Tuotekuvaus.
Miten tärkeä asia, kun kerran valmistaa tuotteita myyntiin! Eikä tosiaankaan helppo.
Sää ja valo, niiden on oltava kohdillaan. Varsinkin, kun minulla ei ole kunnollista kameraa. Kuvaan nykyään kännykällä, se päihittää vanhan pokkarini 100-0. Digijärkkärin haluaisin minäkin, mutta se on toistaiseksi tavoittamattomissa.
Lapset ja eläimet - lisää muuttujia. Minulla oli ajatuksena kuvata keppihevosia laitumella. Oikeat hevoset laiduntaisivat taustalla ja kepparit poseeraisivat uljaina etualalla. Kun sain raahattua kepparipönttöni laitumen laidalle, hevoset pakenivat paikalta hännät putkella. Possu sen sijaan ilmoittautui kuvausassistentiksi röhkimällä kovaäänisesti.
Hetken päästä hevosia alkoi kiinnostaa. Liikaakin. Pelkäsin niiden sotkevan keppihevoset, joten siirsin kuvaukseni aitan seinustalle.
Olen joskus kauan sitten käynyt Photoshop-kurssilla. Kaiholla muistelen sen ominaisuuksia. Kuvankäsittelyni teen ilmaisohjelmilla, Picasalla ja PicMonkeylla.
Tärkeintä kuvissa on kuitenkin tunnelma. Jostain syystä sen joskus tavoittaa, vaikka välineet eivät kovin kummoisia olekaan. Ja toisaalta sitä ei saa lahjaksi, vaikka käytössä olisivat markkinoiden kalleimmat kamerat ja kuvankäsittelyohjelmat.
Valokuvat ovat aina erilaisia. Minä uskon, että niissä näkyy se, miten kuvaaja maailman näkee. Joskus on jännää nähdä sama asia eri kuvaajien kuvaamana. Se voi näyttää ihan erilaiselta!
Minua valokuvaus kiinnostaa kovasti. Ehkä joskus pääsen panostamaan kunnolliseen kameraan ja ehkä joskus voisin osallistua valokuvauskurssille. Siihen asti tyydyn kännykameran pieniin ikkunoihin elämään. Yritän keskittyä kuvakulmiin ja tunnelmaan. En osaa enkä ymmärrä paljon, mutta uskon että myös tekemällä oppii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti