keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Käsitöillä ei elä

Facebookin uutisvirrassa vilahti jotain mielenkiintoista: linkki e-kirjaan Käsitöillä ei elä. Linkin takaa paljastuu Nousevan Myrskyn Liisa Tuimalan kirjoittama kirja käsityöyrityksen käynnistämisestä ja käsityöyrittäjyydestä.

 
Luin kirjan yhdeltä istumalta.
 
Kirja herätti ihan valtavasti ajatuksia. Minä en elä käsitöillä.
 
Ajauduin käsityöyrittäjäksi sattumien summana, täysin suunnitelmatta. Yritykseni on nyt kuusivuotias ja noihin kuuteen vuoteen mahtuu vain alkuyskähdyksen päästänyt yksityistalli, heti kärkeen kolmannen lapseni äitiysloma ja epämääräistä räpiköintiä käsityöyrittäjänä. Olisin luultavasti palannut hoitovapaan kautta entiseen työpaikkaani IT-alalle, jos työpaikkaani ei olisi äitiyslomani lopussa myyty.
 
 Marraskuussa 2010 Tampereen kauppahallissa
 
Yrittäjyysvuosiin mahtuu kotiäitiyttä ja sijaisäitiyttä. Pientilamme remontointia ja eläinlauman kasvatusta. Vuosiin mahtuu myös yhteinen kivijalkapuoti Tallipihalla, yrittäjyysopintoja ja verkostoitumista muiden (käsityö)yrittäjien kanssa.
 
 Syyskuussa 2014 Helsingin Käsityökorttelissa
 
Yritykseni on kyllä kehittynyt vuosien varrella. Mutta se ei edelleenkään elätä minua. Itse asiassa se on edelleen tappiollinen.
 
Olen kuitenkin alkanut herätä yrittäjänä ja kehittää yritystäni määrätietoisesti. Viime vuonna keskityin yrityksen graafiseen ilmeeseen ja kyllä vain, Liisa Tuimala ei voisi olla enempää oikeassa siinä, että apuun kannattaa palkata ammattilainen! (Lämpimät suositukseni sastamalalaiselle Mainostoimisto Grafiirille!)
 
Yritykseni nimi on pientilamme nimi. Sen, josta piti tulla hevostila. Se ei ole hyvä käsityöyrityksen nimi. Olen huomannut viime vuoden aikana, että minulla on kuitenkin myös nimettyjä brändejä:
 
  • Sangen mobiili puoti, joka kattaa siis kauppa-auton ja muun kulkukauppiaisuuteni, nettikaupan ja nurkkapuodin Silmu&Solmussa
  • Hyväntuulen käsitöiden sekatavarakauppa, joka ei sulje pois mitään ja kuvaa oikeastaan jo mennyttä Tallipihan kivijalkapuotiamme - oma pieni kivijalkapuoti on edelleen tulevaisuuden haaveenani, mutta nyt ei ole sen aika
  • Kiertävä keppihevossirkus, joka on alkanut lähteä nousuun ja erottua selvästi muusta käsityöyrittäjyydestäni
 
 
 Verkkokauppaani ja nettisivuilleni on tulossa remontti tänä vuonna. Julkisivuremonttikin on tekeillä.
 
Minulla on kuitenkin vielä muutama haaste, niistä vaikein on minulle ollut tuoterepertuaarin karsiminen. Pienessä lahjatavaroita myyvässä kivijalkapuodissa iloinen sekatavarakauppameininki voi toimia, mutta käsityöyrityksenä se ei kertakaikkiaan toimi.
 
Liisa Tuimalan sanoin: "Jos myyt kaikille kaikkea, et myy kenellekään mitään"
 
Minun on karsittava. Viime vuoden alkupuoliskon mietin kuumeisesti omaa päätuotettani.
 
Essuni ovat myyneet hyvin ja herättäneet ihastusta. Rakastan itse essuja tuotteena ja käytän niitä mielelläni. Sopisi siis! Essujen ympärille ja niitä tukemaan olisi helppoa kehitellä keittiötuotteiden perhe. Essujen kate on kohdallaan ja niiden valmistusta olisi tarpeen vaatiessa melko helppoa ulkoistaa.
 
Keppihevosteni kanssa olen kamppaillut. Ne ovat valtavan työläitä valmistaa, enkä ole meinannut saada niitä taloudellisesti kannattaviksi. Niiden kireällekin vedetty myyntihinta on kova Kiinan tehtaiden suoltamiin markettikeppareihin nähden. Myös keppihevosten varusteet ovat työläitä tehdä - niissä on ihan samat työvaiheet kuin oikeissakin hevosvarusteissa!
 
Keppihevosissa kuitenkin on kiistattoman hyviä puolia:
 
  • käsintehdyissä keppihevosissa on vain vähän kilpailua - muutkin ovat huomanneet niiden työläyden vs. tehdastekoisten edullisuuden
  • keppihevoset herättävät tunteita ja muistoja, niitä halutaan ostaa
  • keppihevosissa ja niiden varusteissa saan yhdistää intohimoni ja osaamiseni hevosiin ja käsityöhön
  • Keppihevossirkusbrändi on kutkuttavan, hulvattoman iloinen ja ihana!
 
Suurin ratkaisematon ongelma minulle on keppihevosten kanssa ulkoistus. Jos tosissani mielin niistä elinkeinoa, en todellakaan ehdi ja pysty tekemään kaikkea itse. Olen pikku hiljaa taustalla kokeillut erilaisia ulkoistus-, alihankinta- ja yhteistyökuvioita. En vielä tiedä, miten ja milloin, mutta uskon, että jotenkin ja joskus löydän ratkaisun.
 
Tällä hetkellä työhuoneeni on kotonani. Hoidan lapsia ja teen töitä aina, kun ehdin. Tammikuinen lomani oli ensimmäinen sitten yrityksen perustamisen ja tuli todella tarpeeseen.
 
 
Tämä vuosi on minulle ratkaisun aikaa. Nuorimmaiseni aloittaa eskarin, joten heitän pian hyvästit kotiäitivuosille. Se vapauttaa tietenkin myös valtavasti resursseja yrittäjyyteen.
 
Minun on jatkettava valitsemani brändin, Kiertävän keppihevossirkuksen, kehittämistä. Siitä näkökulmasta olen valinnut kaikki tämän vuoden tulevat tapahtumani: en osallistu ulkotapahtumiin ilman sirkusautoani enkä osallistu tapahtumiin, joissa en voi keppihevossirkusbrändiäni toteuttaa.
 
Minun on karsittava tuotevalikoimaani: kaikki, jonka mukanaoloa keppihevossirkuksessa en pysty perustelemaan, joutaa pois.

Teen nyt loppusuoralla olevan Pienyrityksen kehittämispaja -koulutukseni tehtävän keppihevossirkukseni rakentamisesta. Tähän liittyy myös suunnitelma nettisivujen uusimisesta.
 
Nyt minulla on vielä pieni vauva hoidettavanani, mutta mammaloman loppu alkaa olla käsillä. Loppuvuoden keskityn yritykseeni niin, että vuoden vaihteessa voin tehdä ratkaisun, jatkanko yrittäjänä vai lähdenkö jatkamaan opiskeluja ja tähtään paluuseen vanhalle alalleni.

Tulevaisuudessa suurin haasteeni on luultavasti vapauttaa itseni orjuudesta. Työhuone pitää saada kodista ulos ja minulle ihka oikeita vapaapäiviä. Tälle vuodelle kalenteri on taas täyttynyt uhkaavasti.

Aika näyttää, olenko vuoden kuluttua keppihevossirkuksen tirehtööri vai opiskelupaikkaa hakeva pikkulapsivuosista toipuva rivikansalainen.

Käsitöillä ei elä -kirjan latauksen voi tilata täältä. Suosittelen myös muille kuin käsityöalan yrittäjille!


6 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Löysin blogiisi Susannan työhuoneen kautta. Kiva blogi, kivoja juttuja. Mitä sukua Pojusi on? Meilläkin on suokki, tuleva tammamamma. Jännittää.
t. Heidi

Jasmiina kirjoitti...

Hei, Heidi ja tervetuloa!

Poju löytyy Sukupostista:
http://www.sukuposti.net/hevoset/kihin-poju/193954

ja myös toinen suomenhevoseni, Oku:
http://www.sukuposti.net/hevoset/hilan-oku/213466

Oih, onnellista odotusta teidän tammamammalle! Varmasti jännittää.

Unikuu kirjoitti...

mielenkiintoinen kirjoitus

Jasmiina kirjoitti...

Kiitos, Unikuu :)

piaeliina kirjoitti...

Tykkäsin tosi paljon tästä sun kirjoituksesta! Antoi itsellenikin taas ajattelemisen aihetta. Kiitos!

Jasmiina kirjoitti...

Ole hyvä, Piaeliina :) Hyvää näitä tekee aina välillä pysähtyä ajattelemaan.