Ensimmäiset työvuorot puodin tiskin takana ovat takana. Vanhakin oppi käyttämään kassakonetta, eikä toivon mukaan sössinyt pankkikorttivempeleen kanssa liiaksi. Ovat hiukan muuttuneet sitten 90-luvun alun, jolloin olen viimeksi moisia aparaatteja käyttänyt.
Vanhassa Tallipihan vahdin talossa on tunnelmaa. Hyvää henkeä. Olo on lämmin ja rauhallinen, hyvä. Viihdyn vanhoissa rakennuksissa. Niissä on eletyn elämän tuntua, iloja ja suruja jotka ovat soljuneet ajan virrassa, kuohuneet vieressä virtaavassa Tammerkoskessa.
Paukkupakkasilla asiakkaita on käynyt harvaksiin. Minä uutena ja innokkaana olen myllännyt koko puodin uuteen uskoon. (Älkää kauhistuko Mari ja Tarja!) Kirkas aurinko lämmittää jo paistaessaan sisään pikkuruutuisista, aaltoilevalasisista ikkunoista.
Huhtikuussa Tallipiha muuttuu elokuvakyläksi. Ihan naapurissa filmataan elokuvaa Taistelu Näsilinnasta 1918. Aihe tuntuu ahdistavalta. Kuinka tuosta voi olla vasta alle sata vuotta?
Elokuvan taustasta kerrotaan sen sivuilla mm: "Epävakaiden olojen seurauksena Suomen kansanvaltuuskunnan vallankumousjulistus 26.1.1918 ja laillisen senaatin puolustus johtivat sisällissotaan, jonka ratkaisevat taistelut käytiin maalis-huhtikuussa 1918 Tampereella. Tampereen taisteluihin osallistui noin 30 000 miestä ja naista, joista noin 2000 kuoli. Kaikkiaan sodassa tai sen seurauksena kuoli 40 000 henkilöä."
Museokeskus Vapriikissa on myös näyttely aiheesta.
Vanha vahdin talo on sisällissodan nähnyt. Vieressä virtaa sama Tammerkoski, ikkunoista paistaa pian sama kevätaurinko.
Olen ehtinyt vähän ommmellakin. Pöllöpaitoja tein uuden sarjan. Terveisiä pojalle, jonka lempipaita tämä on :)
Ruusupipojakin olen saanut tehtyä kunnon pinon, myös uutuusvärisenä punapilkullisena.
2 kommenttia:
Houkuttelevaksi olet puodin somistanut.
Toivottavasti hiihtolomalaiset ovat ostostuulella.
Pysykää terveinä!
Ihanan houkuttelevan näköinen puoti. Tykkään kovin :)
Lähetä kommentti