perjantai 18. lokakuuta 2013

Hevosenkenkiä

Mies on ollut taas tämän viikon työreissussa Venäjällä. Minun elämäni on sen myötä muuttunut selviytymisleiriksi, ohjelmassa on ollut ipanoiden syysloma ja normaalit kotihommat puulämmityksineen ja eläintenhoitoineen maustettuna sähkökatkolla ja ensilumella. En ole kovin paljoa ehtinyt ommella - sitä paitsi olen niin innoissani uudelleen aktivoituneesta ratsastusharrastuksestani, että luuhaisin tallissa kaiken liikenevän ajan. Työhuoneelta ei siis tällä erää ole muuta raportoitavaa, kuin kasat aloitettuja ja kesken jätettyjä töitä. Tallissa sen sijaan on tapahtunut: Oku sai tänään viiden paljain kavioin kuljetun vuoden jälkeen kengät!


Tämä ylläoleva kuva on AINOA koko viikolla kuvaamani otos. Mun piti räpsiä enemmänkin kuvia kengityksestä ja tehdä niistä postaus tänne, mutta enhän mä muistanut. Oku sitä paitsi päätti pistää kengittäjän hikoilemaan, eikä Hani päästänyt yhtään helpommalla, joten kuvaamiseen ei aikaa ollut. Ainoa kiltteliini oli Viljami, joka saa edelleen kulkea kengittä. Sen kaviot vain vuollaan säännöllisesti.


Nämä aurinkoiset kuvat ovat viime viikonlopulta, kun mieskin oli vielä maisemissa. Viljamikin pääsi ratsun hommiin ja kyyditti joka ipanaa vuorollaan. Innokkain ratsastaja on Aretta.


Possu Orf on nyt muuttanut pysyvästi talliin ulkona vietetyn kesän jälkeen. Se pääsee kyllä ulkoilemaan silloin tällöin. Katsokaa, miten iso siitä on tullut! Painoa on varmasti jo 70 kilon komeammalla puolen. Että pitäkääs mielessä te, jotka sillä silmällä katselette söpöjen pienten minipossuvauvojen kuvia!

Lampaat viettävät myös yöt tallissa, päivät ne ovat metsäaitauksessaan tai vapaina. Sain ne kaikki jo kerittyäkin ja teinpä oman keritsemisennätykseni: koko lammas 20 minuutissa! Tumpelolampuri oppii, vaikka ei tällä vauhdilla vielä keritsemisnäytöksiä järjestetä... Pääasia kuitenkin, että kaikki osapuolet selviävät operaatiosta ehjin nahoin ja haavoitta.

Miehen palattua reissustaan ehdin toivon mukaan taas ommellakin. Takaraivossa alkaa olla jo käsityöläisen joulupaniikkia: NYT pitäisi olla valmista myytävää jouluksi jo vinot pinot.

6 kommenttia:

Unikuu kirjoitti...

teetsä itse sitten lankaa sun omista villoista? jos teet niin tee pliis postaus siitä.

Kasarmin J(d)onna kirjoitti...

Nauratti tuo eka kuva. Mulle käy jatkuvasti just noin.Otan kameran mukaan blogia varten ja sitten muistan ottaa yhden heilahtaneen. :)

On teillä siellä idylli. Tuo Orf -eläin= <3

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

Elätte kyllä täytää elämää...:)

Tanja kirjoitti...

Tuo on juurikin sitä TÄYTTÄ elämää. Ihana tuo teidän " minipossu " <3

Anonyymi kirjoitti...

Kui WiukViuk näyttää noin pieneltä Miehen vierellä? Ei se kuiteskaan mitään shetukokoa ole :D

Jasmiina kirjoitti...

Kiitos kaikille kommenteista!

Unikuu: oman langan kehrääminen´on edelleen haave, jonka opetteluun en ole löytänyt aikaa. Sitä silmällä pitäen valittiin lampaiden väritkin, että saan värjäämättä kolmea erisävyistä villaa. Tähän asti villat ovat menneet muiden kehrättäviksi ja huovutettujen tonttujen parroiksi.

Kasarmin J(d)onna: Nauratti tuo laiha ja tärähtänyt muistikortin saalis itseäkin :D Orf ON ihana. Viimeisin seikkailu oli, kun yritti soluttautua hevosten laumaan laitumelle. Sai äkkilähdöt, hevosten mielestä mustangiorin ego ei istunut hyvinsyöneen villisian habitukseen.

Anonyymi: Miehen pipo killuu muutamaa senttiä vaille kahden metrin korkeudessa, joten kyllä Viljami näyttää miehen vierellä aina hassun pieneltä :D Hauskaa on, että yleensä minä hoidan ja talutan jätti-isoa Okua ja Mies Viljamia.