Äkkiä ne menivät, Tallipihan heinäkuiset iltatorit. Tänään oli viimeinen. Cabinakin oli liikenteessä tänään tavanomaista myöhempään.
Ihana tunnelma, ihana ilma, juuri sopiva heinäkuinen lämmin ilta. Väkeä ja vilinää olisi voinut olla myöhään illallakin enemmän, alkuillasta olikin mukavasti.
Minulla on enää muutama puotivuoro Tallipihalla jäljellä. En oikein osaa olla haikea, olen yksinkertaisesti vain poikki. Sesonkiväsymystä tuntuu olevan ilmoilla muillakin käsityöläisillä. Kohta saadaan levätä ja kerätä voimia joulusesonkiin.
Odotan, että saamme siirtää hevosten laitumen syksysijoilleen ja kuulen aamulla ensimmäiseksi hevosten tervehdyksen makuuhuoneen ikkunan alta. Odotan, että ompelutyöjono lyhenee. Odotan, että pääsen laittamaan lapsille koulu- ja eskaritarvikkeita valmiiksi. Odotan kotipäiviä kaksin Aretan kanssa - luvassa on äitiään heppahöperömmän tytön kanssa ainakin pitkiä talutusratsastuslenkkejä Viljami-ponilla, ilman huonoa omaatuntoa tekemättömistä töistä. Odotan yhteisiä vapaaviikonloppuja koko perheen kanssa. Odotan seuraavaa vauvapuhelua.
Lähellä se on. Elämänmuutos taas kerran.
Pian Tallipihalta puretaan karuselli. Pian vossikan hevoset muuttavat omaan talliinsa. Pian käsityöläiset tyhjentävät pihakioskinsa. Syksyllä on Tallipihalla luvassa paljon uutta kivaa, mutta pian kesäsesonki on ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti