Viime viikonloppuna hurautin kauppa-autolla Ilmajoelle. Matkaa tuli suuntaansa 193 km, mutta tapahtuma kuulosti sen verran kivalle, että matkaan lähdin. Ja minähän tein sen loppiaistaiankin... Se on muuten toteutunutkin tähän mennessä suorastaan pelottavan hyvin - sekä lupausten että toivomusten suhteen.
Aamulla lähdin taas kauppa-autolla matkaan myöhemmin kuin aioin, starttasin kauppa-auton klo 6.30.
Hyvin ehdin silti perille, enkä edes eksynyt. Mies kauhistelee mun navigointejani: nytkin muistelin, että ennen Seinäjokea oli Ilmajoki-kyltti, joten eiköhän se sieltä löydy. Ja löytyihän se! Tietysti olisi fiksua katsoa karttaa ja tarkistaa matkan pituus etukäteen... Mutta mitäs seikkailua se olisi!
Lauantaina oli upea, kesäinen ilma ja kävijöitä oli pienessä tapahtumassa paljon, yli 2000. Vilinähetkiä en itse ehtinyt ikuistaa, sillä päivä oli myynnillisesti tämän kesäkauden toiseksi parhaani. Hurjaa! Tämä pistää kyllä miettimään, millaisiin ja minkä kokoisiin tapahtumiin jatkossa kannattaa suunnata.
Katsokaas, mikä houkutus mun naapurina oli! Olin aivan tapahtuma-alueen reunalla ja naapuritalon pihassa oli myynnissä tämä. Tuli nostalgiafiilis, oma ensimmäinen kuplani oli vuosimallia -73 ja maalattiin lilaksi myös. Varsinainen riemukupla oli se!
Illalla huristelin samat 193 km kotiin taas, hyvillä mielin.
Sunnuntaiaamuna nappasin Otson matkaan apupojaksi. Särkyneen sillan markkinoilla oli niin paljon kivaa ohjelmaa, jonka ajattelin uppoavan juuri 10-vuotiaaseen poikaan.
Pariin otteeseen sadepilvet uhkailivat muutamalla pisaralla, mutta onneksi sen harmaammaksi ei päivä mennyt. Myyntiä oli taaskin ihan mukavasti, vaikkei ihan lauantain vilinään ylletykään.
Otsolla oli kiva päivä. Lähialueen museoissa oli avoimet ovet ja Otso kävi katsastamassa puhelinmuseon. Itse vain ihailin pikaisesti näitä kauniita vanhoja puhelinkoppeja museon pihassa. Puutarhamajaan voisi ottaa näistä mallia.
Otso siis perehtyi puhelimen historiaan ja lisäksi jokiristeili, herkutteli muurinpohjaletuilla, jousiampui, viikinkitaisteli ja ties mitä muuta kivaa, mitä 10-vuotias poika voi tällaisessa paikassa keksiä. Päivän paras yllätys oli kuitenkin legokauppa Pii Poo. Sinne poika törsäsi syntymäpäivälahjarahansa.
Kauppa oli pullollaan sekä käytettyjä että uusia legoja. Tänne kannattaa poiketa, jos seudulla liikkuu! Ja jos ette liiku, niin kurkatkaahan verkkokauppaan. (Ja tässä takana ei todellakaan ole minkäänlaista blogiyhteistyökuviota, mun mielestä vain on niin loistava ajatus myydä uusien ohella myös käytettyjä legoja. Nämä jos mitkä kannatta kierrättää.)
Illalla huristelimme väsyneen apupojan kanssa kotiin.
Kauppa-auto kulki nätisti, viikonlopun aikana kilometrejä kertyi lähes 800. Matkavauhtina pidin 80-100 km/h sen mukaan, mikä tuntui kevyeltä kaasupolkimeen ja nopeusrajoitus salli.
Hyvä viikonloppu! On mulla vaan ihana työ.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti