Kanat innostuvat aina, kun talliin tulee joku tuttu. Ne lentävät kanalassaan kuin helikopterit, joiden pilotit ovat ties missä aineissa tai ainakin sairaskohtauksen kourissa. Meno on siis varsin villiä. Täti Ruskea taisi lennellessään törmätä oikein kunnolla viime viikolla. Se hoiperteli tallin puolelle aivan pökerryksissä ja nojasi siipiinsä. Tunnustelin kanan läpeensä ja mitään rikkinäistä en löytänyt. Kanarouvan olo oli kuitenkin selvästi surkea ja se piti pientä surullista ääntä. Muut kanat olivat uteliaita ja niiden nokkaisut alkoivat osua turhan lähelle puolipökertynyttä Täti Ruskeaa, joten katsoin parhaaksi siirtää sen toipumaan eristyksiin muista, omaan sairastupaan.
Täti Ruskea on lähinnä kyhjöttänyt sairastuvassaan paikoillaan. Ruoka on kuitenkin maistunut ja pian se jo alkoi huudella kanaystävilleen kanalan puolelle. Tänään sairastuvalla oli vastassa jo näin pirteä rouva.
Täti Ruskea on nostettu joka päivä munimispesään, sairastuvalleen se ei ole halunnut munia. Se on myös vähän onnuskellut muiden perässä, mutta väsynyt nopeasti ja etsinyt itselleen suojaisen lepopaikan. Eilen se jo kuitenkin ontui ympäri tallia ja tänään se lähti Ruususen kanssa talliin tarkastuskierrokselle. Välillä toinen jalka näytti pettävän alta, mutta hyvin se jo käveli.
Voi onnea, kun se sai jäädä muiden kanojen kanssa kanalaan! Hyvästi sairastupa!
2 kommenttia:
Kiva kun parantui.
Ovat niin kauniita ruskeat kanat.
keväällä onkin kaakatusta kanalassa kun innostuvat munimaan.
Ihanaa maalaiselämää!
Ruskeat ovat kauniita, munatkin kauniin vaaleanruskeita. Nämä kanat eivät pitäneet ollenkaan taukoa munimisessä. Joulun aikoihin tekivät vain kaksi munaa päivässä, mutta pian alkoivat munia taas neljän munan päivätahtia.
Lähetä kommentti