Tornityömaa etenee. Ei ihan niin nopeasti, kuin toivoisimme. Rautakaupan laskua ei uskalla venyttää kovin suureksi, kun selän takana häilyy peikko, jonka nimessä on Y ja T. Otson ja Auroran huoneet odottelevat jo ensimmistä maalikerrosta.
Suihkun ja vessan ovet ovat jo pensseliin tutustuneet.
Yläkertaan tulee joskus tyttöjen valtakunta omine kylppäreineen. Nyt alkuun sinne tehdään ainakin vierashuone. Lattiat odottelevat hiomakonetta, muuten alkaa olla maalausta vaille. Kylppärin toteutuksella ei ole kiire.
Mun työmaa, tarhan maalaus, etenee
h-i-t-a-a-s-t-i. Vauvan päiväunien verran kerrallaan - jos ei sada eikä ole liian kosteaa.
Siltä varalta, että joku miettii minkä mittaiset ovat vauvan päiväunet...
Mulla oli ajatuksena, että tarhan aitaa voisin hyvinkin maalata vauva selkärepussa. Ei vaaraa putoamisesta telineiltä, ei maalinkäryä pihamaalla. Paarmat ovat eri mieltä.
Nuuska-parka saa mutustella kuivaa heinää hiekkatarhassa kaihoisasti laitumelle katsellen. Kaviokuume. Onneksi ei kovin paha ja ponipoika on jo toipumassa.
