lauantai 4. toukokuuta 2013

Valoa ovenraosta

On kai positiivinen ongelma, että joutuu valitsemaan unelmiensa väliltä sen, jonka toteuttaa. Minä tein jo valintani, mutta eihän kaikki ole kiinni vain omista päätöksistä. Sanoin jo irti rakkaan Tallipihan puodin tietämättä tulevasta. Olisiko sijaisperhekuviolla jatkuvuutta? Minä en todellakaan ole täydellinen äiti - kaukana siitä! Menossa ja tekemässä, yleensä jotain epäolennaista. Hoidettavia on monta - lapsia ja eläimiä - ja joku joutuu aina odottamaan vuoroaan. Lapset kulkevat mukana, tekevät rinnalla. En varmaankaan ole ihan keskivertoäiti. Entä jos en kelpaakaan sijaisäidiksi?


Ajattelin, että käsityöyrittäjänä minulla on vapaus ottaa lapset mukaan töihin. Tallipihalle ipanat ja lemmikit sopivat, kaupungin keskelle keitaaseen. Niin minä ajattelen.

Toiset ajattelevat eri tavalla. Puoti ei ole ikioma.

Ajattelin arjen helpottavan ensi syksynä, kun Otso menee jo kolmannelle luokalle ja Aurora aloittaa eskarin. Minulle jäisi kotihoitoon vain Aretta, joka alkaa jo olla iso tyttö - ensi syksynä 4-vuotias. Voisin ottaa Arettaa välillä puodille mukaan ja tehdä vähän arkivuorojakin. Se tarkoittaisi vapaapäiviä viikonloppuihin- miehen kanssa yhteisiä. Huumaava ajatus, sillä niitä minulla ei ole pitkään aikaan ollut!

Yhteiset vapaapäivät miehen kanssa tarkoittaisivat myös sitä, että pääsisin ratsastamaan. On ihan älytöntä, että minulla on lopultakin 40 vuoden haaveilun jälkeen oma hevonen pihassa, enkä ehdi ratsastaa sillä juuri koskaan. Hevosenomistamiseni on toistaiseksi tallin siivousta, laidunten tekoa, tarhaamista, ruokkimista, harjaamista, eläinlääkäri- ja kengittäjäkuluja, vakuutusmaksuja. Ne kuuluvat pakettiin, sen tiedän, mutta olisi kiva bonus päästä silloin tällöin kiireettä ratsaillekin. Tutkia lähimetsien polut, pellonreunat ja hiekkatiet.

Jaksaisinko vielä muutaman vuoden, kuten kaksi viimeistä vuotta: lasten kanssa kotipäivät ommellen, eläimiä hoitaen ja tallia siivoten, kaikki miehen vapaapäivät puodilla. Palkkana hyvä mieli mieluisasta työstä, kasvava yritys, idyllinen Tallipiha ihmisineen ja eläimineen. Rahallisesti tiukkaa, fyysisestikin.

En jaksaisi. Nyt pitäisi saada yritys etenemään kunnolla, ja siihen ei pienellä jaetulla puodilla ole tilaa. Elämä ei helpottaisi, jos en laittaisi lapsia hoitoon. Sitä en halua, se oli alun alkaen syy alanvaihtoon IT-alalta käsityöläiseksi.

Ei taitaisi jaksaa mieskään. Hänkin on joutunut luopumaan paljosta minun yritykseni vuoksi. Hän on kantanut taloudellisen päävastuun perheessämme, luopunut omista harrastuksistaan ja saanut tilalle hirmuisen määrän remonttia, lasten- ja eläintenhoitoa. En ole ihan vakuuttunut, että hän olisi niitä ainakaan näissä määrin itse valinnut.


Olemme haaveilleet sijaisperheenä toimimisesta monta vuotta. Kouluttautuneet ja saaneet vuorotellen biologisia lapsia. Nyt minä olen sijaisäiti eli perhehoitaja. Tämä on työ, vaikkei tähän rahan takia ryhtyisikään. On helpottava ajatus, että tällä on jatkuvuutta. En irtisanonut puotia turhaan. Tässä on mukana koko perhe koiranhäntupsukkaan asti.

Käsityöyrittäjyyteen ehdin panostaa vielä vuosikymmeniä, jos niin haluan. Luulen, että perhehoitajana parhaat vuodet ovat käsillä nyt - ainakin jos hoidettavina on ihan pieniä.

