keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Sateisen päivän iltatatalli ja oliko neiti neiti


Vanhempani kävivät meillä jokin aika sitten. Lapset alkoivat jossain vaiheessa pyytää pihalle ja äitini vastasi, ettei sinne voi mennä kun sataa. Ei meillä sokerista olla. Eläimet on hoidettava, satoi tai paistoi.


Meille tulleista lampaista ensimmäisenä sai nimen musta, jolla oli valkoinen raita turvassa: Marjatta Raita. Pian kuitenkin aloitteleva lampurikin huomasi, ettei kyseessä ollutkaan Marjatta - vaan Markku. Markku meni siis vaihtoon ja tilalle tuli uusi iso musta valkoisen ja pienen kirjavan kaveriksi. Lampaat viihtyvät vielä laitumella ja pääsevät nukkumaan suojaan kuiville oljille pikkumökkiinsä. Ne saivat nimikseen Marja, Kukka ja Miina.


Tyttöjen lempipuuhaa on antaa lampaille kaurat.


Emme uskalla päästää kanoja pihaan vapaaksi, sillä pihassa vierailee kettu. Myös kanahaukat ovat tuttu näky. Jos meillä jatkossakin on kanoja, täytyy tehdä niille pihaan iso ulkohäkki. Nämä neljä kanarouvaa tuntuvat kyllä viihtyvän kanalassaan mainiosti ja munivat lähes joka päivä munan naiseen.


Ulkona on vielä öisinkin lämmin ja kuivalla säällä hevoset saavat viettää yönsä laitumella. Eivät ruunat sateestakaan tunnu piittaavan. Oku tuli mielellään portille, muisti kai ystävällisen naapurin tuomat tallissa odottavat omenat. Viljami halusi jäädä juttelemaan naapurin kaurapellolle, ihan laitumen aidan taakse, iltapalalle tulleille peuroille. Toiselta naapurilta lähtivät viime viikolla Viljamille rakkaat lehmät, ehkä peurat paikkaavat niiden jättämää aukkoa poniherran sydämessä.


Kellertävämpi kani ei ujostellut alkuun syyttä. Sillä oli salaisuus ja toinenkin. Lähemmin tuttavuutta tehdessäni huomasin, että myöskään tämä neiti ei ollut neiti vaan herra. Toinen pupuista on neiti - tai mitä luultavimmin rouva. Puput saivat nimikseen Simo Rusakko ja Ruusu.


Ruusun ja Simo Rusakon oma valtakunta. Suunnitelma A oli tehdä yksi iso häkki pupuneideille, mutta nyt siinä on väliseinä. Sen saa pois, kunhan Simo Rusakko on kohdannut eläinlääkärin eli päässyt salaisuuksiensa taakasta.


Mies teki omat mökit Ruusulle ja Simo Rusakolle. Onkohan Ruusulla poikaset masussa?


Tuntuu melkein haikealta lähteä iltatallista. Lattiat on lakaistu ja eläimet rouskuttelevat ruokiaan tyytyväisinä, tunnelma on rauhoittava.


Lähimmät katuvalot ovat kilometrien päässä. Talosta puuttuu vielä sitä kiertävä avokuisti ulkovaloineen, joten pimeää on. Onneksi kotiin ei ole tallista tämän pidempi matka! Hellalla odottaa sinne hautumaan jättämäni riisipuuro.


Paavo jää kuistille kuivattelemaan turkkiaan.

2 kommenttia:

sannan kirjoitti...

Ihana Jasmiina kun kirjoitit tämän jutun, tulin ihan hyvälle tuulelle. Ihana kun jaksatte touhuta eläinten kanssa. varmasti on työlästäkin joskus, mutta saatte tuosta paljon! Minäkin voisin kuvitella itseni tuohon, jos mieheni ei olisi sellaisessa fyysisessä työssä joka on työajoiltaan sanoisinko "joustava" näin kauniisti :) Mukavaa syksyä teille!

Jasmiina kirjoitti...

Kiitos :)

Hirmu vähän tulee näihin eläinjuttuihin kommentteja, mutta meinaan silti jatkossakin näistä aina välillä blogata. Uskoisin, että nämä on kivoja ainakin eläinten entisille ja nykyisille omistajille. Vilkutuksia ja hännänheilutuksia!

Eipä niitä kommentteja muutenkaan kovin paljoa tule, aplikointeihin sentään jotain. Nyt onkin työjonossa monta aplikointitilaustyötä odottamassa vuoroaan ja kankaiden saapumista.