Ipanat olivat aamusta pari tuntia mukanani puodilla. Juoksivat leikkipaikan, karusellin ja Suklaapuodin väliä. Isoja jo, varsinkin isoveli. Mies otti meistä viimeisen porraspotretin.
Illalla tyhjensin puodin vasta sulkemisen jälkeen.
Illalla piha on tyhjä. Heinäkuun kioskiyrittäjät pakkasivat tänään tavaransa, vain pari jää vielä elokuun puolelle. Tänä kesänä minun ei tarvinnut nähdä karusellin purkua, se lähtee vasta perjantaina.
Pipomallit Kalju-Irmeli ja Anelma kurkkivat täpötäydestä Jeepistä. Kaikki mahtui kuin mahtuikin kyytiin!
Kulkiessani pihan poikki Cabina hirnui minulle toiveikkaana. Pate Mustahäntä seurasi, vaikken sille niin tuttu olekaan. Hevonen tuntee ja muistaa. Cabina toivoi minun tuovan iltaheinät, sille minä olen yksi ponitytöistä. Viime kesänä sain ajaa vossikan vaunuja Kuninkaankadulla. Sitä ei voi moni kehua tehneensä! Hieno muisto. Vain hevosia hyvästellessä tuli suru.
Muuten mieli on haikea, muttei surullinen.
Puodin portaat ovat tyhjät.
3 kommenttia:
Kun yksi sivu kääntyy niin toinen aukeaa. Haikea tunnelma mutta onneksi sulla on jo paljon uutta kivaa tiedossa! Onnea niille suunnitelmille!
En voinut tätä ilman kyyneliä lukea, koska viime vuodenvaihteessa lopetetun Lahjatuvan kaipuu on edelleen niin suuri. Ja kuinka paljon aikaa ja energiaa nyt kuitenkin säästyy ompelutyölle, ja kuinka paljon vähemmän stressiä on, kun ei tarvitse miettiä myymälän asioita eikä järjestää lapsenvahteja pitkiksi päiviksi!
Onnea uusille tuulille! :)
Kiitos kommenteista, Kaardemumma ja Kaisa!
Haikeaa on ja ihanahan tuo puoti on, ihan oma satumaailmansa! Tämä on kuitenkin tässä elämänvaiheessa oikea ratkaisu, sitä en epäile yhtään. Uskokaapa pois, että minulla on uusi puoti taas muutaman vuoden päästä, kun omat lapset ovat isompia ja lainavaavinkaiset hoidettu maailmalle :)
Lähetä kommentti