Tätä päivää on odotettu ja jännitetty. En tiedä, kumpi enemmän: äiti vai poika. Eilen kilautin jo eskariopelle, että varmasti pärjää - huolehtii ja
tietää. Otsolla alkaa uusi aika. Elämä, jossa minä en enää ole mukana. En tiedä kaikkea, mitä päivän mittaan tapahtuu. Ihan oma maailma.





Poika meni reippaasti. Äiti saattoi ehkä liian pitkälle: "Äiti, mee jo!" Kotona on hiljaista. Ison pienen tavarat odottavat.
2 kommenttia:
Sydäntä särkee. Minun esikoiseni aloittaa eskarinsa ensi viikolla. Kiitos, kun jaoit kokemuksen!
Iso etappi, varsinkin kotihoidossa olleelle <3 Äkkiä tuo kuitenkin muuttuu rutiiniksi jopa koulukyyteineen kaikkineen. Otso tykkää, mutta kysyi jo, että pitääkö sinne ensi viikollakin mennä.
Lähetä kommentti