maanantai 28. heinäkuuta 2014

Unikeon markkinoilla

Lauantaina Unikeon markkinat alkoivat vasta klo 14, joten startatessani matkaan oli lämpömittari kivunnut jo hellelukemiin.


Kolmea tuntia myöhemmin myyntikoju oli pystyssä Naantalissa ja kojun pystyttäjällä melkoisen kuuma.


Lauantai oli hautovan kuuma eikä tälle kulmalle osunut tuulenvirekään, niin meren rannalla kuin oltiinkin. Asiakkaat olivat laiskalla tuulella, mutta silti myynti oli ihan ok.


Illalla markkinat päättyivät klo 20. Kotimatkalla seurana oli pitkä varjo.


Tätä lähtökuvaa vaalensin reippaalla kädellä, sillä sunnuntaiaamuna herätyskello pärähti klo 2.45. Pääsin siis testaamaan ensimmäisen kerran kleinarin pitkiä valoja. Markkinat alkoivat kuudelta.


Tämä kuva on otettu aamuseitsemältä, jolloin Unikeko molskautettiin mereen. Eivätkös olekin melkoisen sympaattisia nämä kleinarit? Vihreä oli markkinakonttuurina.


Aamun tunteina oli vielä hiljaista ja ehdin tehdä oman kierrokseni markkinoilla. Naantalin vanha kaupunki satamineen on kaunis!


Tämä ihanuus oli pakko kuvata. Vespa


Paraati risteili kaupungilla, muumit ja Unikeko osallistuivat siihen Joulupukin ajamalla junalla.


Vuoden 2014 Unikeko on urkutaiteilija Kari Vuola, Naantalin musiikkielämän kehittäjä.


Taas meinasin jäädä auton alle, kun kameroineni säntäsin ikuistamaan jotain söpöä. Tällä kertaa en toikkaroinut palomiesten seassa, vaan bongasin (Awww!) pienen koiran vaaleanpunaisissa rattaissa, päässään vaaleanpunaiset aurinkolasit. Koira on Anni, 14 v. Ikä alkaa jo painaa sitä, mutta mieli on vielä virkeä ja utelias. Anni pääsikin ulkoilemaan rattaissa, alustanaan kylmätyynyjä ja eväänä vesikippo.

Minun vahnuudenpäivieni suunnitelmat alkavat olla selkeinä: muutan Hämeenpuistoon Tampereelle, värjään tukkani pastellisävyiseksi ja hankin chihuahuan, jota työnnän rattaissa. Tai ehkä myös pienen ponin, joka asuu Tallipihalla ja ajelen sillä pienillä kärryillä pitkin Hämeenpuistoa pikkukoirineni. Käyn joka päivä kahvilassa leivoskahveilla.


Huonolta ei näytä tämänkään seniorikansalaisen elo: mini on upea!


Sunnuntain myyntiaika oli huimat 13 tuntia ja päivä taas helteinen. Onneksi kävi tuuli, joten ilma ei tuntunut yhtä tukahduttavalta kuin lauantaina.


Sunnuntaina iltapäivä oli vilkas ja kahden tunnin ajan myynti ihan huimaa. Niinpä rauhallisen aamun jälkeen pääsin myynnillisesti oikein hyviin lukemiin.


Illalla markkinat päättyivät klo 19. Viereisessä puistossa nousivat lavalle Ressu ja Jussi, joten pakkailu sujui nostalgisissa tunnelmissa. Kleinari jaksoi helleviikonlopun ja pääsin pitkän päivän jälkeen kommelluksitta kotiin.

4 kommenttia:

HanNa kirjoitti...

Voi ihanuus sinun kojuasi Unikeonpäivillä! Ihania käsitöitä ja vaikka ja mitä, onneksi ny löysin tään blogisi niin voin niitä ihastella täällä lisää :)

Jasmiina kirjoitti...

Tervetuloa mukaan :)

Anonyymi kirjoitti...

Heip, Oli tosi kiva nähdä Naantalissa. Näivettyivätkö porkkanat kuumuudessa :)
Sä suunnitelet tuota "sihu lastenrattaissa tai sää Shetun rattaissa" -vanhuutta. Päätin itse juuri eilen hankkia terapia-alpakan jolla matkailisin jo nyt. Mulla on hepan toimesta TAAS koipi paketissa ja ois kiva matkustella kyydillä työpaikan käytäviä AINA SILLOIN ku ei pysty kävelemään kunnolla( = Usein) ja muut ajat se vois terapoida työkavereita ja potilaita.
Viukulle pusu turpaan!

Jasmiina kirjoitti...

Porkkanat säilyi parempiin suihin, Viljami kiittää :)

Voi sun koipeas! Täällä hepat ovat lomailleet muutaman viikon, Viljami on vain kerran käynyt talutusratsastuslenkillä ja Oku ei sitäkään. Nyt alkaisi heinämahojen loma olla lopuillaan. Jonkun pitäisi vaan taas raivata se ratsastuskenttä :D Ja varmaan myös kutsua kengittäjä.