Nyt se on loppu. Lopullisesti, ikuisesti. Miten pitkältä se tuntui, kun vauva vielä potkotteli vatsanahan sisäpuolella. Loputtomalta! Aikaa sen jälkeen ei edes osannut ajatella.
Äitiysloma.
En kuitenkaan ainakaan vielä palaa aikuisten oikean leipätyön ääreen, vaan hakkaan ensin päätäni seinään yrittäjänä. Käsityöläisenä tulee varmasti osallistuttua jos jonkinmoisille messuille ja markkinoille, ja niissä monissa on teema: wanhaa aikaa, käsityöläisyyttä, maalaisuutta. Ompelin itselleni pitkän pellavaisen värisen kietaisuhameen, joka muuntuu tarvittaessa vaikka Joulumuorille.
Ompelin myös ihka oikeasta wanhasta pellavalakanan palasta essun. Tätä voin käyttää tilanteen mukaan vaikka farkkujenkin kanssa. Koristeena on Ahdin tilan ruusuja. Tietää muu rahvas, että tuo on töissä täällä.
Aretta tulee varmaan kulkemaan markkinahumussa mukana, joten ompelin pellavaisen näköisen työmekon lapsityöläisellekin.
Ehkä sopivinta olisi ollut ommella itselleni iso aasinhattu, eihän tässä käsityöläisyydessä voi olla järjen hiventäkään... Mutta tämä on koitettava, muuten harmaahapsena kaduttaa. Minä elän, elämää ja unelmaa.
4 kommenttia:
Ihania pellavaisia. Tuo tyttösenkin mekko on niiiin suloinen kaikessa koruttomuudessaan.
Kiitos :)
Onnea valitulle tielle! Tiedä vaikka sitten messuat joskus tänne Ouluunkin?
Aika pitkä matka, mutta eihän sitä tiedä. Joku veto mulla sinne pohjoisempaan (ei Lappiin asti kuitenkaan) on.
Lähetä kommentti