Tapahtui jouluna

Joistakin jouluperinteistä haluaisin luopua. Esimerkiksi siitä, että pahimpaan jouluhässäkkään hajoaa joku tärkeä kone tai jäätyvät putket. Aattona on männävuosina korjattu kuumeisesti mm. hellaa ja pesukonetta. Ja tietysti autoja. Niitähän nyt korjataan muutenkin, vanhoilla kun ajellaan. Viime vuonna posahti näyttävästi jeeppini, tänä vuonna oli ukkokullan tölkin vuoro. Niinpä tallinvintillä suoritettiin vähän (?) heinäpaalien järjestelyä ja ajettiin 60-luvun kuplani päivänvaloon. Onpahan perheessä nyt yksi talvivarma menopeli - ja tyylikäs!


Myös ompelukone sanoi sopimuksensa irti, kun joulupyhien jälkeen kaivelin sen esille. Onneksi sain (tosin aika monen purkamisen, uuden yrityksen ja voimasanan jälkeen) ommeltua kovia kokeneelle ystävälleni pienen yllätyksen. Aurora joutuu odottelemaan lupaamiani prinsessamekkoa ja nuken petivaatteita toistaiseksi.


Ompelukoneettomassa olotilassa on se hyvä puoli, että saa aikaan sellaisiakin hommia, joita ei muuten malta tehdä. Minulla se tarkoittaa valokuvien laittoa albumeihin. Laitan kuvat paitsi perheen yhteiseen albumiin, myös jokaiselle lapselle omiinsa. Lisäksi liimaan pääsyliput, tärkeimmät piirustukset, kortit, palat lahjapapereista.


Jouluna oli aikaa haudutella riisipuurot puuhellalla. Kävellä Oku-hevosen kanssa metsässä ja kuunnella puiden pauketta pakkasessa. Hevosen korvia seuraamalla näkee metsän pieniä eläimiä. Otin jopa päiväunet sohvalla Aretta sylissä. Miten tuostakin on tullut niin harvinaista herkkua?


Aattona kävi pukki ja sai haleja, lasten leipomia pipareita, piirustuksia ja lauluakin. Aurora lauloi posket jännityksestä punaisina "Tuiki tuiki tähtönen". Meillä aattoa viettämässä oli myös sukulaisia, joten vilinää ja vilskettä riitti. Varmaan sitä samaa, mitä monessa muussakin kodissa.








Oma jouluni jatkuu loppiaiseen. Lasten kuuset laitettiin tänään pois, mutta iso kuusi on kaadettu vasta kerran, joten se saa vielä jäädä. Harva ja vino, mutta omasta metsästä.

Käsityörintamalla on nyt hetken hiljaista odotellessani huollon tuomiota koneesta. Lankoja olisi, jos vain malttaisin istua neulomaan.

Hyvää ja rauhallista Joulua!

Piparit ja muut herkut on paistettu, hyasintit tuoksuvat ja kuusenjalkakin löytyi kahden tunnin etsintöjen jälkeen kuplavolkkarini jalkatilasta. Kukaan ei tunnusta sitä sinne vieneensä, mutta pääepäilty on yli metrin mittainen ja käyttää koon 33 kenkiä. Ilmassa on jännitystä ja odotusta.

Kiitokset teille kaikille: lukijoille, tukijoille, asiakkaille, yhteistyökumppaneille, kannustajille, sparraajille ja ystäville!

Oikein hyvää ja rauhallista Joulua!
Merry Christmas!

Remonttia - ja lopultakin sisustusta

OTSON HUONE

Otson sänky on Ikeasta. Seinillä on kehystettynä kirppiksiltä löydettyjä pahvileluja, jotka olivat jo Otson hoitopöydän päällä. Tyynyt olen ommellut sekalaisista kankaista, pienissä tilkkutyynyissä on isoäitien kirjailemat lasten nimet.


Otson vuodekatokseen löysin tähtikuvioista organzaa. Koristeena on kirppikseltä löytämästäni avaruusaiheisesta päiväpeitosta saksittuja ja täytettyjä planeettojen kuvia.


Ompelin laskosverhot jäävelourista ja organzasta kolme vuotta sitten. Verhot ovat kaksipuoleiset ja tähdet ja planeetat eri värisistä organza-kankaista. Nyt tuntuu vaikealta käsittää, miten ihmeessä olen onnistunut näiden aplikoinnissa ilman tukikankaita. Aika mahdottomat kuvattavat - varsinkin vuoden pimeimpänä päivänä.



Verhojen narujen päihin löysin nupit Lastenhuone.fistä.


Otson kaappi on kirppislöytö raskausajalta. Tämä oli alun perin naulakkokaappi, mies teki sen sisään hyllyt.



Isommille lapsille ostettiin pienet pöydät tuoleineen pari vuotta sitten Ikean reissulta. Otson keinutuoli löytyi kirppikseltä, kuviona on lammas ja paimen.


Päällystin pöydät liikennekuvioisella vahakankaalla.


Hyllynurkkaus. Parkkitalon ostin vuosia sitten Tampereen Nukkelasta. Se ei mahtunut tilapäiseen lastenhuoneeseen ja on odotellut 2½ vuotta aitassa. Aitassa on odotellut myös ystäväni messutarjouksesta bongaama linna. Näitä Otso on odottanut.


Hyllyissä tuli käyttöä vuosien varrella haalimilleni peltipurkeille ja puulaatikoille.


Kattoparrut löytyivät talon omista varastoista ja ovat kantavat. Vahasin ne tummiksi.


Oven yläpuolella on vaaleanvihreitä lasitiiliä ja niiden eteen jää huoneen puolelle hylly. Viirinauhan ompelin itse.


Otson torkkupeitto on merirosvojen aarrekartta. Ostimme sen Helsingin Pikkukengurusta neljä vuotta sitten Auroran 4D-ultrareissulla. Tekijää en muista, mutta kotimainen tuo on.


Otson huone iltatunnelmissa. Otso on nukkunut omassa huoneessaan jo kaksi yötä. Iltaisin on vähän jännittänyt nukkumaanmeno, mutta hyvin on uni maistunut. Ennen ekaa yötä piti varmistaa: "Montako kilometriä täältä on teidän huoneeseen?"

---

AURORAN HUONE

"Prinsessasänky!" sanoi Aurora. Sänky on ostettu kauan, kauan sitten Tampereen Hämeenpuistosta Cocktail-antiikkiliikkeestä. Se on palvellut pitkään sohvana ja oli jossain vaiheessa myös parisängyn sängynpäätynä. Nyt se on odotellut muutaman vuoden tallinvintillä Auroran omaa huonetta. Sängyn yläpuolella on uni- ja tunnelmavalona Ikean Glimp, joka heijastaa erivärisiä tähtiä ja planeettoja.

Auroran huoneesta puuttuvat vielä verhotangot, verhot odottelisivat valmiina.


Auroran vuodekatoksen ompelin jäävelourista, puuvillasta ja organzasta, koristeena on ruusuja ja perhosia.


Olen metsästänyt jokaiselle ipanalle raskausaikana omat wanhat kaapit. Tämä löytyi kirpputorilta. Se mahtuu juuri sopivasti portaiden alla olevan matalamman osan alle.


Pienet pöytäryhmät ovat Ikeasta. Vanhat puhelinlelut (saa yhdistettyä toisiinsa johdolla) löytyivät Sattuman kaupasta. Ihana Mikki Hiiri -kuvioinen keinutuoli löytyi talon vintiltä.


Hyllynurkka. Nukkekodin olen ostanut Piirongin tarjouksesta pari vuotta sitten ja se on odotellut uskollisesti aitassa. Minulla on kutina, että tämän kanssa saattaa vielä karata mopo käsistä...


Kattolamppuja on kolme ja lisäksi ikkunoiden päällä olevat pistorasiat kytketään katkaisijoista, joten tunnelmaa ja valoa on helppo säätää. Tähän ratkaisuun olemme olleet wanhalla puolellakin tosi tyytyväisiä.


Aurorankin huoneen katossa risteilee ompelemani viirinauha. Oven yläpuolella on lasitiilet tässäkin huoneessa.


Ikean unipukusammakko vartioi sängyllä torkkupeiton päällä.


