Mies on ollut muutaman päivän työreissussa ja mun käsityöaika on ollut kortilla lapsista, eläimistä ja puulämmitteisestä talosta huolehtiessa, joten uutta esiteltävää ei juuri ole syntynyt. Tällainen pieni idea ilmaantui jostain jo ennen joulua, mutten ole saanut toteutettua ennen kuin nyt. Neuloin yhden palmikon pannan itselleni paksuilla sukkapuikoilla putkineuleena, niskaan ompelin koneella pienen pätkän kuminauhaa, että pysyisi napakammin paikoillaan.
Hassua, miten ihmiset ajattelevat eri tavoin kodista ja vapaa-ajasta. Me olemme miehen kanssa rakentaneet kotimme ja elämämme niin, että olemme kaiken mahdollisen ajan yhdessä kotona - omasta halustamme. Kotona on kaikki tärkeä: puoliso ja lapset tietysti, mutta myös lemmikit ja harrastukset, minulla nykyisin myös pääosa työstä. Emme kaipaa reissuja koti- tai ulkomaille, emme monia harrastuksia kodin ulkopuolella. Tuntuu ihan hullulta, että miehen esimies halusi "palkita" työntekijänsä työ- ja koulutusmatkalla kauas.
Miestä on kova ikävä. Emme ole juurikaan olleet erillämme. Onneksi "palkinto" päättyy tänään!
1 kommentti:
Siis samoilla aaltopituudeilla mennään, ei olla kumpikaan mieheni kanssa oltu ikinä edes lentokoneessa...Ja ne harrastukset kotipiirissä myös. Mutta onhan meillä muutakin yhteistä! terv Salla H.
Lähetä kommentti