Palmusunnuntaiaamuisin meillä käy yleensä Pääsiäiskukko munimassa lapsille yllätykset. Tänä vuonna kukko ei tullut. Aamu alkoi suru-uutisella kanalasta: Otson nimikkokana Lumme kuoli yöllä.
Lumme ei koskaan toipunut kunnolla viime elokuisesta, jolloin se loukkasi jalkansa ja muut kanat kävivät sen kimppuun. Se kyllä piristyi ja munikin silloin tällöin ja muut kanat antoivat sen olla. Kun muut nukkuivat kanalan ylimmällä orrella, Lumme nukkui parempina päivinä alaorrella ja huonompina kanihäkin alla olkipesässä piilossa muilta. Se kuitenkin söi hyvin ja vaikutti sangen iloiselta, joten ihan hyvää kanan elämää se vähän heikompanakin eli.
Kuuden aikaan illalla Lumme oli vielä oma itsensä. Se tuli syömään muiden kanssa ja puuhasteli tuttuun tapaan omiaan ja oli nopea herkkupalojen perässä. Iltatallissa kymmenen jälkeen se makasi reporankana nurkassa ja muut kanat kaakattivat hätääntyneinä. Sitä ei onneksi oltu nokittu. Kyhäsimme Lumpeelle pikaisen sairasvuoteen vadista, heinistä ja viltistä ja toimme sen kodinhoitohuoneeseen lattialämmölle lämmittelemään.
Linnuista ei koskaan tiedä: Lumme näytti sisään tuotaessa näin surkealta, mutta piristyi kuitenkin vähän. Toiveikkaina toimme sille vettä ja syötävää. Kävimme katsomassa sitä taas vähän ennen puoltayötä: sairasvuode oli liian hiljainen.
Hyvästi, Lumme! Olit hyvä kana, kaikista kesyin ja lempein.
Pääsiäiskukko saa tulla munimaan piristystä pitkäperjantaihin, kun kanasuru on surtu pienemmäksi.
2 kommenttia:
Tuli ikävä meidän Lahjaa. Samanlainen ruskea maatiainen, hyvin ihmisläheinen, rakas lemmikki.
Rakkaita näistäkin vain tulee, kanoista.
Lähetä kommentti