Ahdin tilalle on ilmaantunut joku uusi tyyppi. Sehän on... itse Petteri Punakuono!
Kaksi edellistä päivää työhuoneella on pöllynnyt tekoturkis, kun olen ommellut valtavaa poroa. Innoissani skippasin taas suunnittelun, luonnostelun ja kaavoituksen. Kropan sisälle hankin säkkituolin. Vartalo-osan ompelu sujuikin sutjakkasti.
Pään kohdalla tietysti olisin voinut ommella lakanakankaasta ensin koeversion. En tietenkään malttanut ja niinpä sain pariin otteeseen puuhastella ratkojan kanssa. Epäilin jo häiriötä omassa avaruudellisessa hahmotuskyvyssäni. Mutta valmista tuli! Sarvia varten bongasin paikallisesta Villi Hinnasta alehintaan vähän kärsineen seinälle ripustettavan peuran pään sopuhintaan.
Ja kyllä vain: Petterin kanssa käydään neuvotteluja kauppa-auton käyttämisestä lahjojen jakelussa!
Turvavyön pituus riittää ja ratin kääntely tuntuu sorkillakin onnistuvan, joten mikä ettei!
4 kommenttia:
Ihana <3 Sulla samantapainen tyyli tehdä ompeluksia, mitä minullakin - ens tehdään ja sit katotaan, mitä tuli tehtyä. Eli kaavoista viis! onneks on ratkoja keksitty :D
Aivan ihana! Petterin kanssa kelpaisi kölliä :)
-Lilli-
Kiitos, kiitos :) Tuolla olohuoneessa Petteri nyt viettää aikaansa ja odottelee Joulutorin alkua.
Voi ei miten mainio poro! :D
Lähetä kommentti