Tähtipaita

Otsolle iloisen värinen tähtipaita. Tähtikangas on taas Ikasyristä, raitakangas paikallisesta kangaskaupasta.

Ufoja pojille

Tämäkin aplikointi menee toiston puolelle, mutta kun vaan tykkään näistä tunnistamattomista ja lentävistä. Sitä paitsi onnistuin turaamaan lasten aiemmat ufopaidat piloille, värjäsin koko koneellisen itsetehtyjä vaatteita pinkeillä ja sinisillä kerhotossuilla, jotka eivät kestäneetkään pesua. Har-mit-ti. Nyt on taas ufoja. Pilvi- ja tähtitrikoot Ikasyriltä, pallokangas Kangastukusta.



Otsolle


Kummipoikaselle


Miehelle


The truth is out there.

Kioski

Täytyy myöntää, että nyt on remonttiväsy. Kolme vuotta on Ahdin tilaa jo tehty. Välillä on kiva tehdä jotain ihan muuta. Kuten vaikkapa nikkarointia :)




Matti teki isompien lasten kanssa kioskin. Otso siitä ensin puhui. Monta päivää. Teki piirustuksetkin. Seuraavana päivänä minä pääsin maalausvuoroon koko katraan kanssa, mukavan tuulisena iltana. Sitä seuraavana päivänä vuoroon pääsi Singer ja surautin katoksen. Katos on tarkoitus tehdä jossain vaiheessa markiisikankaasta, mutta ensimmäinen vedos tuli tuosta Maria-mekkoihin meinaamastani ihanan vihreästä puuvillasta, joka hiisi vieköön taitaa kuitenkin olla liian ohueksi kulunutta mekkoihin. Viirinauhan olen tehnyt joskus aiemmin, se on odotellut kätköissäni sopivaa käyttökohdetta.



Otson kioskilla on ollut synttärien ja avajaisten kunniaksi myös (mielikuvitus)kakkua myynnissä sangen kohtuulliseen kolmen euron palahintaan. Jos ei kämmeneltä halua palaansa haukella, on lautasesta saanut pulittaa kuusi ja lusikasta neljä euroa.

Kuusivuotias

Otso, Otsinkainen, Ötsinkäinen. Esikoinen, ensimmäinen. Kuusi vuotta sitten pitkän päivän päätteeksi se tuli kuperkeikalla maailmaan. Toivotin tervetulleeksi sanomalla "Karhunpoikanen". Otso siitä oli tehtävä, ei se olisi voinut olla kukaan muu. Olavi myös, sukunsa vesa.



Se nukkui kainalossa. Puhui kantoliinassa puolaa.




En ompele sen vaatteisiin taskuja. Taskuihin nimittäin kerätään aarteita: kukkia, mustikoita, onnenkiviä, nauloja. Kerran oli hiirenraatokin.



Se osaa uida pinnalla kolme metriä selkää ja pinnan alla myyrää vielä pidempään. Se ajaa polkupyörällä ilman apupyöriä. Kiipeilee sääret mustelmilla. Sen selässä kasvaa hienoa nukkaa, aavistus että siitä tulee joskus iso ja vahva, karvainen setä. Se voi syödä vinon pinon äidin paistamia lettuja tai isän tekemiä vohveleita. Vappumunkkien syönnissä epäilen sen hallussa olevan epävirallisen maailmanennätyksen.



Sitä jännitti ensimmäisen hampaan lähtö. Nyt ei enää, toinenkin lähti jo ja sen ensimmäisen tilalle kasvoi uusi. Tuttu juttu.



Poikanen.

