Käsityöyrittäjyydessä on yksi hirmuisen kiva puoli: saa pukeutua ja tälläytyä milloin mihinkin teemaan. En ole koskaan käynyt kosmetologilla ja kampaajallakin käyn vain kerran vuodessa, eikä minua haittaa kulkea meikittömänä ihmisten ilmoilla, mutta tästä tykkään. Ripsipidennyksiin hurahdin vuodeksi, kunnes tulin niille (ripsiliimalle) allergiseksi. Viimeisimmät pidennykset olin hangannut unissani kahdessa yössä pois. Tallipihalla on ollut hirmuisesti tapahtumia, ja suurimmassa osassa niitä on ollut jokin teema.
Vintageen punaista huulipunaa ja rajaukset yläluomille.
Välillä peikkoäitinä...
... jääkarhuna...
... maatuskana...
... tai enkelinä.
On ollut viikinkiä, ennenvanhaa, kärpässientä, pääsiäistä, joulua ja juhannusta, kaikenlaista lapsellista. Tavallisenakin puotipäivänä kukkia hiuksissa...
... pieniä hauskoja käsintehtyjä juttuja...
... kukkia ja nauhoja vaikka kengissäkin.
Kynsissä kärpässienen pilkkuja...
... tai vaikka leppäkerttuja
Mekkoja, essuja, hauskoja koruja - hassua ja ihanaa, ihan hömppää. Varsinkin lapsiasiakkaat tuntuvat huomaavan pienimmätkin yksityiskohdat - eivätkä ujostele kysellä niistä. On varmasti elämys käydä pienessä satumaisessa puodissa, jonka myyjällä on perhosen tuntosarvet tai enkelin siivet. Työmatkojeni vakiopysähdyspaikan, huoltoaseman henkilökunnalla on ollut Tallipihan päivinäni hauskaa. Peikkokostyymiin asti ilmeet pysyivät epäileväisen peruslukemilla, sitten tuli riemukas nauru.
Jatkossakin tapahtumiin suuntaa Kuplan tai Suuren Kurpitsan (eli kauppa-auton) ratissa vähän keskivertopukeutujaa värikkäämpi hahmo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti