Pirjo Supermehiläisenä

Aiemmin lupasin esitellä uuden (ja ihka ensimmäisen) mallinukkeni Pirjon, kunhan sen naturistikausi jäisi taakse. Nyt Pirjolla on lopultakin päällepantavaa - eikä ihan mitä tahansa olekaan!

Pirjo on naismallinukke, joka odotteli minua kärsivällisesti kirpputorilla. Lapsimallinukelle minulla olisi oikeasti puodilla käyttöä, ei niinkään naiselle. Pirjon ilme, kampaus ja meikki ovat kuitenkin sen verran hulvattomat, että mukaan lähti - käyttöä tai ei. Onhan tuo hauska työhuoneen nurkassa.

Supermehiläisen asun lähtökohta on tämä kuva. Tapahtumissa hahmoksi pukeutuu aikuinen (nainen). Vähän minua hirvittää rooliasujen teko, koska niissä on haastavaa saada kohtaamaan asiakkaan odotukset ja oma toteutus. Lisäksi asujen värkkäämiseen menee hirmuisesti aikaa ja palkka työstä jää olemattomaksi. Toisaalta rooliasut voivat olla todella näkyviäkin ja siten erinomaista markkinointia ompeluksilleni, joten tällekin asutilaukselle sanoin: "Kyllä".

Asiakas halusi itse hankkia tarvikkeet asuun, ja hänen purkaessaan tarvikekassia tuli mieleen taannoinen TV-ohjelma Kokkisota (kuka muistaa?): miesten L-koon T-paita, viskoosiset polvihousut, pala erittäin liukasta ja painavaa polyester-viskoosi-neulosta, musta muovilukko ja kultakoristeiset siivet. Omalla rajoittuneella mielikuvituksellani olisin varmaan lähtenyt tylsästi liikkeelle ihan tilaamalla kankaita, esim. tätä.

Nyt siis pääsin tuunaamaan (vai onko oikea termi nykyään kotoilu?). Leikkasin polvihousujen resorit pois ja ompelin alas käänteen. Liian pitkän T-paidan helmasta sain vähän kangasta lahkeensuiden raitoihin. Paitaan ompelin raitoja mustasta trikoosta ja lyhensin helman. Liukkaasta kankaasta ompelin liivin, johon tein vuorinkin samasta kankaasta. Lippalakin ompelin puuvillakankaasta. Oli tuuria, kun hyllystä löytyi juuri T-paidan sävyistä tilkkukankaideni joukosta.

Hattumalliksi Pirjosta ei oikein ole, kampaus on sen verran villi. Mutta hienosti Pirjo poseerasi. Ei siis mikään turha hankinta, ei ollenkaan!