Hellemekko ja tuunaustunika

Aurora ihastui tähän kukalliseen kankaaseen, joka on entisessä elämässään ollut lakana. Kangas on vain hiutunut harmittavan ohueksi, joten annoin sille jo rättituomion. Aurora oli kuitenkin sinnikäs. Nyt tytöllä on siis uusi henkäyksen ohut hellemekko pihaleikkeihin. Kestää minkä kestää, lakanasta saa ommeltua uusia ainakin yhden kesän tarpeisiin. Kuvauksen ajaksi jouduin takavarikoimaan mallin lippiksen, se oli niin maalinen. Maalailun kohde alkaa olla loppusuoralla, sen esittelen lähipäivinä.


Vaihdoin uuden pihamekon kunniaksi Auroran crocseihin freesit ruusut. Nämä ovat olleet mieluiset, nyt tytöllä on jo kolmatta kesää ruusuin koristellut pihakengät. Ihan niin kuin prinsessoilla pitääkin.

---

Tämän tuunauksen bongasin blogikierroksella jostain, enkä enää muista mistä. Tosin tuonkin blogin tuunaaja oli bongannut omansa jostain muualta. Kiva idea joka tapauksessa, ja nopea toteuttaa. Miesten kauluspaidasta naiselle tunika, aseina sakset, Singer ja gumminauha.

Maria-mekot

Omatekoiset perusmekkokaavani loppuivat 110 senttiin. Nyt sain piirrettyä pari seuraavaakin kokoa. Nämä kierrätyskankaiset mekot saivat nimekseen Maria ja matkaavat testikäyttöön maailmalle. En malttaisi odottaa testiraporttia...

Lohikäärmehuppari

Ompelin Otsolle toisenkin hupparin, toiveena oli lohikäärme. Krooninen pipopula on kaukaista historiaa, tällekin oli pakko ommella kaveriksi yksi. Vaaleanvihreä velour Huvikankaasta, tummempi paikallisesta käsityöliikkeestä ja pallotrikoo Eurokankaasta. Paikallisen käsityöliikkeen nimeä en ole tainnut mainita aiemmin, se on Kangaskauppa Nokian kauppahuone Vammalassa.



Pieni mies eläytyi rooliinsa yhä innokkaammin kuvausten edetessä. Lohikäärmemäinen irvistys on aika uskottava, kun kaksi ensimmäistä maitohammasta on lähtenyt ja ensimmäinen pysyvä hammas ilmaantunut näkyville. Ei mikään vauva enää minun esikoiseni, eskarilainen.

Leivoksia tytöille

Tein Auroralle jo keväällä näistä kankaista leivospaidan pitkähihaisena, mutta söhlin kuvion liian ylös. Tykkään kuitenkin väreistä ja kuvasta, joten uusi yritys lyhythihaisena. Arettakin sai omansa, bodyna. Kaikki kankaat ovat paikallisesta kangaskaupasta.

Maatuskat markkinoilla

Ihan alkuun on kiva huomata lukijoiden määrän pikku hiljaa lisääntyvän. Lämpöisesti tervetuloa kaikille! Welcome, Herzlich Willkommen!

Maatuskamania jatkuu. Ompelin myyntiin muutaman maatuskapehmon. Päältä puuvillaa, sisältä vanua ihan ilman rapinoita tai helinöitä. Kestävät konepesua ja pikku kätösten käsittelyä. Tuolta puodin puolelta näitä saa omakseen.


Ahdin tilan toimintaa pitäisi alkaa aktivoimaan. Aretan kummien naapurissa oli tänään markkinat ja aika viimetingassa päätin uskaltautua mukaan. Ja kas, löysin paikkani jäätelö- ja vohvelikojujen läheisyydestä, joten mikäs oli ollessa. Oli mukava päivä ja ennen kaikkea oli mukava kuulla muidenkin pitävän tekeleistäni. Vauva liinassa ja hellettä, mutta tykkäsin! Jospa uskaltautuisin jatkossakin...

Se aika vuodesta

Kuinkakohan moni on hikoillut heinäpallolla ja haaveillut poispääsystä? Me hölmöt kaupunkilaiset haaveilemme ihan päinvastoin. Hyvää heinää tänäkin kesänä. Kelpaa heppasten.