perjantai 29. huhtikuuta 2016

Lasten Vappu Tampereen Tallipihalla


Tästä se taas alkaa, kesän ulkotapahtuma-aika. Hurautan kauppa-autoineni toukokuun alkajaisiksi Tallipihalle Lasten Vappuun. Tervetuloa mukaan hulinaan!

Tapahtuma fb-sivun löydät täältä
ja Tallipihan www-sivut täältä.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Keppariestekisoissa Ideaparkissa

Olen tehnyt mullistavan päätöksen pitää tänä vuonna joka kuukausi vähintään kaksi (2) vapaapäivää. Ja olen myös pitänyt! (Sähköposteihin ja tekstareihin vastaan, jos ovat kiireellisiä, mutta puhelimeen en.) Mikä mullistus!

Eilen, lauantaina, veimme koko perheen voimin tytöt keppihevosten estekisoihin Ideaparkiin. Emmekä olleet ainoita, sillä ristikkoluokassa oli hurjat 89 ratsukkoa.


Pakkasimme siis ipanat, kepparit ja itsemme kuplavolkkariin ja huristelimme iloisesti matkaan.


Perillä jännitys oli tiheää, mutta hienosti tytöt muistivat 5-esteisen radan. Tässä Auroran ja mustanginsa Tähden tyylinäyte ristikolla...


... ja tässä Aretta ja suomenhevosensa Rosa vesiesteellä.


Kaikki ratsukot palkittiin...


... ja lopuksi vielä kunniakierros.


Kisat järjesti Pirkkalan-Lempäälän 4H ry, kaunis kiitos teille jännittävästä ja vauhdikkaasta päivästä :)

Itse kiersimme vielä Ideaparkin lelukaupat ja ipanat pääsivät tuhlaamaan säästöjään. Söimme Hesessä ja ostimme Minimanin irtolaareista karkkipäivän karkit - koko perhe yhdessä, mitä luksusta!

Työssäni lapset, ja oikeastaan koko perhe, ovat usein mukana. Silti vapaapäivä on aina vapaapäivä - nyt sen huomaa, kun niitä välillä pitää.

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Jälkeen

Käytän tilaisuuden hyväkseni ja lausun kiitoksen Herra Murphylle, joka katsoi armeliaasti toiseen suuntaan. Jos pitää valita ajankohta norovirukselle, niin kyllä kiitos: messujen ja vauvan muuton VÄLISSÄ on oikein hyvä. Tuostakin koettelemuksesta siis selvittiin.

Ja sitten lähti vauva. Sai lähtöään ennen maailman ihanimmat, ikiomat Äidin ja Isän.


Mitä sitten, kun vauva on mennyt? Miten jatkaa arkea ja elämää?


Miten voi talo tuntua niin tyhjältä? Miltä tuntuu keittää viimeinen kattilallinen tuttipulloja, pestä ja viikata pienet vaatteet?


Niitä vaatteita on ihan pakko halata vielä kerran. Muistaa kaikki niihin puetut rakkaat pienet. Osaa on käytetty jo itse synnytetyillä, sitten Kadonneilla Pojilla ja lopuksi vielä pienellä Ilona-keijullamme. Niin rakkaita kaikki! Ja kaikilta heiltä sain ensimmäiset kuukaudet, ne kaikkein herkimmät ja rakkaimmat.

Elämä jatkuu. Vauvan lähdettyä meillä tehdään aina suursiivous. Pakataan vauvatavarat piiloon. Järjestetään huoneita ja nurkkia vähän uudella tavalla. Hypätään arkeen. Käydään elokuvissa. Ratsastetaan kuin hevosvarkaat, niin lujaa laukkaa että viima tuo veden silmiin, pyyhkii pois ikävän ja kyyneleet.

Meidän pienemme ovat nyt omissa kodeissaan. Kaikki on hyvin, maailmassa asiat oikealla tolalla. Nyt tuntuu, että meidän osaltamme vauvat on hoidettu. Nyt on aika jatkaa elämää pikkulapsiarjesta eteenpäin. Toiset sijaisperheet jännittävät ehkä tälläkin hetkellä puhelua. Joku sijaisäiti ehkä nostaa synnärillä vauvan syliinsä ensimmäisen kerran. Katsoo ihmetellen, haistaa varovasti. Siitä se lähtee, Elämän matka.

Toinen tähti oikealla ja suoraan aamuun.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Hevoset 2016 -messuilla

Voi hyvänen aika, mikä vipinä! Tampereen hevosmessuilla oli vilkasta, varsinkin lauantaina riitti hulinaa. Messut alkoivat yhdeksältä ja minä ehdin juoda ja syödä ensimmäisen kerran neljän maissa. Kuudelta uskaltauduin pitämään vessatauon. Sunnuntaina oli vähän väljempää, mutta hommia riitti kassalla silti. Fiilis oli katossa ja asiakkaat ihania, joten ihan loistoviikonloppu!


Kävin rakentamassa osastoni jo torstaina, auto-osastojen rakennuspäivänä. Minulla oli Pikku Apulainen mukana ja hänen kirittämänään osasto nousikin ennätysajassa, vähän reilussa kolmessa tunnissa. Siinä ajassa ehdin viritellä sähköt ja musiikit ja tankata Pikku Apulaisen, joten melkoisen rivakka olin :D


Lauantaina en ehtinyt ottaa kuvia osastostani ollenkaan. Kuvasin sitä vasta rauhallisemmin käynnistyneenä sunnuntaiaamuna. Harmittaa, sillä näissä kuvissa ei enää tietenkään näy se tavarapaljous, jonka kanssa messut aloitin.


Autosta jäi tällä kertaa yleisön näkyviin vain keula. Kuskiksi pääsi Helsingin heppamessuillakin hienosti kuskin hommat hoitanut norsu.


Karsin ja tiivistin osastoani entisestään. Tuotteiksi rajasin tiukasti vain keppari- ja heppajutut, ainoa myönnytys olivat Volkkari-pikkuautot.


Paikkani oli viime vuoden tapaan E-hallissa. Tällä kertaa A-hallista johtavien ovien toisella puolella, niistä tullessa oikealla.


Keppihevosareena oli viimevuotisella paikallaan, eli olin taas sen tuntumassa.


Sunnuntaina hiukan ennen messujen sulkeutumista bongasin julkkiksen: KoruMies Arvin. Arvi on perustanut ikioman yrityksen tienatakseen rahat hevoseen. Mikä jalo tavoite! Tämä täti oli niin pähkinöinä, että kameran linssikin jäi ihan klähmäiseksi #selfieen, mutta ehkä se on vain ihan hyvä :D Käykäähän tykkäämässä KoruMiehen fb-sivusta ja ennen kaikkea ostakaa Arvin tekemiä koruja! Arvi on hienosti tuonut esille myös harmaan talouden torjumista, sillä nuorimies sai taistelun jälkeen ihan oikean y-tunnuksen alaikäisyydestään huolimatta ja vastaa kärsivällisesti verotuksesta ja kuiteista penääville, kuinka asiat hoitaa - ja hoitaa ne juuri niin kuin pitääkin.

Me pienet yrittäjät saamme tehdä melko hirmuisen määrän töitä ennen kuin liikevaihdosta alkaa jäädä jotain omaksikin palkaksi. Tämä ei aina tunnu reilulta, mutta niillä säännöillä tämä yhteiskunta toimii. Kouluja, sairaaloita, teitä, eläkkeitä, opintotukia ja kaikkea muuta yhteistä hyvää tarvitaan ja sitä ei ole, jos joku ei sitä maksa. Itse en asioi yrityksissä, joista ei saa kuittia tai joissa homma muuten haiskahtaa ja olen tarkka, että osaisin itse toimia yhteisten sääntöjen mukaan. Takuun pitää kestää kauemmin kuin perävalojen näkymisen ajan ja palaavat asiakkaat ja pitkät asiakassuhteet ovat niitä ihan parhaita. Teitä jo tutuiksi tulleita asiakkaita onkin jo monta! Yksin lakeihin, säännöksiin ja direktiiveihin perehtyminen tuntuu välillä ylivoimaiselta - varsinkin, kun päätuotteinan ovat lelut, mutta yritän sinnikkäästi tehdä sääntöjen mukaan. Ei helpoin tie, mutta uskon, että se ainoa, joka vie pitkälle.


Sunnuntaina ehdin siis kuvata osastoani ja pestasin kuvaajaksi taas myös taiteilija Maarit Kontiaisen. Maaritin kortteja minullakin onkin puodilla myynnissä, mutta suurina tauluina Maaritin teokset vasta upeita ovatkin! Maarit onnistuu saamaan teoksiinsa jollakin uskomattomalla tavalla herkkyyden ja liikkeen.

No, mutta minun kuvistani herkkys loistaa poissaolollaan. Väriä ja liikettäkin sen sijaan taitaa riittää :D Tässä on messuhameena tuorein oma ompelukseni, tosi mieluinen. Kangas on todella ihanaa, paksua ja laskeutuvaa. Sen entinen elämä oli verhoina.


Sunnuntaina messujen sulkeuduttua pakkasin taas osastoni autoon. Olipa mukavaa pakata, sillä tavaraa lähti paluukyytiin selvästi vähemmän kuin oli tullessa! Minähän näin kotimatkalla takaikkunastakin ulos! Hmmm, yksi syy voi olla, että en ehtinyt käydä itse villeillä shoppailupyrähdyksillä... Kotiin viemisinä oli tietysti pienet tuliaiset lapsille (avaimenperät ja karkkia) ja itselleni ratsastuskengät. Humulle hieroin satulakauppoja ja paluukyytiin lähti sovitettavaksi käytetty yleissatula.


Kiitollisin mielin siis kurvailin puodille kevyesti kiitävää autoani tyhjentämään. Ihan huippu messuviikonloppu! Kiitos kaikille osallisille: asiakkaille, kollegoille ja järjestäjille Nähdään ensi vuonna Tampereella taas!

torstai 31. maaliskuuta 2016

Hevoset 2016 -messut Tampereella 2.-3.4.


Suomen suurimmat hevosalan ammatti- ja harrastemessut Hevoset 2016 järjestetään 2.–3.4.2016 Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa

Keväinen koko hevosalan yhteinen tapahtumaviikonloppu kutsuu huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna Tampereelle niin ravi- kuin ratsupuolenkin ammattilaiset ja harrastajat — unohtamatta perheitä ja muita hevosista ja hevosharrastuksesta kiinnostuneita. Messujen korkeatasoinen näytösareena- ja seminaariohjelma, ratsastuskilpailut, kiinnostavat alan kasvot sekä monipuoliset ostosmahdollisuudet houkuttelevat kahteen messuhalliin tänä vuonna yli 180 näytteilleasettajaa. Aiempina vuosina messut ovat kiinnostaneet lähes 15 000:tä kävijää.

Messut ovat avoinna:

la 9-19
su 10-18

Messujen www-sivut
fb-sivu
Keppihevosalueen ohjelma

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Puotielämää: maaliskuu


Maaliskuu puodilla on ollut vielä hiljaiseloa ja minulla on ollut useampi lähipäivä koulussa. Hassua, miten tuntuu, että puodilla ei ole tapahtunut juuri mitään. Vaikka onhan siellä tapahtunut maalauksesta lähtien ja muutamana päivänä on ollut ihan vipinää asiakkaidenkin toimesta.

Järjestelin puodin uudestaan ja esillä on tietysti ollut uutta, pääsiäistä ja uutuustuotteita: keinuhevosia ja Wahlsténin keppihevosia. Ompelua, kesän suunnittelua ja messuelämää. Tampereen Hevoset 2016 -messut ovat heti huhtikuun alkajaisiksi.





maanantai 28. maaliskuuta 2016

Arvotaan Hevoset 2016 -messujen lippuja


Instan (@jasmiinaahti) ja facebookin (Ahdin tilan keppihevossirkus) puolella ehdit vielä osallistua ensi viikonlopun Hevoset 2016 -lippujen arvontaan :)

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Elämäni hevoset

Nelihevosinen arki on melkoisen... hevosvoittoista. Humu ja Poju, Humppa ja Pomppa, tarvitsevat kohtuullisen aktiivista liikutusta. Viljaminkin mieltä on hyvä virkistää silloin tällöin töiden merkeissä. Oku on ainoa oloneuvos.

Hevoset ovat aina olleet osa elämääni. Sillloin, kun minä olin teini, 80-luvulla, ratsastuskouluissa rehotti hoitajakulttuuri. Minun hoitohevoseni Etelä-Vantaan ratsastuskoululla oli puolalainen puoliverinen Etan. Se oli tärkein asia elämässini koko yläasteen ja lukion ajan.


80-luvulla oli ihan tavallista, että ratsastustuntiin oli varaa vain kerran viikossa. Muutama onnellinen kävi viikkotunnin lisäksi valmennustunneilla. Minä en. Mutta meillä kaikilla oli mahdollisuus osallistua ratsastusseuran kilpailuihin. Koulukisoihin Etanille riitti halukkaita ratsastajia, mutta esteisiin sain sen aina muiden innokkaiden puuttuessa.


Hevosharrastuksen kohokohtia olivat myös erilaiset riehat. Tässä Talvitempauksessa sain ratsastaa Etania hiihtoratsastuksessa.

Valokuvat otettiin siihen aikaan filmikameroilla ja yleensä niistä kohokohtahetkistä. Arki tallilla oli hevosten harjaamista, ratsastajien auttamista selkään, hoitajien pesäpallo-otteluita hevosten ollessa maastossa, kummitusjuttuja satulahuoneessa, huisi pyllymäkikallio talvisin tallin kerhohuoneen takana metsässä, kevään ensimmäiset shortsikelit tallin ylisille johtavalla sillalla auringossa.


Kesäisin käytiin ratsastusleireillä. Ratsastusleirihevosista rakkain oli suomenhevostamma Piku Parkanon ratsastuskoulusta, jossa kävimme vuokrausleireillä.


Ypäjälle hevostalouskouluun pääsy oli hevostyttövuosien huipentuma. Elimme hevosia kokonaisen vuoden. Opiskelimme niitä päivät, teimme tallivuorot ja vapaa-aikoina ratsastimme siitostammoilla maastossa.


Minulla oli kaksi hoitotammaa: entinen kouluratsu Matrosenschatz, joka odotti kaksosvarsoja. Odotus päättyi surullisesti, sillä tuona talvena Ypäjällä riehui virusabortti. Kevään koittaessa saatiin onneksi riemuita myös monesta terveestä, elävästä varsasta, mutta surullisia uutisia oli talven mittaan monta. Laivan kokoista Matrosenschatzia enimmäkseen taluttelin, mutta suomenhevostamma Ehton kanssa Ypäjän polut ja tiet tulivat tutuiksi satulaperspektiivistä. Ehton kanssa kävimme myös naapurin opiston jouluratsastuksessa. Siihen aikaan opisto ja hevostalouskoulu olivat vielä erilliset.


Ehtosta tuli minulle Ypäjän vuoden aikana valtavan rakas.


Ypäjän jälkeen olin töissä ratsastuskoululla ja jatkoin opintoja pieneläinhoitajaksi. Tein töitä eläinten kanssa, kunnes siitä tuli mahdotonta allergian takia.

Allergialääkkeet ovat kehittyneet vuosien varrella ja minun allergiani helpottaneet, mutta kieltämättä ne tuovat oman jännittävän lisämausteensa arkeen. Elämä ilman hevosia kuulostaa kuitenkin ihan mahdottomalta. Onneksi ne ovat elämässäni!

torstai 10. maaliskuuta 2016

Paluu arkeen

Voi, kunpa olisi mahdollista jättää aina messujen jälkeen kalenteriin yksi rennompi päivä! Vaikka sellainen, että saisi kotona villasukat jalassa päivittää messumyynnit kirjanpitoon ja verkkokaupan ajan tasalle - ihka oikeasta vapaapäivästä en edes uskalla haaveilla. Mutta ei, messujen jälkeiseen elämään kuuluu MESSUKAAOS!


Palataan vielä sen verran viikonloppuun, että sunnuntainakin Horse Fairissa riitti vilinää. Olin onneksi saanut ommeltua kunnon varastot ja vain pari tuotetta loppui kokonaan kesken. Kepparipöntöissä väki kävi messujen edetessä harvaksi. Mutta hyvä niin, myymäänhän tännä on tultu!

Sitä messut ovat: tämän homman tähtihetkiä, vilinää, käheäksi puhuttua kurkkua, naurua - rankkaa ja antoisaa :)

Kiitos ihka ensimmäisista Helsinki Horse Faireistani ihan parhaille asiakkaille, järjestäjille, kollegoille ja mukaville, auttavaisille naapureille!


Messuhulinan hiljennyttyä halleissa alkaa toisenlainen hulina: osastoja puretaan, autot ajetaan sisään ja tavaraa ja hevosia kuljetetaan ulos. Itse vaihdan purkuun farkut tyllihameen tilalle ja tennarit jalkaan. Hiki tulee tässä hommassa. Sain sullottua osastoni taas kunnialla kauppa-autoon ja huristeltua välikohtauksitta tasaisen varmasti kotia kohti. Ensin täytyi ajaa puodille purkamaan kuorma. Tähän tuli onneksi Mies avuksi, en varmasti olisi jaksanut enää yksin retuuttaa painavaa kassatiskiä ja kaikkea muuta sisälle.


Yhdentoista jälkeen olimme kotona ja pääsin halaamaan pienimpiä rakkaita. Ja kyllä, olemme sijaisperhe, siksi pieniä ihmisiä näyttää putkahtelevan elämäämme yllättävästi :D Rakkaita ovat kaikki ja ihan täysivaltaisia perheenjäseniä, minun lapsiani, sen aikaa kun meillä viettävät.


Maanantai kului puodilla messukaaosta taltuttaen. Ajattelin samoilla kaaoksilla vähän vaihtaa myös puodin järjestystä. Aika hyvään malliin puodin maanantain aikana sainkin - nettikaupassa tyydyin taltuttamaan tilauspuolen ja nappaamaan loppuunmyydyt tuotteet piiloon.

Tiistaina oli vuorossa koulupäivä. Tämänkertaisena aiheena oli visuaalinen stailaus (taustalla parityönä rakentamamme vappuinen näyteikkunaharjoitus sisustusliikkeelle kierrätysteemalla). Vähän pahaan väliin tuli, sillä messukaaoksen kanssa taistellut mieleni taisi olla otollista maaperää inspiraatiolle...


Niinpä keskiviikkona oli pakko poiketa rautakaupan kautta puodille ja sutia sirkusnorsun harmaata yhteen seinään. Tämä vaaleankeltainen seinä oli huonekaluvalssin jälkeen niin valju ja täynnä rumia, vanhoja naulan- ja ruuvinreikiä, että visuaalista stailausta opiskelleita silmiäni särki. Tämä rusehtavan harmaa väri jäi kummittelemaan jo marraskuun alkupuolelta Outi Les Pyyn visuaalisen markkinoinnin luennolta.


Uudella värillä sain rajattua avoimen työhuoneen ja myymälän selvästi eri tiloiksi. Keltaisen ja harmaan yhdistelmä ei ole oma lempiyhdistelmäni, mutta kyllä se vain toimii. Sinne jäi harmaa seinä kuivumaan, tänään poikkeamme Miehen ja porakoneen kanssa viimeistelemässä muutoksen. Värit tuntuvat pomppaavan tuosta vielä märästäkin harmaasta taustasta upeasti esiin.


Muuten puodilla alkaakin olla tavarat paikoillaan, odottelemassa kevään täydennyksiä.

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Messulauantai

Olipa hulinainen päivä! Messuilla en ottanut kuvan kuvaa, sen verran riitti kiirusta. Tällaisina päivinä olen kiitollinen seurapiirirakosta, sillä yksin osastolta ei juuri poistuta vessaan tai edes kahvia hakemaan. Messujen sulkeuduttua täydensin myyntipöydät huomisaamuksi ja suuntasin ratikkaan. Ihan eri maailma kuin koti: ratikkapysäkin vieressä on ruokakauppa ja lyhyen hotellimatkan varrella kebab-pizzeria, jonka yrittäjä tervehtii minua jo kuin kanta-asiakasta. Siispä saavuin hotellihuoneeseen mukanani jättimäinen falafel ja irtokarkkeja. Hotellielämän ja kaupunkielämän luksusta!


Kuvaamattoman päivän harmitus on, etten päässyt esittelemään tuoreinta vaateompelustani, uutta messuhametta blogissa. Tässä kuitenkin vilaus helmaa :) Ihana kangas on ollut entisessä elämässään verho. Miss Windy Shopin alesta sorruin tilaamaan siihen vaaleansinisen tyllialushameen (ihana!).


Päivä oli valtavan hieno. Tänäänkin minulla oli onni tutustua uusiin, ihan huippuihin ihmisiin: yhteistyökumppaneihin ja asiakkaisiin. Muutama uusi, tuleva tapahtuma on raapustettu kalenteriin ja pieniä yhteistyökuvioita viriää. Asiakaskohtaamisten parasta antia olivat aiemmin keppareita hankkineiden tapaaminen: terveiset ainakin Mindin omistajalle ja myös oranssi-ruskean sirkuskepparin omistajalle onnea huomiseen kisaan!

Olen alkanut saada myös vihaviestejä. Niitä kai ei voi välttää, kun aikansa toimii yrittäjänä. Aina on joku, joka ei ilahdu toisen menestyksestä ja varmasti joku, joka kokee toisen menestyksen olevan omastaan pois. Ei se niin ole - minusta. Minä uskon, että kaikki hyvä noste suomalaisilla pienyrittäjillä on yhteiseksi hyväksi. On kasvatettava paksu nahka ja niin minulla kai jo onkin. Uskon kuitenkin, että positiivisuus voittaa. Sen energia kumuloituu ja silloin negatiivinen viesti vain korostaa sitä, miten hienosti asiat oikeasti ovat. Karavaani kulkee ja koirat haukkuvat.

Tämänkin päivän talletan kiitollisena sydämeeni: päällimmäisenä hyvät, mukavat ihmiset ja naapurin keppariareenan lasten riemu. Kivat viestit Instagramissa. Ihanat kohtaamiset ja ihmisten auttavaisuus. Yritän ottaa myös opikseni, sillä en minä toivo pahaa edes niille, joilla ei ole voimia kuin negatiivisuuteen. Kauniisti pyytämällä ja keskustelemalla saa ihmeitä aikaan.