Auroran torkkupeitto on ensimmäinen ompelemani tilkkupeitto. Se on ollut jemmassa odottelemassa omaa huonetta melkein kolme vuotta.


Auroran huone iltahämärässä. Ensimmäisen yön tyttö nukkui omassa huoneessaan kuin tukki - vaikka äiti ja isä hiippailivatkin katsomassa.

Tallipihan joulu

Sain joululahjani tänä vuonna etukäteen: aloitan helmikuussa yrittäjänä - yhtenä neljästä - Tampereen Tallipihalla kahvilaa vastapäätä sijaitsevan Vahti-rakennuksen kaupassa (kuvassa vasemmalla).


Tässä samat kauniit rakennukset kadulta päin, kahvila etualalla. Pää on vieläkin pyörällä, eihän tällaista lottovoittoa voi osua minun kohdalleni! Ihana, ihana Tallipiha ♥


Tämä viikonloppu kului vauhdilla tallissa. Kiitos kaikille mukaville asiakkaille!



Tallipiha on auki vielä aatonaattoon. Itse jään jo joululomalle - näihin kuviin ja tunnelmiin.




Kuinka monen työpaikalla on karuselli?

Joulukiireitä

Monessa käsityöblogissa vallitsee jouluhiljaisuus. Pukinkonttiin ommeltuja ei esitellä, salaisuus pitää säilyttää aattoon. Täällä ei ole omaan pukinkonttiin valmistunut mitään, ehtiihän tässä :D Toisille sen sijaan on Singeri laulanut. Pehmomaatuskat saivat uuden värisiä mekkoja: turkoosin ja vihreän.


Heijastin- ja PipiPusuvarastoja olen täydentänyt. Ilmeisen sopivia pieniksi pehmeiksi paketeiksi. Punaisia juhlamekkojakin olen saanut ommella jokusen, niiden saumoissa on mukana jouluiloa.


Oma joulu on edistynyt korttiaskartelulla ja joulukirjeillä, jotka sujautan joka vuosi korttien matkaan. Ehtivät postiinkin ajallaan (ei suinkaan viime tingassa).


Joulumieli tarttui mukaan eilisiltana meidän perheen ensimmäisestä joulujuhlasta. Eskarilaisten askarteluista oli rakennettu upea, tunnelmallinen taidenäyttely valoineen ja musiikkeineen. Otso oli kuvaelmassa Joosef.


Ensi viikolla meilläkin tuoksuvat piparit ja hyasintit! Sitä ennen pääsen vielä Tallipahalle viikonlopuksi joulunalustunnelmaan. Tervetuloa kaikille Tampereen suunnalla liikkuville!

Arvontalaulu raikaa!

Ahdin tilan blogin ihka ensimmäinen arvonta suoritetaan asianmukaisin virallisin menoin. Herra UKK töräyttäköön sen käyntiin! Töt-tö-rö-röö!


Arvontaan osallistui tasan 50 henkilöä 1 - 3 arvalla. Arpoja kertyi siis mukava purkillinen. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua.


Onnettarena toimii Otso. Ropellusta, penkomista ja jännitystä (niin paljon, että uhmis-Aurora-parka joutui laulamaan arvontalaulua jäähypenkille).


SIENIJAKKARAN VOITTI TUIJA! Onnea!


Lisää penkomista ja ropellusta...


Ensimmäisen heijastimen voitti Silmukatti! Onnea!


Ja vielä vähän jännittävää penkomista...


Toisen heijastimen voitti Marlai! Onnea!


Lämpöiset onnittelut voittajille! Otattehan yhteyttä s-postilla (ahdintila at gmail piste com) ja ilmoitatte yhteystietonne!

Iso kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja blogiini tiensä löytäneille! Toivottavasti viihdytte jatkossakin!

Seuraavan kerran arvotaan, kun blogi täyttää vuoden. Facebookin puolella seuraava arvonnalla juhlistettava etappi on 150 tykkääjää (tällä hetkellä 129).

Nyt tämä emäntä polkaisee Singerin käyntiin yövuoroon, joulukiirusta pukkaa - kuten varmasti monessa muussakin pirtissä.