Vähän hämmästyneenä mietin taas, että näinhän tämän kuuluikin mennä. Suljin yhden oven ja samalla toisen raosta alkoi hehkua valoa.

Päätös on tehty ja suunta lähivuosiksi selvillä. Käsityöritys jatkaa, mutta äitiyden ehdoilla.

PS. Täältä löytyy lisää tietoa ja hyvä, lyhyt dokumentti ihan pienten sijaisvanhemmuudesta.

6 kommenttia:

Milla kirjoitti...

Liikutuksen kyynel. <3
Olen sanaton, olet tehnyt jotakin niin suurta.

On ihanaa, etä Sinunlaisia ihmisiä on olemassa...

Paljon paljon onnea ja iloa, monta sataa kiloa Uuteen Elämäänne!

Rakkaus kantaa!

Anni kirjoitti...

Kuulostaa siltä että valinta on ihan oikea! Ehkä siksi, että juuri tällaisen valinnan minäkin voisin/haluaisin tehdä. Mutta meiltä puuttuu vielä koulutus.

Minua kiinnostaisi tietää onko pieniä vauvoja/lapsia kuinka paljon tarjolla sijaisperheisiin, osaatko sanoa? Olen pitkään haaveillut sijaislapsista, mutta tällä hetkellä talossamme ei ole tiloja isommille sijaislapsille jotka tarvitsisivat omaa huonetta tms. Toisaalta juuri pienten vauvojen hoitaminen olisikin unelmieni täyttymys.

Tämän sijaisperhekuvion myötä jatkan blogisi seuraamista entistäkin suuremmalla mielenkiinnolla :)

Jasmiina kirjoitti...

Kiitokset kommenteista Milla ja Anni!

Sijaisperhekuviossa on se nurja puoli, että lasten asiat ovat salassapidettäviä. Tosi vähän voi siis aiheesta kirjoittaa. Omia tunteita ja yleistä aiheesta toki, mutta helpompi on jättää kirjoittamatta. Nurinkurista, sillä sama ilo ja onni tähän liittyy, kuin biologisen lapsen saamiseen. Tekisi mieli kuuluttaa koko maailmalle, että näin pitkä ja noin monta gramaa ja näin ihana ja kattokaa nyt sen pientä söpöä nenää - eikä saa :D

Aika lailla entisellä linjalla tulee tämä blogi siis jatkamaan. Ei tämä oikeastaan arjessa kauhean suurelta muutokselta edes tunnu. Samat kuviot, sama täti touhuaa.

Sijaisperheistä on yleisesti ottaen pula. Suurin pula on isompien lasten perheistä ja perheitä tarvitaan kipeästi myös sisaruksille. Pienet jäävät harvoin ilman sijaisperhettä, mutta tarvetta on sielläkin. Asiasta voi kysellä lisää oman kunnan sosiaalitoimistosta tai Pelastakaa Lapset Ry:stä. Molemmat tahot järjestävät myös infotilaisuuksia, jotka on tarkoitettu kaikille adoptiosta, sijais- ja tukiperhetoiminnasta tai lomakotitoiminnasta kiinnostuneille. Jos yhtään mietityttää ja houkuttaa, kannattaa hankkia lisää tietoa :)

Koulutukset ovat olleet tosi antoisia jo ihan oman parisuhteen ja (bio)perhe-elämän kannalta. Voi kun niistä edes osan saisi vaikka äitiysneuvolan ohjelmaan mukaan!

Susanna kirjoitti...

*sydän tähän kohtaan*

Anni kirjoitti...

Ymmärrän toki tuon vaitiolovelvollisuuden, ja pidän sitä aika tärkeänäkin. Joskus tuntuu että ihan kaikki sijaisvanhemmat eivät muista sitä netissä kunnioittaa :/ Mutta jotenkin tuntuu silti että se on mielekiintoinen lisä tässä blogissa, esimerkiksi juuri nämä pohdintasi yrittäjyydestä ja perhehoidosta yms.

Jatkan lisätiedon hankkimista, kiitos vastauksestasi :)

Jasmiina kirjoitti...

Kiitos teille kaikille kommentoineille! Pohdintoja on varmasti luvassa jatkossakin :)