Keppihevostohtori palveluksessanne

Niin kuin moni muukin asia, tämä sai alkunsa sattumalta. Tyttö ja keppihevonen, niin rakas että menossa sen keppi oli löystynyt kiinnityksestään. Lupasin kiinnittää sen tukevammin ja niin teinkin: irrotin kepin, porasin (tai itse asiassa Mies porasi, mutta näinhän se avioliitossa voidaan ilmaista) siihen reiät, puhdistin hiekkapaperilla, pehmustin hevosen sisälle tulevan pään ja ompelin kiinni. Tuloksena tukeva keppari, iloinen tyttö ja vauhdikasta ratsastusta.

Kunnes jonkin ajan kuluttua sain hätäpuhelun: keppihevonen, Lemon nimeltään, oli levännyt kaikessa rauhassa sohvalla ja tytön pahaa-aavistamaton isä oli istunut sen päälle. Keppi halki ja Lemon ratsastuskelvoton!

Potilas: Lemon

Anamneesi: omistajan isä istunut päälle

Status: veltto ja haluton

Diagnoosi: haljennut keppi

Irrotin vanhan kepin ja ompelin uuden tilalle. Lemonista tuli taas kuin uusi - pirteä kuin varsa!

Kiinnitän kaikki itse tekemäni keppihevosten kepit samalla tavalla ompelemalla. Myöhemmin sain potilaakseni vielä Lemonin sukulaisen, Uljaan. Uljaskin sai uuden, tukevan kepin. Ja minä uuden aluevaltauksen ja uran!

Nyt Ahdin tilan keppihevossirkuksessa palvelee myös keppihevostohtori. Korjaan keppareita läheltä ja kaukaa. Kauempaa kepparit kulkevat näppärimmin Matkahuollon kyydissä.

DIY tilsasuojat

Talviratsastuksessa parasta on laukka lumisella pellolla. Tai rauhallinen käynti hiljaisessa, lumisessa metsässä. Tai rento ravi pikkutiellä hokkien rouskaistessa jäistä tienpohjaa. JOS ei ole tilsoja tahi tieroja - kivikoviksi jäätyviä lumikokkareita hevosen kavion pohjissa. Silloin askel ei pidä ja elikko-parka on vaarassa taittaa kinttunsa ja ratsastaja niskansa. Yksi ratkaisu on kengittäjän laittamat kiinteät tilsakumit, mutta niissä on omat huonotkin puolensa ja useimmiten tilsat lähtevät ravaamalla reippaasti pätkän matkaa. Meillä ei siis ole tilsakumeja. Mieluiten olisin kuitenkin kokonaan ilman tilsoja.

Bongasin facebookin uutisvirrasta vinkin itseaskarreltaviin tilsasuojiin. Näyttivät simppeleiltä: muovista leikatut sopivan kokoiset läpyskät pujotetaan lenkin ajaksi kenkien sisäpuolelle kavion pohjaan. Tämä oli testattava!

Käytin kaavoina Pojun vanhoja kenkiä ja leikkasin n. 5 mm sisäreunaa suuremmat läpyskät.

Putsasin kaviot huolella ja pingotin läpyskät paikoilleen. Jostain syystä muistin, kuinka teimme lapsena räpättimiä: leikkasimme jogurttipurkeista palasia ja kiinnitimme niitä pyykkipojilla polkupyörien renkaisiin niin, että ne osuivat pinnoihin ja pitivät ajaessa iloisen pärinän. Pojun räpättimet!

Sitten vain rohkeasti kohti räntämyrskyä ja jäisiä teitä! Alkumatkasta vilkuilin taaksemme jälkiä: olivatpa siistit! Hyvin näyttivät räpättimet pysyvän paikallaan, eikä niistä edes lähtenyt kummoista ääntä. Käynti ja ravi tietä pitkin: toimivat! Sitten suuntasimme metsäpoluille ja ravasimme kahden peltoaukean reunoja. Umpihangesta tielle tullessa tilsat putosivat heti: hyvältä näyttää! Lopulta kaarsimme omalle pellolle laukkaharjoituksiin. Pojun laukka on edelleen raaka ja olen tyytyväinen, kun se ylipäätään nousee. Aluksi mennään niin lujaa kuin kavioista lähtee, mutta hetken päästä Poju rauhoittuu ja rentoutuu, muistaa että tämähän on luvallista ja tuo ihminenkin kiittää. Mennään pätkä rentoa, pehmeää, mukavaa laukkaa ja itse alan taas nähdä jotain, kun viima ei lyö silmiä täyteen vettä.

Pelloilta palataan tallille pätkän matkaa tietä pitkin. Kaviot eivät pidä. Lenkin jälkeen takasissa on hirmuiset tilsat, mutta etusissa on räpättimet vinossa kyydissä - eikä tilsoja! Takasten räpättimet ovat luultavasti jossain päin laukkajälkiämme.

Näitä täytyy tehdä lisää ja hioa sovitusta juuri oikeaksi, sen verran lupaava oli tämä kokeilu!

7-vuotisjuhlahumu alkaa!

Ihan uskomatonta, että vietetään jo Ahdin tilan keppihevossirkuksen 7-vuotissynttäreitä! Tai kuten te lukijoina pidempään olleet tiedätte, eihän tuo keppihevossirkuksen taival vielä niin pitkä ole, mutta hevostallina aloittaneen yrityksen on.

Juhlitaan synttäreitä tänä vuonna koko helmikuu! Nettikaupasta saat koko synttärikuukauden toimituskulut ilmaiseksi alekoodilla ONNEA ja kivijalkapuodista ostoksiin kaupan päälle pienen yllärin. Lisää synttäriyllätyksiä on luvassa :)

Kiitos teille kaikille: asiakkaille, lukijoille, tykkääjille, tukijoille, yhteistyökumppaneille ja rehdeille kilpailijoille - ilman teitä näitä seitsemää vuotta ei olisi ♥

Kurkistus Risto Räppääjä ja Yöhaukka -elokuvan kulisseihin

Risto Räppääjä ja Yöhaukka -kuvausten kulisseista vilautettiin tällä viikolla tivoli/markkinakohtausta. Näyttää ihanalta! Tuttujakin tuosta voi bongata :)

Suora linkki Youtubeen: https://www.youtube.com/watch?v=_xW-2jgCurY

Puotielämää: tammikuu

Tammikuussa puoti elää hiljaiseloaan. Lomailin loppiaiseen ja painin sitten inhokkihommani vuodenvaihdebyrokratian kanssa: ajopäiväkirjojen ja matkapäivien puhtaaksikirjoitus, joulukuun kuittiröykkiöt ojennukseen kirjanpitäjälle ja inventaario. Inventaarion yhdistin puodilla joulun pois siivoamiseen ja niin se sujuikin siedettävästi. Inventaario eteni samaa vauhtia, kun puodille muotoutui uusi järjestys.

Pidän puotia tammikuussa auki vain kolmena päivänä viikossa ja muutaman tunnin kerrallaan. Kakluunissa palaa tuli siis harvakseltaan. Joululomailun jälkeen inventaario sujui pipo visusti päässä.

Puodin ovi käy verkalleen ja joinakin päivinä ei ollenkaan. Nettikaupassakin asiakkaita käy rauhalliseen tahtiin. Kevään tapahtumat muistuttavat itsestään paikkamaksulaskuina postilaatikossa. Keräilen voimia ja suunnittelen tulevaa vuotta. Kevään tapahtumiin olisi kiireesti ommeltava varastot piukkaan, mutta tunnen käynnistyväni nyt hitaasti. Ei irtoa tästä yrittäjästä nyt 15-tuntisia päiviä millään. Ehkä se on hyväkin, en minä halua jatkuvasti sillä tahdilla elää. Tänä vuonna aion huolehtia myös vapaa-ajastani - menköön syteen tai saveen.

Juhlittiin 9-vuotiasta

Auroran 9-vuotissynttäreitä juhlittiin viikonloppuna. Viime vuonna diskoiltiin, nyt mentiin retrohengessä. Juhlat aloitettiin pihalta, jossa oli kepparirata ja saippuakuplien puhaltelua. Netti tuntuu olevan pullollaan saippuakuplienjäädytysvideoita, mutta omille ipanoille ja juhlavieraille käytännön kokeilu oli uutta. Yllättävän pitkään lapset jaksoivat ihmetellä kuplien jäätymistä ja niiden särkymistä pieniksi, kimmeltäviksi hileiksi.

Herkkupöydässä jatkettiin retrolinjalla: nakkipiiloja, suklaakakkua, popcornia, keksejä, karkkia ja sipsejä.

Lahjat avattiin pullonpyörityksellä ja sen perään viriteltiin kilpailu, joka on varmasti kaikille 70-luvulla syntyneille tuttu: naru vyötärölle, naruhännän päähän kuulakärkikynä joka pitää tähdätä lasipulloon käsin auttamatta. Leikki oli lapsille tuntematon, mutta ihan yhtä riemukas, kuin meille kalkkiksille silloin aikoinaan.

Soittolistalle oli valittu Robinia ja Isac Elliotia, vähän Justin Bieberiäkin. Niistä keskusteltiin ja tanssittiinkin. Voi, miten ihana ikä!

Takaisin kouluun!

 Olen yrittänurani aikana opiskellut kaksi oppisopimuskoulutusta: yrittäjän ammattitutkinnon ja pienyrityksen kehittämispajan. Molemmat olen kokenut todella hyödyllisiksi sekä yrityksen että itseni kannalta. Ilman yrittäjän ammattitutkintoa yritystäni tuskin enää olisi ja ilman pienyrityksen kehittämispajaa se puuhailisi ihan muuta ja paljon päämäärättömämmin. Nyt koen olevani eniten eksyksissä myynnin ja markkinoinnin kanssa. Olen kokeillut kaikkea eteen tulevaa nettitempauksista markkinoihin ja kissanristiäisiin ja hosunut tuli hännän alla - auton moottoripalon myötä kirjaimellisestikin. Nettikaupan alustan katastrofaalinen vaihtoprojekti viime kesältä ja somessa epämääräiseen sekoiluun käyttämäni aika ja energia tuskastuttavat: tähän on saatava järkeä! Kivijalkapuodilla ja messuosastoillakaan pieni kurinalaisuus ei olisi pahitteeksi. Uskon, että minulla on silmää ja ideoita, mutta rönsyilevälle energialleni pitäisi löytää fokus. Mitä saisinkaan aikaan, kun keskittäisin energiani oikeiden asioiden tekemiseen!

Loppuvuosi vilautti lupauksia tulevasta. Rikoin entisiä myyntiennätyksiäni tapahtuma-, kuukausi- ja vuositasolla. Suunta on siis oikea. Mutta jouluna olin aivan läkähdyksissä: olin juossut koko vuoden edes hengähtämättä välillä. Selasin kalenteriani. Monista myyntitapahtumista ei jäänyt käteen kuin rakot, sain juuri ja juuri kulut peittoon. Pahimmat jäivät pakkasen puolelle, oppirahoiksi. Mitä, jos onnistuisin valitsemaan ne itselleni oikeat tapahtumat? Keskittymään puotiin sen vilkkaimpina kuukausina? Panostamaan nettikaupan markkinointiin juuri oikeaan aikaan ja oikealla mainostuksella?

Minähän voisin elää normaalia elämää. Saisin palkkaa (ihan tavallista, en nälkäpalkkaa enkä suuria seteleitä). Minulla olisi lähes joka viikko vapaapäivä, välillä jopa kaksi. Minulla olisi välillä iltaisin vapaata. Voisin pitää viikon tai kaksi lomaa vuodessa. Entisenä palkansaajana tämä ei kovin kummoiselta kuulosta, mutta yrittäjävuosien jälkeen se on ihan uskomatonta! Sitä minä yrityksineni haluan. Itsestään se ei kuitenkaan tapahdu. Minun on tehtävä jotain. Tehtävä oikeita asioita.

Kävin loppuvuodesta yritysneuvojalla. Juttelimme useista asioista ja tuon käynnin seurauksena mm. rekisteröin aputoiminen: Keppihevossirkus. Tänä vuonna kaikki yrityksen toimintani tapahtuukin tuon Keppihevossirkus-aputoiminimen alla, markkinointinimenä jatkaa jo viime vuonna käyttöön ottamani Ahdin tilan keppihevossirkus.

Kyselin yritysneuvojalta myös minulle sopivia koulutusmahdollisuuksia. Hän otti yhteyttä paikalliseen oppisopimustoimistoon, eikä aikaakaan kun työhuoneeni pöydän ääressä laadittiin oppisopimustoimiston väen kanssa minulle suunnitelmaa opintoihin. Myynti- ja markkinointipuolelta löytyy useitakin kiinnostavia koulutuksia, mutta minulle sopivimmalta tuntuu Markkinointiviestintä, jossa suuntaudun visuaaliseen markkinointiin. Opiskelen juuri omalle yritykselleni tärkeitä asioita: myymälän ja messuosastojen suunnittelua, esillepanoa, näyteikkunoiden rakennusta, markkinointia eri kanavissa... Kaikkea! 

Eilen oli ensimmäinen lähipäivä. Aiheena oli näyteikkunan rakentaminen. Halusin valita ikkunaani jotain, mitä en yleensä tee: väriksi joku muu kuin keltainen, oranssi tai pinkki ja tuotteeksi joku pieni ja kova. Käytännön harjoituksena rakensimme ALE-ikkunat (o-ou, rajasin itseltäni hyvät alevärit pois!) ja tuotteiksi valitsin toimistotarvikkeet. Rakensin ikkunan ja karsin. Ja karsimisen jälkeenkin lopputulos oli minua: pursuilevaa ja rönsyilevää :D

Tästä on hyvä lähteä kohti uutta.

Ihmeellinen digiprintti

Hyvänen aika, eihän siitä ole kauaa, kun lastenvaatemarkkinoille tuli jotain uutta ja ihmeellisen ihanaa: Molon digiprinttivaatteet! Itsekin niitä metsästin nettikaupoista ympäri Eurooppaa. Innostuessani ompelemaan lastenvaatteita Auroran ollessa vielä pieni, saatoin vain haaveilla, että digiprintti-ihanuuksia saisi kankaina. Ja nykyään saa. On mistä valita. Eikä itse tehty kuosikaan ole mahdoton teettää kankaaksi pienenäkään määränä (Spoonflowerilla ainakin onnistuu).

Omat ompelukseni ovat olleet hyvin työpainotteisia jo pitkään ja lastenvaatteiden ompelu omille ipanoille on jäänyt vähiin. Nämä digiprinttikankaat kuitenkin houkuttelivat puhaltelemaan pölyt saumurista. Kankaat ostin jo syksyllä, mutta nämä valmistuivat vasta nyt joulun pyhinä.

Otson kanssa on siirrytty vaateostoksille jo miesten osastolle. Niinpä kivat, iloiset kuosit ovat harvassa - vaikka kyllä löytöjäkin kauppojen rekeiltä tekee. Tämä peltilelukangas on Eurokankaasta ja hihakangas on vanha kirppislöytö.

Lentokonepaita on Otson oma suosikki. Tykkään kovasti, kun kuvio on noin suuri. Tämäkin kangas on Eurokankaasta.

Kirjainkangas osui käteeni Eurokankaan laarista jo viime keväänä. Sunnittelemani T-paita jäi kesäksi ompelematta, mutta nyt kankaasta syntyi pitkähihainen. Hihojen kangas tässäkin on kirppislöytö.

Hulvaton puutarhatonttu ja kärpässieni -kuosinen kangas on Kangaskapinasta. Siitä syntyi Auroralle pitkähihainen.

Metrin pätkästä kangasta riitti vielä pipoon. Sen vuori on fleeceä ja tupsun ompelin tekoturkiksesta.

Aretan heppapaidan ompelin jo aiemmin syksyllä. Sen kangas on Eurokankaasta.

