tiistai 20. syyskuuta 2016

Hyvästi, Kukka, Miina ja Marja

Tänä syksynä tuli aika sanoa lampaille hyvästit. Ne olivat ensimmäiset tuotantoeläimemme - niin lemmikin elämää kuin elivätkin - ja niistä luopumisen myötä teimme ensimmäisen matkamme teurastamoon. Kaikki sujui hyvin ja päätös oli ehdottoman oikea, mutta kyllä näitä ikävä tulee. Varsinkin kesyintä kaikista, Miinaa. Kukka ja Marja eivät koskaan kesyyntyneet samalla tavalla.


Viisi vuotta sitten ne tulivat meille karitsoina. Aluksi mukana oli Marjatta Raita (keskimmäinen), joka pian paljastui Markuksi. Se vaihdettiin kokomustaan Marjaan.


Lasten kanssa lampaat ovat olleet todella kivoja. Niiden suhteen ei ole tarvinnut pelätä puremista tai potkimista ja lapset ovat saaneet touhuta niiden aitauksessa vapaasti.


Lampailla oli meillä ihan oikea tehtäväkin: maisemanhoito. Ne söivät kauniiksi autiona olleen talomme umpeen kasvaneet metsiköt.


Silloin siis, kun pysyivät aitauksessaan. Lampaamme olivat karkailemaan. Karattuaan ne kuitenkin pysyttelivät pihapiirissä, joten ne olivat paljon vapaina.


Ne kulkivat mielellään mukanamme. Tässä ollaan viemässä hevosille iltaruokaa laitumelle. Mukana ovat tietenkin myös Paavo-koira ja Rolle-kissa.


Kesäyöt lampaat viettivät tallin vieressä pihatossa. Laitumelta ne tulivat kaurojen perässä. Kaurakipon kanssa sai pitää kiirusta, että ehti perille ensin.




Heinä- ja pahnapelloilla lampaat kulkivat apuna. Tai ainakin vaikuttivat niin tärkeiltä, että apua niistä omasta mielestään oli.


Minusta ei koskaan tullut kovin näppärää lampuria. Minulla meni vielä viimeisen kerran keritessä puoli tuntia per lammas. Viimeisillä keritsemiskerroilla ei tosin tarvinut enää saksilla paikkailla lopputulosta :D


Nyt meillä ei enää ole lampaita, eikä uusia enää oteta. Hyvästi, Kukka, Miina ja Marja

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Moi!

Voi lampaita, syy miksi luovuitte ei mulle ihan auennut? Täällä pienet vaatteet siirtyy varaston puolelle pikkuhiljaa.

terv Salla

Merja kirjoitti...

Kiva, että edelleen kertoilet elämästänne.