Nyt se on alkanut, joulutorielämä. Juuri tätä minä halusin: päästä Tampereen Joulutorille omalla kauppa-autolla. Tiesin, että tämä on rankkaa ja tiesin, että minulla on hirveä huoli jättää auto öiksi torille, vaikka siellä onkin vartiointi.
Olen ihan hämmästynyt itsekin, miten hyvin auto toimii kioskina. Odotin etukäteen, että joutuisin seisomaan itse paljon ulkopuolella ja myymään pääasiassa sieltä. Myynti kuitenkin toimii paremmin minun ollessani kioskintätinä sisällä. Vain hiljaisempina aikoina on hyvä houkutella asiakkaita seisomalla itse ulkona. Ja vaihtelun vuoksi - ja fiilistelyn :)
Joulutori on taas ihana. Harmi vain, että sää on ollut niin harmaa ja sateinen! Päivän sinerryttyä iltaan tori on kauneimmillaan. Valot, tuoksut ja ihmisvilinä - niissä on taikaa, vaikka viime vuoden uutuudenviehätys on minulta, kehäraakilta, karissutkin.
Auto, Petteri ja Korvatunturin erikoisvuoron pysäkki ovat herättäneet ihastusta. Itsenäisyyspäivänä meni rikki viimevuotinen Joulutorin päivämyyntiennätykseni.
Minun on tarkoitus kuvata Petterin seikkailuja torilla, mutta sadepäivinä en ole voinut sitä tehdä. Petteri on saanut siis pitää sadetta kuskinpenkillään.
Olen elänyt joulutorielämää nyt neljä päivää: laihtunut 2 kg, siivonnut auton kyljestä oksennukset, itkenyt, nauranut ja kuullut maailman kauneimpia asiakaspalautteita.
Joulutoripäiviä on jäljellä vielä 14.
Torilla on helppo päivittää kuulumisia Instagramiin, joten siellä on nyt tuoreimmat uutiset. Bongailen ja repostaan myös innoissani muiden kuvia kauppa-autosta. Niitä olenkin löytänyt paljon! @jasmiinaahti ja #ahdintila - tervetuloa mukaan :) (Ja teille, joilla ei Instagram-tiliä ole, päivittyvät kuvani tuohon blogin oikeaan sivupalkkiin.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti