluja. Se onkin kaunis!


Ja väreiltään tuntuu niin omaltani. Sen vuorikangaskin on herkän kukallinen.


Anna-Maija Uusitalo tekee laukkuja harrastuspohjalta. Laukkuja voi kysellä sähköpostitse (anna piste maija piste uusitalo miuku gmail piste com - kirjoita tuo siis normisti, laitan näin ettei taitava tekijä saa postilaatikollista roskapostia riesakseen).


Kassi-Alman kotisivut löydät täältä.

Tämänkään postauksen takana ei ole minkäänlaista blogiyhteistyötä, iloa vain näistä taitavien käsien tekemistä ihanuuksista :)

lauantai 3. tammikuuta 2015

Tervetuloa, Poju!

Enpä arvannut tällä joululomallani hevoskaupoille ryhtyväni. Viikko sitten minulla ei ollut asiasta aavistustakaan. Nyt meillä on tallissa kuitenkin Poju, haettiin se eilen.


Aloittelin Okulla leppoisasti joulutauon jälkeen ratsastusta. Kahtena päivänä ilman suitsia ja satulaa, kolmantena varusteiden kanssa. Hevonen oli aivan rento - kunnes se taas huomasi Viljamin jääneen näköetäisyydeltä ja tarjoili minulle yht'äkkiä ja varoittamatta kunnon puskarodeon.


Tätä se taas on. Tahkoan, kunnes saan Okun rauhoittumaan. Pikku hiljaa viikkojen ja kuukausien kuluessa siedättämällä pääsemme naapuritalolle asti, ehkä vähän pidemmällekin. Kunnes tulee kesä ja kesäihottuman takia pakollinen pitkä tauko. Ja syksyllä aloitan taas lähtöruudusta. Ei tämä ole sitä, mitä hevosharrastukseltani haluan.


Mies ehdotti, että alkaisimme lopultakin miettiä minulle toista hevosta. Okun kanssa tämä ei muuksi muutu. Kiirettä ei ole, pidetään silmät auki. Sunnuntaina kirjoitin facebookin statuspäivitykseeni, että hakusessa on leppoisa tätiratsu. Maailman tehokkain viidakkorumpu!


Sain vinkkejä ja linkkejä. En suoraan Pojusta, mutta linkkien kautta päädyin selailemaan myyntiryhmää, jossa Pojun myynti-ilmoitus oli. Soitto siis ja koeratsastus oli sovittu!


Uudenvuodenaattona kävin katsomassa Pojua. Koeratsastus oli vauhdikas, Poju kun on seissyt pari kuukautta entisen omistansa sairastuttua. Jarrut kuitenkin löytyivät ja suunta oli minun valitsemani - ja hevonen kuvankaunis, terve fysiikaltaan, luonteeltaan ja mieleltään.


Poju on 12-vuotias suomenhevosruuna. Ravitaustainen, mutta ratsastettu myös, lähinnä maastossa. Se on meillä nyt koeajalla. Tänään ratsastin sillä ensimmäisen kerran täällä - myrskysäässä ja Pojun oltua meillä vasta vuorokauden. Vauhtia oli taaskin, mutta kaikki Pojun energia suuntautuu eteen - ei sivuille tai ilmaan. Tämä hevonen ei hätkähdä ainakaan säätä eikä kyttää pusikoita. Urhea ja reipas Poju! Minusta tuntui, että sillä voisi ratsastaa vaikka maailman ympäri.


Poju on Okua ainakin 15 cm matalampi ja paljon sirorakenteisempi. Silti minulla on ihan kotoisa olo sen selässä, ei iso ollenkaan niin kuin monesti suurikokoisilla ratsastukseen tottuneena minulla on. Ratsastusavuille Poju on vielä vähän raaka, sillä kun on enimmäkseen ajettu. Pojulla ratsastuksesta sain kuitenkin sen, mikä minulta on ollut ratsastaessa hukassa pitkään: hyvän mielen.

Olisiko tässä minulle hevonen?