Tapaninpäivän myrsky katkaisi meiltä sähköt 4½ vuorokaudeksi. Ei hätiä mitiä, sillä meillä on:
- puulämmitys (muinakin aikoina, vain ja ainoastaan)
- oma kaivo (tosin lähes ehtynyt)
- harjoituksia usein (= pienempiä sähkökatkoja)
Siispä meillä on aina jonkin verran vettä varastossa, kynttilöitä, taskulamppuja, säilykeruokaa ja patteriradio.
Lapsia harmitti, kun odotetut joulunajan piirretyt jäivät näkemättä. Leikkejä riitti onneksi omasta takaa...
... majanrakennusta...
... merirosvolaivaa - ja montaa muuta roolileikkiä tontuista merenneitoihin. Tasapuolisuuden nimissä nahisteluakin kyllä riitti.
Meillä oli siis melko pitkä katko, mutta asiat varmasti paremmin kuin monella muulla: lämmintä ja ruokaa riitti, vaikka alkuun sähköjen lisäksi tie ja puhelinkin olivat poikki. Aika shokki kuitenkin 2000-luvun mukavuuksiin tottuneille useamman päivän yhtäjaksoinen sähkötön elämä. Huonoja hetkiä oli pari: kun Aretta kolmannen päivänä aamuna puklasi aamupalajugurtit, minulta meinasi päästä itku. Mahatautia ei tähän väliin todellakaan kaivata! Onneksi ykä pysytteli kuin pysyttelikin poissa. Viidenteen sähköttömään aamuun herätessä suorastaan v*tutti, mutta päivä lähti kuin lähtikin taas kerran käyntiin. Paras hetki oli varmaan lettujen paisto iltapalaksi puuhellalla. Elämäni parhaat letut!
Eläimiä sähköttömyys ei näyttänyt hetkauttavan. Kanatkin munivat päivän lyhyydestä piittaamatta munan naiseen päivässä.
Ruokahuolto
Ipanat aamupalalla.
Muutaman päivän pimeyden jälkeen sähkövalot tuntuvat häikäisevän!
Puuhellassa paloi tuli lähes koko sähkökatkon ajan. Olen jonkin verran käyttänyt puuhellaa ruoanlaittoon muutenkin, lähinnä puurojen ja keittojen haudutukseen tai ruoan lämpimänä pitämiseen. Hellan uunia en saanut kunnolla lämpiämään, mutta keittotaso toimii mainiosti ja pääsin sen kanssa nopeasti sinuiksi. Tein ruoat, pelastin pakastimen marjat hilloiksi (hassua, että kaupan hillosokerihylly oli tyhjillään välipäivinä - yllättävä sesonki!) ja paistoin lettujakin (voilla - sitä täällä hyllyistä löytyy).
Muutama on ihmetellyt, kun säilytimme puuhellan remontissa. Sen tilalle olisi saanut paljon kaappitilaa. Onneksi säilytimme! Sitä paitsi ne kaapit olisivat todennäköisesti vain täyttyneet tarpeettomasta tavarasta, keittiövempaimista joita ei käytetä. Meillä on aika vähän koneita muutenkin, muutamalla perusjutulla tullaan hyvin toimeen.
Tilapäisjääkaappina toimi viileä kuisti. Ikkunalaudalla oli sopiva jääkaappilämpötila.
Operaatio Vesi
Normaalisti vettä eläimille saa kraanasta entisestä karjakeittiöstä. Talliin on tulossa juoma-automaatit, mutta toistaiseksi vesi juoksee vain, kun sen kantaja niin tekee.
Vettä saa myös täältä, wanhasta kaivosta. Pohjavesi vain ei enää ole 1930-luvun tasolla ja kaivosta loppuu vesi vähän väliä. Suljimmekin wanhan kaivon kunnon kannella, ettei lasten tai eläinten kanssa sattuisi vahinkoa. Nykyään saamme vetemme porakaivosta 180 metrin syvyydestä, mutta sen pumppu toimii sähköllä. Siispä sähköttömät kääntyvät taas wanhan kaivon puoleen...
Ensin traktorikaivuri käymään ja kaivonkansi sivuun...
... ämpärit kohti syvyyksiä...
... ja tuloksena on iloinen vesimies!
Sähkökatkossa hankalinta olikin vesi. Tämän elukka- ja ipanalauman sai kuitenkin huollettua. Wanhaan kaivoon hankitaan tästä viisastuneina käsikäyttöinen pumppu. Ja tilalle kunnon aggregaatti (joka on jo hankintalistalla ollutkin). Omasta tuulivoimalastakin ollaan puhuttu muutama vuosi, nyt sekin harppasi hankintalistalla muutaman sijan ylöspäin.
Last monday's storm cut our electrics for almost 5 days. Phones did not work also and at first road was blocked by big threes fallen all over. We did survive!
3 kommenttia:
Oletteko hommanneet porakaivon itse?
Oletteko olleet tyytyväisiä veden laatuun?
Jos porakaivo tehtiin "teidän aikana", muistatko yhtään kustannuksia.
Meillä menee kaivoasiat hyvin tarkkaan syyniin ennen maallemuuttoa. Vaikka olisi helppo mahdollisuus liittyä kunnan vesi-ja viemäriverkkoon, omavaraisuus veden suhteen on houkuttelevampi vaihtoehto. Aggregaatti on taatusti yksi ensimmäisiä hankintoja.
Sirkku: juu, itse teetettiin porakaivo. Tämä oli jo meille toinen, edelliseen kotiinkin sellainen tehtiin. Täällä ei muita vaihtoehtoja tarjolla olisikaan, edellisessäkin kodissa oma kaivo oli ainoa vaihtoehto.
Molemmat kaivot otettiin samalta firmalta ja ollaan oltu tyytyväisiä - firmaan (Kyrönlahden porakaivo), miehiin, kaivontekoon ja viiden vuoden vesitakuuseen. Maksimisyvyys on periaatteessa 100 m, johon tämäkin kaivo ensin porattiin. Vettä saatiin vasta painehalkaisemalla. Parin vuoden päästä vesi kuitenkin loppui (vesitasku ehtyi tai sortuma?) ja firma jatkoi poraamista takuutyönä helmikuun kammottavissa paukkupakkasissa 180 metriin ja sen jälkeen vesi onkin riittänyt.
Veden laatuun ollaan ihan tyytyväisiä, nykyään vesi on aivan priimaa (ja tietysti maku, kirkkaus ja tuoksu(ttomuus) tuosta syvyydestä ihan uskomatonta). Edellisessä kodissa fluoripitoisuus oli vähän suositusten yli, mutta meillä ylitys oli niin pieni, ettei laitettu suodatinta. Suodattimella saa pois. Täällä ensimmäisen porauksen jälkeen vedessä oli arseenia, siihen hankittiin suodatin ja sen jälkeen laatu oli hyvä. Suodattimista löytyy tietoa mm. Watmanin sivuilta (www.watman.fi). Nyt ei tarvita suodattimia.
Nykyiselle porakaivolle tuli hintaa n. 6700 e.
Aggregaatti on ihan ehdoton, ainakin jos on iso perhe ja eläimiä. Koneella lypsettäville ihan ehdoton! Kannattaa myös hankkia tarpeeksi iso, että jaksaa pyörittää varmasti kaikkea tarpeellista, pelkkä pakastin ei tilalla pelastusta kaipaa. Kantovesimahdollisuus tietysti pelastaa lyhyemmissä katkoissa.
En osaa oikein ottaa kantaa mietintöihin eri vesivaihtoehtojen välillä, koska meillä vaihtoehtoja ei ole oikein tosissaan jouduttu miettimään. Porakaivon kanssa ensimmäinen vesilasillinen on ihanan kallis, mutta sen jälkeen melko halpaa :D
No on teillä ollut ihan kunnollisen mittainen sähkökatkos! Meillä tästä myrskystä selvittiin ihan leikiten, yhtenä päivänä sähköttä meni kuutisen tuntia, seuraavan vain pari. Viime talvena oltiinkin pidempiä aikoja ilman sähköä. Ja silloin oli kunnon pakkasetkin, nythän oli kuitenkin ihan lämmintä. Viime talvena meidän tilannetta auttoi suunnattomasti ystävä, joka kysyi, että VOISIKO (!!!) hän tuoda meille ison aggregaatin lainaan, oli lehdestä lukenut, että meilläpäin ollaan ilman sähköjä. <3 Aika ihana tyyppi! Ja Haminasta saakka sitten kuskasi vehkeen meille, että saatiin talliin vesi tulemaan eläimille ja pumppuhuone lämpimäksi, ettei vesipumppu jäädy.
Me ollaan sellaisessa paikassa, että meillä on harvoin pitkiä sähkökatkoksia, tänne saadaan sähkö tulemaan monesta suunnasta. Ja se on hyvä se!
Meillä on talossa ja tallilla omat rengaskaivot, joissa vesi riittää todella hyvin molemmissa. Tällä paikalla on isoja vesisuonia ja paljon lähteitä, meilläkin yksi tuolla metsikössä. Talon kaivossa on vesi tosi ylhäällä tällä hetkellä, ämpärillä koukkimalla (ilman narua) saa ihan helposti vettä. :) Edes toissakesänä, kun oli tosi kuivaa, ei vesi loppunut kaivoista, vaikka hevosille täytetiin 1000 litran säiliö viikoittain, että saatiin laitumelle vesi.
Puuhellat kunniaan!! Mie olisin ottanut meille sellaisen heti, mutta keittiöön ei kertakaikkiaan mahtunut. Sellainen on täällä kuulemman joskus ollut mutta en ymmärrä miksi entiset asukkaat ovat sen heittäneet tunkiolle... Takka ja puuhella ovat päivittäin muutenkin käytössä ja sähkökatkojen aikaan ihan korvaamattomia!
Lähetä kommentti