Viikinkipipoja

Ompelin viikonlopun Viikinkiriehaan viikinkipipoja. Sain kuin sainkin jäljitettyä maailmalta Lillestoffin harmaata viikinkitrikoota, Sampsukastahan tuota saa vihreänä. Kovasti tykkään molemmista väreistä, mutta tämä harmaa oli näihin se oikea. Sarvet ompelin froteesta.

Olen saanut tehtyä melkein kaikki kevään kangastilaukset ja täytyy sanoa, että ikinä ei ole näin paljoa tökkinyt. Kankaiden tulo on kestänyt sekä kotimaasta että ulkomailta ja nyt yksi paketti näyttää kadonneen tullin uumeniin. Se tuli jo Vantaan päämajaan, mutta sieltä Tampereelle se on matkannut pidempään kuin lähtöpaikastaan Hong Kongista Suomeen. Kansainvälistä meininkiä Ahdin tilalla!

Kuvissa pipojen kaverina on Taikaviitan miekkoja ja kilpiä, Tallipihan puodilta niitäkin löytyy.

Kansainvälisestä meiningistä täytyy kertoa vielä sen verran, että tein hiljan yhteistyötä venäläisen Veran kanssa, ihkaelävän maatuskan. Yhteistä kieltä ei ole, ummikoita olemme kumpikin. Asiat tulivat kuitenkin selväksi kynän, paperin ja taskulaskimen avulla. Onneksi numerot eivät ole kyrillisiä! Veran yhtä ummikko ystävä onnistui jopa vitsailemaan ilman yhteistä kieltä, elekielellä ja riittävän painokkaalla venäjällä.

Huomisaamuna kurvaan puodille Tullin kautta. Saa nähdä, mitä mieltä olen kansainvälisistä afääreistä sen reissun jälkeen...

Poppamiehen suuri viikinkirieha Tallipihalla

POPPAMIEHEN SUURI VIIKINKIRIEHA

la 2.3. klo 11-16

Chilitoimija Poppamies täyttää viisi vuotta ja järjestää yhdessä Trevolution Eventsin kanssa juhlapäivän kunniaksi talviriehan Tampereen Tallipihalla.


- Ilmapalloja lapsille (350 ensimmäiselle)

- Talvigrillauskilpailu, ilmottaudu mukaan!

- Viikinkiteema, teemaan pukeutuneille tuotelahja!

- Poppamiehen uusien tuotteiden ennakkomaistiaiset. Mukana mm. 2 erilaista 5v juhlatuotetta.

- Poppamiehen maistiaisrata, jossa Poppamiehen tuotteita tulisuusjärjestyksessä. Parhaat maistelijat palkitaan.

- Loimulohta, chili con carnea, chilijälkkäreitä, tapahtuman oma chilidrinkki.

- Lasten hankimaalausta

- Viikinkikuninkaan valtaistuin, jolla voit käydä kuvaamassa itsesi.

- Hevosvaunuajelua, ponitalutusta.

Ilmoittautumiset talvigrillauskisaan: asiakaspalvelu@poppamies.fi (10 ensimmäistä joukkuetta pääsevät mukaan)

Myyntipaikat: Chris@adore.fi +358452576333

Lisätietoja antaa: Marko Suksi / Poppamies, asiakaspalvelu@poppamies.fi, Christopher Hokkanen / Trevolution Events, Chris@adore.fi

Vapaa pääsy, tervetuloa!

Jäähyväiset talvelle Tallipihalla

 JÄÄHYVÄISET TALVELLE

su 3.3. klo 11-16 

klo 11.00 Avantouintia läheisessä Mältinrannassa.


klo 12.00 Avajaiset. Pieni teatteriesitys "Keväiset laulut".
Narrien kulkue hevoskyydillä tai jalkaisin puistossa, jossa klovnit kohtaavat Talven ja Kevään.

klo 13.00 Pietarilaiset kasakkalauluyhtyeet Bratina ja Tsapura esiintyvät. Laskiaisen lauluja.

klo 14.00 Talviurheilumittelö "Jättiläisen voimat".
Leikkimielisessä kisailussa pussijuoksua, köydenvetoa, säkkipainia ja huopikaslätkää.

klo 15.00 Laskiaisen kokko
Venäläisen laskiaisperinteen mukaan poltetaan oljista tehty "maslenitsan nukke" (Сжигание чучела Масленицы).

klo 16.00 Juhla päättyy.

Soppatykistä herkullista borssikeittoa. Kahvila Assorti, tilkkutöiden Paratiisi.

Hevosvaunuajelua, ponitalutusta klo 11-16.
Mukaan ostettavaksi käsitöitä, Viron herkkukaupan venäläisiä ja baltialaisia tuotteita.
Tallipihan myymälät ja kahvila avoinna.

Järj. Tampereen Venäläinen klubi. Tapahtuma järjestetään osanan Venäläisen kulttuurin päiviä.
http://www.tampere.fi/kulttuurijamuseot/kulttuuripalvelut/kulttuurienvalinen/tapahtumat/venalaisenkulttuurinpaivat.html

Tervetuloa! Kaikille vapaa pääsy!

Pääsiäismyllerrystä puodilla

Pitäydyin sittenkin suunnitelma A:ssa vihreän hyllyn suhteen ja ronttasin sen tänä aamuna Tallipihan puodille. Uudet pääsiäistavarat ja hyllyn tuonti saivat taas aikaan pienimuotoisen myllerryksen ja mööpleerauksen. Keväistä meininkiä!

Hylly sai kunniapaikan lattian keskeltä, muuta kalusteet järjestelin reunoille. Täytyy vielä vähän viilata, mutta aika kiva tuli jo nyt.

Eteinen ja sisäänkäynti pysyivät aika lailla entisellään.

Vanha tynnyri löysi paikan vihreän hyllyn päästä. Tynnyrin päällä on jo pääsiäinen.

Rakastan vanhan mallin mukaan tehtyjä peltileluja. Pääsiäistipuja ja -pupuja tilasin ison kuorman. Pahvisia muniakin on, minun lemppareitani koristavat robotit.

Taikaviitan ja Nonon tuotteita on puodin peräseinustalla.

Nonon helmikahvaiset laukut kimaltavat ikkunalla. Bling-bling!

Hmmm, hyllyn takaosalle tarvitsee vielä tehdä jotain.

Ripustin kattoon pahvisia noita-akkoja.

Kukko on kirppislöytö. Se vahtii munakoria.

Se todellinen työhuone

Ajatella, millä vaivalla olemme miehen kanssa rakentaneet itsellemme työtiloja! Teen omassa työhuoneessani töitä äärimmäisen harvoin. Keittiö on kodin sydän, sinne itse kukin kantaa tekemisensä.

Tänään keittiöverstaalla riitti väkeä, kun kerrankin olimme miehen kanssa kotona kokonaisen päivän. Yhteisen vapaan - olkoonkin, vaikka miehen vapaa on lomautus, viimeisimmän joulunalus-yt-kierroksen peruja.

Aretta löysi itselleen ompelukoneen kirppikseltä. Miehen tekemän huollon jälkeen sillä pääsi tekemään leikkihevosille varusteita.

Auroran pinkki glitter-ihanuuskin toimii vielä. Sillä tehdään nukenvaatteita.

Minun koneeltani syntyi tänään kasa avaimenperiä.

Kirppissisustusta

Löysin kirppikseltä hauskasti kuluneen vanhan vihreän hyllyn. Ajattelin ensin viedä sen puodille, mutta kiikutin kuitenkin sen kotona lukunurkkaukseen. Se sopii tuohon sen verran hyvin, että saa nähdä, raaskinko viedä sitä puodille ollenkaan. Jos täytän sen kirjoilla, niin tuohonhan se sitten jää...

Olen tehnyt viime aikoina löytöjä myös konttorinurkkaukseen. Pieni puinen lokerikko pikkutilpehöörille mahtuu sopivasti mappihyllyyn. Vanha mustepullo ja maapallopaperipaino ovat myös tuoreita löytöjä.

Löysin toisenkin ruusuisen vesipallon, tällä kertaa pinkin. En raaskinut jättää sitä kirppikselle, vaikken näitä aiokaan alkaa keräilemään. Tytöt ovat näihin niin ihastuneita, että nyt olisi molemmille omansa odottamassa tyttöjen kasvamista vähemmän tuhoisaan ikään.

Otso ihastui kirppiskierroksella suureen keilaan. Se on vanha palkinto. Komia!

Yksi minikokoinen keila jo Otson huoneessa entuudestaan komeilikin, oven päällä lasitiili-ikkunalla.

Ratsupoliisi on varmaan joskus ollut seinälampun jalka.

Vanha vanerilaatikkokin päätyi Otson huoneeseen. Siihen mahtuvat sopivasti luisteluvälineet, ainakin kun luistimet ovat vielä vasta kokoa 36. Neljäkutosille voi jo tulla ahdasta.

Sportti-corner. Meillä urheiluvälineiden säilytys ei ainakaan vielä ole suuri ongelma, Otson tärkeät mahtuvat oman huoneen nurkkaan.

Viimeisimmät budokuulumiset voi lukea Tyrviksen blogistani.



