Tähtihousut ja dancing baby

Muistatteko Ally McBealin tanssivan vauvan? Meillä on oma! Aretta otti varaslähdön kävelyssä sisaruksiinsa verrattuna, jotka alkoivat kävellä ilman tukea 12-kuisina. Aretan vauvakirjaan kirjattiin tälle kohdalle "10 kk". Tämä vauva myös tanssii - nyt uusissa äidin ompelemissa tähtihousuissa. Ja käsilaukku kädessä, kuten hienon naisen kuuluukin.







Tähtivelour on HH Kankaasta, punainen paikallisesta kangaskaupasta. Kaavat tein itse ja ihan puhtaalla tuurilla, sillä edellisestä housuompelustani taitaa olla jo yli 10 vuotta. (Mihin aika menee?)

Tähtiaplikointi on hauskimmillaan konttaajalla. Pysyisipä kamera mukana!

Maatuskatarroja

Tilasin mainostoimisto Grafiirista ikiomia maatuskatarroja. Ne tarvitsivat tietysti zimallusta.


Nämä pääsevät jouluanajan pakkauksiin ja jokunen 6 tarran arkki riittää myyntiinkin. Lisään myös puotiin Pientä kivaa -osastolle.


Itse innostuin askartelemaan Aretan synttärikutsut. Pikkuruisia maatuskakortteja: taitoin tavallisen yksinkertaisen korttipohjan puoliksi ja siitä leikkelin maatuskaisen. Tarrat ovat juuri sopivia kasvoiksi :)

Remonttiakin välillä

Jännä juttu, kuinka (kierrätys)rakennustarvikkeita saa välillä etsiä kuukausitolkulla tuloksetta, ja sitten ne yht'äkkiä löytyvät yhdessä viikonlopussa! Toissa viikonloppuna kävi tuuri. Tampereen rakennustorilta löytyi ovia ja listoja ja samana iltana Annosta vielä lastenhuoneiden ovet. Tämä ovi on ohut ja aika huonossa kunnossa, siitä muokataan komeron ovi portaikon alle.


Tämä on juuri oikeanlainen kodinhoitohuoneeseen!


Katto- ja ikkunanpielilistat ovat lähes samanlaisia, kuin talon omat wanhat.


Ensimmäinen ikkuna sai jo listansa. Lokakuun valossa vain pitäisi käyttää salamaa...


Sähköjäkin on jo. Osa valmiina...


... ja osa kesken. Kattoparrut aion vahata epämuodikkaasti antiikkivahalla. Vanhaa puuta nuo ovat, edellisten asukkaiden peruja, mutta eivät tuollaisenaan niin kauniita kuin toivoisin.


Mies kotiutui tänään melkein viikon kertausharjoitusreissusta. Remontti-intoa ja hurjia suunnitelmia on luvassa tälle viikonlopulle!

My little pony

Auroran prinsessakauteen on tullut poninmentävä rako. Ehkä pitäisi olla tyytyväinen: jospa enää ei tarvitse illalla peiliin katsoessa miettiä, laitettiinko muovinen leikkikruunu päähäni ennen vai jälkeen kauppareissun. Nyt My little ponyt ovat ihania, ja tätä paitaa on toivottu. Punainen kangas löytyi kirppikseltä. Olikin löytö, muovipussillinen erilaisia uusia trikoita vitosella! Hihoihin riitti vielä JNY Designin vaaleanpunaista tähtitrikoota, resori on paikallisesta kangaskaupasta. Kokeilin ensimmäisen kerran aplikoida Jyskin jäävelourilla, hyvinhän tuo toimi.


Onneksi poni-ihanuuksia on löytynyt kirppiksiltä. Kaikki tämän kuvan ponitukset ovat kirppisaarteita. Lakanat ovat erityisen mieluiset ja lupasin jo ommella niistä mekon, kun Aurora siirtyy isojen sänkyyn ja isojen petivaatteisiin.



Ei ehkä pitäisi olla niin hätäinen kuvauksen kanssa. Tästä kuvasta näkyy, kuinka kaula-aukon resori on vasta vetäytymässä ompelun venytyksen jäljiltä kasaan :D Lapsen päälläkin näyttää hassulta, kun ei ole vielä asettunut. Mutta minkäs innolleen voi...


Aplikoitavan ponin Aurora valitsi kirjan kuvista, asentoon otin mallia toisesta kuvasta. Lautasilla olevaa kuviota selvitellessäni onnistuin sivistämään itseäni sen verran, että tämä poni on Marsipaani eli Pinkie Pie. IhQ!

Pikkuleipureille

Ompelin lisää myyntiin (omilla on jo) pikkuleipureille pannulappuja leivontasetteihin söpöstä leivoskankaasta.

---

Viimeinen 80-senttinen maatuskapaita tätä sorttia lähti maailmalle. Nyt tuo ihana JNY Designin vaaleanpunainen tähtikangas on loppu sekä omistani että maahantuojien varastoista. Isompia maatuskapaitoja olen kuitenkin ommellut reilun varaston, joten niitä riittää vielä.

Paloautopaita

Tämänkin paidan ompelin tilauksesta, toiveena vain aplikoitu autoaihe. Koko on 100 cm ja menee samaan perheeseen eilisen maatuskapaidan kanssa. Valitsin tämänkin pohjaksi JNY:n tähtitrikoon, jotta paidoissa olisi jotain yhdistävää vaikka ovatkin ihan omanlaisiaan. Auto aiheutti päänvaivaa: formula, kuorma-auto, maatuskan kaveriksi Lada, oma suosikkini Kupla? Kunnes keksin haluavani aplikoida vilkkuvalon - enkä tunne yhtään 3-vuotiasta poikaa, joka ei tykkäisi paloautoista.

Lila maatuskapaita

Olipas mukavaa ommella tämä tilaus :) Maatuskapaita koossa 90 cm. Sain toiveiksi tämän hihojen kankaan ja sille kaveriksi "ehkä lilaa" sekä maatuskalle siniset silmät. Tyttömäistä! Muuten vapaat kädet. Toivottavasti tämä on tilaajalleen - ja varsinkin saajalleen - mieluinen!

Nuppupeittoja

Ihana, liikuttava nuppupeittokeräys. Kuinka pieni voi olla pieni? Kuinka suuri voi olla huoli pienestä? Mieleeni tuli keskosvauvoja ajatellessa vain yksi sana. Sen kirjoin peittoihin.

Peitot ovat puuvillaa, alapuolella pehmoinen polyesterfleece ja välissä henkäys vanua. Aplikoinnit tein puuvilla- ja velourkankailla ja konekirjontalangoilla. Molemmat ovat kooltaan n. 45 x 53 cm.





Minua liikutti kovasti näiden peittojen ompelu. Aurora syntyi vain kolme viikkoa ennen laskettua aikaa, enkä osaa edes kuvitella keskosten vanhempien hätää ja huolta. Tiedän vain, kuinka mykkyrällä sydän on 2½-kiloisen pienenkin puolesta. Kuinka kovasti toivoo, että kunpa se jaksaisi. Kasvaisi suureksi ja vahvaksi. Kunpa sen saisi syliin.


Kun pienet jalatkin ovat vain puolikkaan etusormen pituiset.


Tässä ollaan jo kotona. Pienenpieni sitteri näyttää loputtoman suurelta ja 50 cm vaatteet pyörivät päällä. Silti niin iso ja vahva jo!



Kasvakaa suuriksi ja vahvoiksi, pienet rakkaat nuppuset!

Syksyn satoa

Hetkeä ennen ensilunta ehdin kuvaamaan yhden maailmalle matkaavista sienijakkaroista.


Tein pitkästä aikaa tilkkutöitä, ompelin myyntipöydälle liinan. Tilkkuja on tainnut joskus tulla yliannos, kun on ollut nyt pitkä tauko. Tällattis olisi tarkoitus laittaa, niin että pöydän etureunassa näkyy virman nimi. Pellavalle kirjailu vapaalla kädellä (vaikkakin koneella) ei ehkä ollut kuningasidea, mutta onpahan tekstissä vahva käsityön leima...


Tässä kokonaan kuvassa.


Olen tehnyt maatuskamagneetteja...


... ja heijastimia.


Maalaushommiakin on ollut.


Messuille mainoksia...


... ja muuta pakattavaa. Paitoja olen ommellut kunnon varaston, taisi tulla yliannos niitäkin. Ainakin siinä vaiheessa, kun huomasin uhmiksen piirtäneen tussilla valmiisiin.

---

Nuuska pääsi jo karsinalevosta tarhaan. Ruunapojat nauttivat!

Kentällä on valot!

Siellä ne ovat, edellisessä elämässään katuvaloina toimineet. Valaisevatkin paremmin, mitä kuva antaa ymmärtää. Kamera ei ole kovin kummoinen, eikä kuvaaja edes sen veroinen. Mutta siellä ne ovat korkealla, toimivat ja valaisevat! Katkaisija on tallin päädyssä ja siihen ylettyy sekä jalkaisin että hevosen selästä. Joskus kenttään tehdään vielä portti ja aitakin ehkä maalataan (jos ei anneta harmaantua), mutta tämä riittää tälle syksylle. Tuohon portin päälle haaveilen wanhoja kärrynpyöriä, mutta eipä ole tullut vastaan - vielä.