Ihana, liikuttava nuppupeittokeräys. Kuinka pieni voi olla pieni? Kuinka suuri voi olla huoli pienestä? Mieleeni tuli keskosvauvoja ajatellessa vain yksi sana. Sen kirjoin peittoihin.
Peitot ovat puuvillaa, alapuolella pehmoinen polyesterfleece ja välissä henkäys vanua. Aplikoinnit tein puuvilla- ja velourkankailla ja konekirjontalangoilla. Molemmat ovat kooltaan n. 45 x 53 cm.
Minua liikutti kovasti näiden peittojen ompelu. Aurora syntyi vain kolme viikkoa ennen laskettua aikaa, enkä osaa edes kuvitella keskosten vanhempien hätää ja huolta. Tiedän vain, kuinka mykkyrällä sydän on 2½-kiloisen pienenkin puolesta. Kuinka kovasti toivoo, että kunpa se jaksaisi. Kasvaisi suureksi ja vahvaksi. Kunpa sen saisi syliin.
Kun pienet jalatkin ovat vain puolikkaan etusormen pituiset.
Tässä ollaan jo kotona. Pienenpieni sitteri näyttää loputtoman suurelta ja 50 cm vaatteet pyörivät päällä. Silti niin iso ja vahva jo!
Kasvakaa suuriksi ja vahvoiksi, pienet rakkaat nuppuset!
5 kommenttia:
Kauniita peittoja ja ihania, liikuttavan lämpöisiä ajatuksia!!
Jokin aika sitten löysin tieni Nuppupeitto-blogiin ja idea on liikuttavan ihana.
Vaikka omat ajatukset Mandin keskosajalta ja vastasyntyneiden teho-osastolta ovatkin ymmärrettävästä syystä aika hataria, sen muistan kuinka paljon lämmintä pienellä alta kaksi kiloisella kirpulla piti olla päällä! Nuttua nutun päällä ja peittoja pari kolmekin + sähkölämmitteinen lämpöpatja.
Harmittaa, että emme saaneet itse Mandille mukaan hänellä VTO:lla käytössä ollutta pientä peittoa, se olisi ollut ihana muisto. Toivottavasti nämä peitot päätyvät jollekin vauvalle ihan kotiin asti! Todella kauniita :)
Kauniita peittoja! Meillä tyttö syntyi myös kolme viikkoa etuajassa ja oli himpun verran yli 2,5 kg. Ja olihan hän pieni! Päästiin kuitenkin kotiin yhden ylimääräisen sairaalapäivän jälkeen. Nyt on reipas ja touhukas 1-vuotias. =)
Meillä Auroralla oli syntymäpainoa 3030 ja päästiin kotiutumaan, mutta bilirubiinit nousivat ihan hurjiin lukemiin ja tyttö kuihtui hetkessä 2,5-kiloiseksi. Pelkällä valohoidolla onneksi päästiin, vaikka arvot huitelivat pahimmillaan verensiirtorajan yläpuolella. Pelottava kokemus, vaikka pientähän tuo on siihen verrattuna, mitä keskosten vanhemmat saavat kokea.
tosi kauniit peitot olet tehnyt ja paljon nähnyt vaivaa ja aikaa, vau!
Lähetä kommentti