Remontti on edennyt nyt kodinhoitohuoneeseen. Suunnitelmia sinne on ollut vuosien varrella niin monta, että menen jo niissä sekaisin. Lopputulos jännittää itseänikin.

Miltä nyt tuntuu?

Kaksi vuotta tuli juuri minulle täyteen Tallipihalla Vahdin talon puodilla Nonon Marin ja Taikaviitan Tarjan kanssa. Nyt on hyvä taas pysähtyä miettimään perinteistä urheilukysymystä: miltä nyt tuntuu?

No hyvältä, tulee ensimmäisenä mieleen.

Vuonna 2012 puoti on kehittynyt hienoon suuntaan, mielestäni meidän kaikkien kolmen osalta. Olemme hioneet tuotevalikoimaamme ja mööpleeranneet puotiamme toimivammaksi. Puoti on ihana, hullu ja satumainen. Asiakasmäärä ja myynti ovat kasvussa - mikä parasta, myös kesän ja joulun hulinasesonkien ulkopuolella. Tallipihalle tehtiin upea piha- ja valaistusremontti. Sitä viimeisteltiin lumien tuloon saakka, joten sen tuloksista pääsemme nauttimaan kunnolla tänä vuonna. Rakastan vanhaa vahdin taloa. Sen vanhimman osan hirret ovat 1700-luvulta. Talossa on hyvä henki: lämmin, rauhallinen ja elävä.

Vuonna 2012 toteutin kuin toteutinkin verkkokauppani. Varsinkin joulun alla sinne löysi mukavasti asiakkaita. Olen tyytyväinen Valmiskaupan pohjaan ja asiakaspalveluun. Verkkokauppaan on tekeillä muutama mojova uudistus, niistä kerron varmasti lisää lähiaikoina.

Vuonna 2012 suoritin yrittäjän ammattitutkinnon. Siitä on ollut hurjasti apua! Se on myös tuonut jämäkkyyttä yrittäjyyteeni, ilman sitä lipsuisin talouspuolella varmasti paljon enemmän. Se on tuonut myös suunnitelmallisuutta. Päivitän liiketoimintasuunnitelmaani säännöllisesti, asetan tavoitteita ja aikataulutan. Ehkä se on tuonut myös ripauksen kunnianhimoa. Haluan onnistua. En tarvitse suuria rahoja, mutta haluan elättää itseni yrittäjänä. Starttirahaa tai muitakaan tukia en ole saanut, joten on pikku pakkokin. Hiljaiset kuukaudet näkyvät perheen ruokapöydässä, josta koen välillä hirveän huonoa omaatuntoa. Tässä ei ole kyse ainoastaan minusta.


Vuonna 2012 sain yrittäjänä päätä pinnan yläpuolelle: tulos näyttää jäävän hiukan positiiviseksi. Se on hyvin tällä alalla. Liikevaihto kasvoi edellisestä vuodesta n. 30 %.

Vuonna 2012 tein hirmuisen määrän töitä. Se kostautui käsien nivelrikkona. Sain tärkeän opetuksen: minun on opittava työn ja levon oikea suhde. Minun on edelleen opeteltava sanomaan "Ei" suuritöisille ja kannattamattomille työpyynnöille. Sitä en vieläkään osaa. Miten nuo työt ovatkin aina juuri niitä kivoimpia?

Vuonna 2012 hellitimme miehen kanssa yhteisellä päätöksellä kodin remontissa, että voin keskittyä enemmän yritykseeni. Se oli varmasti oikea päätös. Ihan kokonaan emme osanneet olla remontoimatta, mutta mihinkään suurempiin projekteihin ei tartuttu. Ilmassa oli selvästi myös remonttiuupumusta, Ahdin tilaa on kunnostettu nyt viisi vuotta. Pienen tauon jälkeen into alkaa taas löytyä: tänä vuonna tapahtuu!

Miten tästä eteenpäin, mitä on taskussa vuodelle 2013?

Kuten jo mainitsin, verkkopuodissa on luvassa jotain ihan uutta. Panokset kovenee, etten sanoisi.

Ilmoittauduin taas koulun penkille. Pienyrityksen kehittämispaja on nimeltään ensi kuussa alkava oppisopimuskoulutus.

Tallipihan puotia haluamme kehittää edelleen. Etsimme ja teemme lisää ihanuuksia myyntiin, mööpleeraamme ja annamme puodin viedä. Jotain mystistä on yhteistyössämme, en usko että kukaan meistä saavuttaisi samaa yksin. Kolmen naisen talossa ei ainakaan jumiuduta paikoilleen!

Yksi haave minulla on alkanut viritä yritykseni suhteen. Olen sen sanonut jo ystävilleni ääneen. Täällä sitä en vielä uskalla kertoa. Luulen, että se voisi olla puuttuva palapelin palanen kokonaisuuteen, jossa voisin saada palkkaa yrittäjänä, Tallipihan puodin ja verkkokaupan lisänä. Ihan jännittää: onnistunko minä? Toivon koulutuksesta vastausta tai ainakin työkaluja tämän miettimiseen.

Mitä muuta?

Tätä blogia jatkan vanhaan malliin. Sillisalaattina yrittäjyydestä, käsitöistä, remontista, kaupunkilaistolloista maalla, kasvavasta eläinlaumasta (voitteko uskoa: minulla on kauhea hevoskuume) ja elämästä. Lapsista huomaan kertovani koko ajan vähemmän, se on ehkä ihan hyvä lasten kasvaessa. Heille kuitenkin teen edelleen käsitöitä ja edelleen olen ennen kaikkea (koti)äiti. (Voinko vielä kutsua itseäni kotiäidiksi?)

Tyrvään Sanomien blogiin kirjoittelen edelleen verkkaiseen tahtiini, parin kirjoituksen kuukausitahdilla. Jättäydyin kunnallispolitiikasta viime vaaleissa, joten politiikka jää varmasti vähemmälle jatkossa. Minua harmittaa, että tuon blogin kirjoituksiin saamani muutama negatiivinen kommetti vaivaa minua älyttömästi. Ehkä juuri siksi, että kommentitkin ovat olleet niin älyttömiä: mm. perheemme ei kierrätä tarpeeksi ja saatan ymmärtää politiikkaa, kun kasvan aikuiseksi. Nyt kirjoittaminani nuo tuntuvat ihan hulluilta, ehkä pääsen niistä yli. Positiivisia kommentteja on tullut paljon, olen saanut niitä jopa kauppareissuilla tuntemattomilta.

Remonttia, perhettä, eläimiä, yrittäjyyttä. Elämää.

Kiitos teille kaikille lukijoille, kurkkaajille ja kommentoijille!

Saanko esitellä: Victoria

Onnea on vasta huollettu ompelukone. Minuapas kohtasi tuplaonni!

Hain eilen huollosta uskollisen vihreän kaunottareni, ompelukoneeni Beatricen. Löysin kirppikseltä jokin aika sitten toisen samanlaisen, sen kadonneen kaksoissisaren ilmeisesti. Se toimi vielä kirpputorilla testatessani, mutta kotona lähemmissä tutkimuksissa sen pakki jumittui. Vein siis molemmat huoltoon Mansen tikkiin ja eilen sain kuin sainkin molemmat takaisin. Ne toimivat kuin unelmat!

Ahdin tilan konevahvuudessa on siis nyt uusi vihreä kaunotar, Victoria (oikeanpuoleinen). Vielä kun saisin kunnollisen saumurin... ja peitetikkikoneen... Ehkä vielä joskus.

Victorian ja Beatricen vaakunat ovat hieman erilaiset. Hauskaa, että kruunun malliakin on muutettu!

---

En malta olla käyttämättä tilaisuutta hyväksi ja varoittamatta muita kirppiksiltä ompelukoneaarteita bongailevia. Nämä vanhat koneet ovat tukevaa tekoa ja niitä pystytään huoltamaan ja korjaamaan, vaikka ne olisivat täysin jumissakin. Näiden vihreiden Husqvarnojen ohjekirja varoittaa vain yhdestä synnistä, jolla ne saa rikottua: ompelemalla ilman mallilevystöä. Tarkista siis aina ennen kokeilua, että mallilevystö on paikoillaan!

Mallilevystön paikka on koneen takana, lankarullapidikkeiden kohdalta aukeavan luukun takana. Mallilevystöillä voidaan vaihdella koneen ommelvalikoimaa. Nämä ihmekoneet tekevät useita kymmeniä erilaisia kuvio-ompeleita sekä yhdellä että kahdella neulalla.

Ennen vanhaan on tehty asiat perusteellisesti. Ompelukoneen ostajat ovat päässeet valmistajan järjestämille ompelukursseille. Taidan elää vääränä aikana!

Olipa kerran...

... ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti ♥

---

Ompelin omille ipanoille prinssin ja prinsessoiden asut. Kankaat ovat jäävelouria, miehustan yksityiskohdat puuvillaa ja ruusut tein taas organzasta. Vuorasin hihat organzalla, jotta ne pysyisivät hyvin pulleassa muodossaan. Pese ja pidä -mallia ovat nämä puvut, kuten edeltäjänsäkin, jotka olivat käytössä reilun vuoden. Viikon verran sain upotettua ompeluaikaa näihin, mutta kestävät hyvin ja ovat varsinkin tytöille niin mieluisia, että menköön.