Hevoset 2016 -messuilla

Voi hyvänen aika, mikä vipinä! Tampereen hevosmessuilla oli vilkasta, varsinkin lauantaina riitti hulinaa. Messut alkoivat yhdeksältä ja minä ehdin juoda ja syödä ensimmäisen kerran neljän maissa. Kuudelta uskaltauduin pitämään vessatauon. Sunnuntaina oli vähän väljempää, mutta hommia riitti kassalla silti. Fiilis oli katossa ja asiakkaat ihania, joten ihan loistoviikonloppu!

Kävin rakentamassa osastoni jo torstaina, auto-osastojen rakennuspäivänä. Minulla oli Pikku Apulainen mukana ja hänen kirittämänään osasto nousikin ennätysajassa, vähän reilussa kolmessa tunnissa. Siinä ajassa ehdin viritellä sähköt ja musiikit ja tankata Pikku Apulaisen, joten melkoisen rivakka olin :D

Lauantaina en ehtinyt ottaa kuvia osastostani ollenkaan. Kuvasin sitä vasta rauhallisemmin käynnistyneenä sunnuntaiaamuna. Harmittaa, sillä näissä kuvissa ei enää tietenkään näy se tavarapaljous, jonka kanssa messut aloitin.

Autosta jäi tällä kertaa yleisön näkyviin vain keula. Kuskiksi pääsi Helsingin heppamessuillakin hienosti kuskin hommat hoitanut norsu.

Karsin ja tiivistin osastoani entisestään. Tuotteiksi rajasin tiukasti vain keppari- ja heppajutut, ainoa myönnytys olivat Volkkari-pikkuautot.

Paikkani oli viime vuoden tapaan E-hallissa. Tällä kertaa A-hallista johtavien ovien toisella puolella, niistä tullessa oikealla.

Keppihevosareena oli viimevuotisella paikallaan, eli olin taas sen tuntumassa.

Sunnuntaina hiukan ennen messujen sulkeutumista bongasin julkkiksen: KoruMies Arvin. Arvi on perustanut ikioman yrityksen tienatakseen rahat hevoseen. Mikä jalo tavoite! Tämä täti oli niin pähkinöinä, että kameran linssikin jäi ihan klähmäiseksi #selfieen, mutta ehkä se on vain ihan hyvä :D Käykäähän tykkäämässä KoruMiehen fb-sivusta ja ennen kaikkea ostakaa Arvin tekemiä koruja! Arvi on hienosti tuonut esille myös harmaan talouden torjumista, sillä nuorimies sai taistelun jälkeen ihan oikean y-tunnuksen alaikäisyydestään huolimatta ja vastaa kärsivällisesti verotuksesta ja kuiteista penääville, kuinka asiat hoitaa - ja hoitaa ne juuri niin kuin pitääkin.

Me pienet yrittäjät saamme tehdä melko hirmuisen määrän töitä ennen kuin liikevaihdosta alkaa jäädä jotain omaksikin palkaksi. Tämä ei aina tunnu reilulta, mutta niillä säännöillä tämä yhteiskunta toimii. Kouluja, sairaaloita, teitä, eläkkeitä, opintotukia ja kaikkea muuta yhteistä hyvää tarvitaan ja sitä ei ole, jos joku ei sitä maksa. Itse en asioi yrityksissä, joista ei saa kuittia tai joissa homma muuten haiskahtaa ja olen tarkka, että osaisin itse toimia yhteisten sääntöjen mukaan. Takuun pitää kestää kauemmin kuin perävalojen näkymisen ajan ja palaavat asiakkaat ja pitkät asiakassuhteet ovat niitä ihan parhaita. Teitä jo tutuiksi tulleita asiakkaita onkin jo monta! Yksin lakeihin, säännöksiin ja direktiiveihin perehtyminen tuntuu välillä ylivoimaiselta - varsinkin, kun päätuotteinan ovat lelut, mutta yritän sinnikkäästi tehdä sääntöjen mukaan. Ei helpoin tie, mutta uskon, että se ainoa, joka vie pitkälle.

Sunnuntaina ehdin siis kuvata osastoani ja pestasin kuvaajaksi taas myös taiteilija Maarit Kontiaisen. Maaritin kortteja minullakin onkin puodilla myynnissä, mutta suurina tauluina Maaritin teokset vasta upeita ovatkin! Maarit onnistuu saamaan teoksiinsa jollakin uskomattomalla tavalla herkkyyden ja liikkeen.

No, mutta minun kuvistani herkkys loistaa poissaolollaan. Väriä ja liikettäkin sen sijaan taitaa riittää :D Tässä on messuhameena tuorein oma ompelukseni, tosi mieluinen. Kangas on todella ihanaa, paksua ja laskeutuvaa. Sen entinen elämä oli verhoina.

Sunnuntaina messujen sulkeuduttua pakkasin taas osastoni autoon. Olipa mukavaa pakata, sillä tavaraa lähti paluukyytiin selvästi vähemmän kuin oli tullessa! Minähän näin kotimatkalla takaikkunastakin ulos! Hmmm, yksi syy voi olla, että en ehtinyt käydä itse villeillä shoppailupyrähdyksillä... Kotiin viemisinä oli tietysti pienet tuliaiset lapsille (avaimenperät ja karkkia) ja itselleni ratsastuskengät. Humulle hieroin satulakauppoja ja paluukyytiin lähti sovitettavaksi käytetty yleissatula.

Kiitollisin mielin siis kurvailin puodille kevyesti kiitävää autoani tyhjentämään. Ihan huippu messuviikonloppu! Kiitos kaikille osallisille: asiakkaille, kollegoille ja järjestäjille ♥ Nähdään ensi vuonna Tampereella taas!