torstai 31. lokakuuta 2013

Pussukkatehdas kuittaa

Siinä niitä nyt on, pussukoita. Kovasti tykkäsin näiden ompelusta, joten jossain vaiheessa näitä putkahtelee varmasti vielä lisää. Nyt kuitenkin jatkan muiden ompelusten kimpussa, nämä löytyvät jo nettipuodista.







P.S. Olisiko kiinnostusta Ahdin tilan laukkuihin? Näistä ei enää olisi iso harppaus niiden kimppuun...

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Tapettivalintoja

Täällä pohditaan tapettivalintaa - ihania on niin paljon! Olen vähän kelju, enkä vielä kerro mihin tuo tapetti on tulossa. Nyt etsinnät on rajattu neljään vaihtoehtoon. Kaikki ovat hyvin saman hintaisia, joten sen perusteella valintaa ei pääse rajaamaan.

(Kuva napattu Seinäruusun sivulta)

Ykkösehdokas on Pip Studion keltainen, hohtava ihanuus. Tätä ihanampaa tapettia en ole nähnyt ja väri on täydellinen. Mutta onko tämä jo niin nähty ja kärsinyt inflaation? Itse olen sitä mieltä, että kaunis tapetti ei vanhene - se on ajaton.

(Loput kuvat napattu Boråsin sivuilta, livenä hypistelin niitä Nokian Värissä)

MUTTA: tämä mokoma lintuaiheinen Boråsin tapetti sekoitti pasmat. Keltainen on juuri oikeaa sävyä ja nuo kirsikat ovat ihania, ja linnunpöntöt! Jos tausta olisi valkoisen sijaan värillinen, tämäkin olisi täydellinen. Nyt se on melkein... vai just?!


Entäs sitten nämä tintit! Livenä taustan väri on kaunein mahdollinen vaalea turkoosi. Tässä ei ole pisaraakaan ajattelemaani keltaista, mutta jotain ohittamatonta tässä on. Onko tämä kuitenkin liian kylmä?


Tämä keltainen ihanuus yllätti puskista. Värit ovat luonnossa todella kauniin lämpimät ja keltainenkin juuri oikea. Mutta onko tämä liian retro? Kyllästyykö tähän heti? I-HA-NA tämä kuitenkin on!

Tapettia ei tule hirveän suureksi pinnaksi, joten yksikään näistä ei ole liian räikeä. Tila kaipaa lämpöä, kodikasta valoa ja kutsuvuutta. Ehkä ripauksen taikaa ja sadunhohtoa.

Voi valinnan vaikeutta!

tiistai 29. lokakuuta 2013

Pihahommia

Lopultakin pääsimme Miehen kanssa etupihan kimppuun! Se on ollut rakennustyömaana koko sen ajan, jonka olemme Ahdin tilan omistaneet - kuusi vuotta jo. Mitään ei ole vielä kannattanut tehdä, sillä siinä on möyritty milloin milläkin koneella. Takaraivooni juurtunut pihasuunnitelma on sangen mahtipontinen ja itsekin epäilen, saammeko sitä koskaan toteutettua. Mutta nyt on ensimmäiset askeleet otettu!

Mun viherpeukaloilleni sopivia kasveja ovat kivet. Niitä siis!



Kiviä meiltä löytyy, sen kuin heittelee traktorin kauhaan ja latoo paikoilleen. Ei tarvitse onneksi turvautua Kodin Terran valikoimiin, tulisi kalliiksi.



Tuota kivien lastaamista ja traktorikaivurilla pörötystä hevoset eivät hätkähtäneet. Ne kurkkivat turvat pitkällä tekemisiämme. Mutta kun myöhemmin nousin ratsaille, uudet pihakivet muuttuivat yllättäen hirmuisen pelottaviksi.


Hmmm, piha näyttää nyt epämääräiseltä stonehenge-räpellykseltä. Tämä on kuitenkin vasta alkua!



Puhdetöitä riittää vielä ennen kuin valmista tulee. Kivet ovat painavia, huomasin.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Elämäni kuplavolkkarit

Olen pikkutytöstä asti tiennyt, millainen auto minulla joskus tulisi olemaan: kuplavolkkari!

Aikana ennen digikameroita otettiin harmillisen vähän valokuvia. Esimerkiksi ensimmäinen oma auto ei ollut valokuvaamisen arvoinen tapahtuma. Minun muistoissani ensimmäinen ikioma kuplavolkkarini elää ikuisesti keltaisena. Ostin sen heti saatuani ajokortin vuonna 1989. Pian se ehostettiin ihanan vaaleanlilaksi. Lilasta vaiheesta on sentään pari otosta, tässä oikein poseerauksen kera. Joo joo, vyölaukku ja olkatoppaukset... ja tupakki! Ne olivat niin sitä aikaa, kuten kuplan värikin. Auton kasettisoittimessa soi itse äänitettyjä kasetteja, mm. Sinittan So Machoa huudatettiin voluumit kaakossa. Tämä kuva on vuodelta 1991. Kuplan vuosimalli oli 1973.


Vaaleanlilalla riemukuplalla ajettiin ristiin rastiin Suomea. Leirintäalueilla yövytiin, iltaisin cruisailtiin tutustumassa kulloisenkin kaupungin yöelämään. Välillä kuplaa poikettiin paikkaamassa huoltamoilla, silloin niitä oli tiheässä ja esimerkiksi uuden kaasuvaijerin vaihto onnistui lennossa. Muutaman kerran osallistuin myös kuplakokoontumisiin ja -cruiseihin.


Lilan kuplan rysäytin kerran mustalla jäällä ojaan. Se korjattiin vielä sen jäljiltä, mutta siitä alkoi sen alamäki. Lopulta myin sen jokkisajokiksi. Seuraavaksi ostin metallinhohtovihreän ihanuuden, samaa loistavaa vuoden 1973 tuotantoa. Ostin kuplan sen ensimmäiseltä omistajalta, vanhalta papalta. Kupla olikin upeassa kunnossa!


Vihreällä kuplalla ajoin pitkään ja tein sillä mm. monta muuttoa. Moottorin petettyä siihen vaihdettiin uusi moottori entisestä jääratakuplasta. Sen jälkeen tämä auto lähes lensi! Jäärata-auton kone kesti aikansa, kunnes halkesi. Se lähti vielä työntämällä käyntiin ja pääsin ajamalla Iisalmesta määränpäähäni Mikkeliin, kyydissä koira ja kissa.


En enää muista, mihin vihreä kupla lopulta päätyi ja mistä ostin seuraavan. Seuraava oli musta ja vuosimalliltaan haaveilemaani 60-lukua: 1966. Tämä kupla oli vähän huonommassa kunnossa ja vaihdoin sen parin vuoden kuluttua seuraavaan ja vähän parempikuntoiseen kuplaan.


Neljäs kuplavolkkarini on minulla edelleen. Se on vuosimalliltaan 1967 ja väriltään alunperin valkoinen. Tässä se on kunniatehtävässä hääautonamme elokuussa 2000.


Ajoin tälläkin kuplalla paljon, edelleen sekä kesät että talvet. Kupla alkoi olla remontin tarpeessa, pienet paikkaukset eivät enää riittäneet. Huolenpitoa vaativat sekä pellit että tekniikka.


Otso syntyi kesällä 2004 ja silloin miehellä olikin isyyslomalla oiva tilaisuus kunnostaa kupla. Kunnostukseen ei lopulta isyysloma ihan riittänyt, sillä mies kävi kaiken läpi.



Värin valitsin itse ja siniset verhoilut tilattiin Meksikosta.


Kupla on ollut tässä kuosissaan siis pian kymmenen vuotta! Auroran synnyttyä ja siirryttyä turvakaukalosta isompaan lastenistuimeen laitoin kuplan ensimmäisen kerran talviteloille syksyllä 2007 ja ostin talviautoksi Jeepin. Turvaistuinten vähentyessä kupla on taas alkanut kulkea myös talvisin. Monesti se on pelastanut meidät paukkupakkasilla muiden autojen pettäessä: yhdellä pääsee aina ja varmasti töihin. Sen voi korjata tien päällä kuin Ihmemies McGyver taskusta löytyvillä pikkutavaroilla ja aina sen saa ainakin työntämällä käyntiin.

En osaisi kuvitella elämääni ilman kuplavolkkaria. Se on osa minua!

torstai 24. lokakuuta 2013

Onnistunut kloonaus

Joinakin aamuina meinaa kalenteria katsellessa usko loppua. Illan ohjelmassa oli Auroralle kutsu kaverisynttäreille, Otsolle vyökoe ja minulle vanhempainilta. Eri menojen siirtymiä tulee lähemmäs 100 km. Molemmat hevoset pitää syysmyrskyisän lepopäivän jäljiltä liikuttaa ja tietysti työt tehdä: postittaa nettikaupan tilaukset, vastata sähköposteihin ja puheluihin ja ommella vino pino pussukoita. Jonkun pitää myös lämmittää talo, hoitaa lapset ja eläimet ja siivota talli. Tästä voi selvitä vain kloonamalla itsensä!

Hevoset liikutin tänään juoksuttamalla. Tässä Hanin tyylinäyte: rennosti ja mukavasti, omalla moottorilla. Hanilla oli hyvä päivä! Okulla puolestaan oli sen verran vauhtia, että kamera jäi kaivamatta esiin. Minulla oli liinan päässä täysi työ sitä juoksuttaessa.



Kaverisynttäreille ompelin lahjaksi kassin balettitossuille.


Vuorikangas löytyi paikallisen kangaskaupan tilkkutyökankaista.


Sisälle tietysti nyt jotain muuta kuin ne balettitossut.


Auroraa ekat kaverisynttärit jännittivät. Niihin laskettiin päiviä ja tunteja! Hienosti oli mennyt ja kivaa oli ollut. Kiitos ja onnea, S


Otson vyökokeen ehdin näkemään: hienosti meni. Nyt aikidovyötä koristaa ensimmäinen oranssi natsa!


Vanhempainiltaankin kerkesin, Mies hoiti tallin siivouksen ja talon lämmityksen. Ihme kyllä, pussukoitakin valmistui jokunen. Onnistunut kloonaus siis!

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Pussukoita

Jatkan työhuoneessa taas keskeneräisten töiden pinojen kimpussa. Nyt pyörii pussukkatehdas. Lisäilen näitäkin nettipuotiin ja tietysti myös Silmu&Solmuun, kunhan valmiiden pino vielä vähän kasvaa. Kaikki ovat vuoritettuja - ja erilaisia. Ilmassa alkaa olla käsityöläisen joulunaluspaniikkia: valmista tulee aivan liian rauhalliseen tahtiin, tätä menoa saan myydä Joulutorilla kauniita ajatuksia ja iloista joulumieltä... (Jee! Huomasin linkittäessäni, että tuollahan Ahdin tilakin nyt mainitaan :)




maanantai 21. lokakuuta 2013

RingRing! -luuripussukoita

Näitä minulta on kyselty ja tällaista olen kaivannut omaankin käyttööni: pussukkaa kännykälle. Ei mikään uusi keksintö siis, mutta nyt Ahdin tilan tyyliin toteutettuna. Värikkäistä, osin kierrätetyistä kankaista, sisällä eri kankaasta vuori (kontrastivärinen tai päällikankaan sävyyn), koristeena kukkia ja nauhaa sekä kangaslenkki, josta voi kiinnittää esim. Ahdin tilan avainnauhaan tai vaikka vyölle. Muutaman krumeluurittomankin ompelin. Läppä suljetaan tarranauhalla. Kahta ihan samanlaista ei löydy! Nettipuodista näitä jo löytyy, Silmu&Solmun nurkkapuotiin tulee lähiaikoina.