Heppapaidan kaverina on itseoikeutetusti Royal B*tch Craft Shopin heppapinni. Niitä minulla on puodilla jälleenmyynnissä. Pitäisi varmaan kuvata ja laittaa myös nettikauppaan.

Olipa kivaa pitkästä aikaa ommella ihan vain harrastusmielessä. Myös ipanat tykkäsivät ja tytöt luonnostelivatkin paperille monta uutta tilaustyötä seuraavia saumurihetkiä odottamaan.

Miten se maalausurakka eteni?

Kostean alkukesän jälkeen pääsimme talonmaalausurakan kimpuun elokuussa. Muutamana alkupäivänä meillä oli nosturi käytössämme ja se oli ihan ehdoton varsinkin torniosan maalauksessa. Vanhan puolen maalausta jatkoimme tikkaiden avulla. Hyvällä säällä maalauspäivät jatkuivat yöhön, muuten viime kesän saavutukset olisivat jääneet yhteen päätyyn.

Saimme kuin saimmekin kaikki keltaiset osat maalattua. Syyskuussa pääsimme avaamaan valkoiset maalipurkit.

Nyt alkoi talo raikastua!

Muutos harmaantuneen puun muuttuessa valkoiseksi on huima. Tätä hommaa ei olisi illalla millään malttanut lopettaa, niin palkitsevaa se oli. Syyskuussa yöt alkoivat kuitenkin olla niin kosteita, että yövuorot oli jätettävä ja pensselit pakattava seuraavaan päivään.

Syyskuun päivät sen sijaan oli kuin tehty maalaukseen!

Lokakuun puolelle päästessä oli pakko luovuttaa kosteuden noustessa päivisinkin. Märkää puuta ei kannata maalata. Valkoiset osat jäivät kesken, joten maalauspuuhaa jää ensi kesällekin. Niin oli kyllä tarkoituskin, sillä valkoiset osat vaativat toisenkin maalikerroksen. Keltaisen kanssa on sen sijaan valmista!

Nyt on nähty keltainen väri kesäisissä loppukesän keleissä, syksyllä ja talvisemmassa harmaudessa. Kovasti tykkään siitä kaikissa.

Joulu

Joulu ei tuonut tullessaan lomaa, mutta vapaapäiviä kuitenkin. Ja se tuntuu lähes vapaapäivättömän syksyn jälkeen ihan ruhtinaalliselta! Tuntuu ihan käsittämättömältä, että suurella osalla länsimaisista ihmisistä on vapaapäiviä joka viikko. Omani olen käyttänyt tallissa ja nukkuessa. Jouluaatto alkoi Pojun kanssa vauhdikkaalla maastolla. Olipas sillä virtaa!

Maastolenkin jälkeen hevoset saivat omat joulukuusensa tarhaan.

Meidän oma kuusemme ei muotovaliopalkintoa tavoittele. Se kaadettiin pihan laidasta ja koristeltiin aatonaattoiltana. Lapsilla on ollut omat muovikuusensa huoneissaan jo 1. adventista. Jouluvalmistelut tehtiin rennolla kädellä: joulumusiikit soimaan, koristeet esiin ja vähän leipomuksia. Tänä jouluna en pipareita ja taatelikakkua kummempaa leiponut, jouluruuankin valmistin kokonaan vasta aattona.

Kinkkua meillä ei ole ollut vuosiin, mutta joulusika kylläkin. Se rakastaa rapsutuksia ja odottelee päivittäistä harjaushetkeään valmiusasennossa.

Kanat saivat omat jouluherkkunsa myös. Ne nokkivat menemään ruoantähteitä ja niille herkuiksi hankittuja kasviksia, esim. kaalia ja hunajamelonia.

Lampaat viettävät päivät tarhassa ja yöt tallissa karsinassaan.

Vietimme joulun oman perheen kesken. Söimme herkkuja ja katselimme pari elokuvaa. Eläinten kanssa pihalla riittää sopivasti hommia, ettei tule jumahdettua pelkästään sisälle. Joulupukkia emme tänä vuonna nähneet, mutta lahjasäkki oli ilmestynyt takaovelle.

Ihanan tavallista.