Meinasin laittaa otsikoksi "Laitumelle!", mutta tuo huutomerkki olisi tänä keväänä ollut vähän liioittelua. Laidunkauden aloitus on tärkeä etappi kesän tulossa joka vuonna. Ypäjän hevostalousoppilaitoksella oli vielä paljon siitostammoja 90-luvun alussa. Laitumelle vienti oli hienoa: kaikki kynnelle kykenevät taluttivat hevosen laitumelle pitkässä jonossa, sitten hevoset käännettiin turpa aitaa kohti ja käskystä "Irti!" kaikilta hevosilta riisuttiin riimut. Tanner tömisi, kun koko tammalauma laukkasi vapauden huumassa.
Teimme eilisiltana Okulle ja Viljamille pienen totuttelulaitumen tarhan kylkeen. Paavo tuoreessa kesäkampauksessaan (trimmasin maavaran korkeammaksi ja villahousut pois - niihin tarttuu aina mukaan puolen hehtaarin metsä) varmistaa laitumelle laskun sujuvan turvallisesti. Lapset on komennettu alta pois aitojen turvalliselle puolelle ja mies kuvaamaan. Avasin portin: "Irti!"
Viljami otti yhden juoksuaskeleen. Sen lennokkuus tallentui kameraan.
Sitten ruunat keskittyivät olennaiseen. Varsinaista vapauden huumaa.
Tykkään, kun hevoset ovat pihapiirissä. Ne ovat koko ajan arjessa mukana, vaikka touhuaisimmekin muuta. Talo odottelee edelleen toista maalikerrosta, kuistia ja kattoremonttia. Pihasuunnitelma on vasta hatarina haavekuvina korvieni välissä. Talon sisäänkäynnin edustalle tulee ympyrän muotoinen ajoväylä. Rytyytän siihen jeepillä pohjaksi sopivan kääntösäteen ajouraa. Keskelle ei tule sentään suihkulähdettä, mutta valo ja istutuksia ainakin.
Uskallankohan kirjoittaa, että Okun kanssa on menty eteenpäin hurjia harppauksia. (Täällä vähän historiaa.)Kotioloissa sen käsittely sujuu jo kuin oikean hevosen: se kulkee rauhallisesti oviaukoista, sen voi viedä hoitokarsinaan ilman ponikaveria, se nauttii ihmisen seurasta, hoitamisesta ja rapsutuksista. Se ei enää sotke karsinaansa, ei vapise ja hikoile eikä potki seiniä. Oku on nyt 8-vuotias, ehkä siitä vielä ehtii tulla hevonen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti