Keppihevossirkus nousee

Hevosmessut alkavat vasta lauantaina, mutta osastoille tulevat autot ja suurten osastojen rakentajat saivat ottaa varaslähdön rakentamiseen jo eilen. Niinpä minä ajoin Suuren Kurpitsani hienojen, uutuuttaan hohtavien ja hallien valoissa kimmeltävien hevoskuljetusrekkojen ja -vaunujen joukossa Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksen E-halliin.

 

Kauppa-autoon ei olisi enää mahtunut kirjekuorta suurempaa tavaraa lisää :D

Viimeisinä päivinä ennen tapahtumia käsityöläisen pääknuppi alkaa käydä ylikierroksilla ja uusia ideoita putkahtelee ja vanhat, hautumassa olevat huutavat toteutusta. Niin nytkin.

Niinpä näistä messuista lähtien jokaisen keppihevoseni mukaan tulee keppihevospassi. Messuilla on kuolainten lisäksi uutuustuotteina irrotettavia otsapantoja ja loimia keppihevosille.

Mies ja ipanat olivat mukanani osastoa rakentamassa. Miehestä on suuri apu, ipanoista... hmmm. Saivatpahan ainakin leikkiä piilosta SUURELLA alueella ja kokeilla vasta aloittamansa juoksukoulun oppeja piiitkillä käytävillä.

Alkaa hahmottua! Minun keppihevossirkukseni.

Kurkin A-hallin puolelle ja sinne nousi toinen toistaan hienompia ja kutsuvampia hevostarvikeosastoja. Minut valtasi taas epäilys: kukaan muu ei tee tällaista, kenelläkään muulla ei ole näin värikäs osasto, kukaan järkevä ei käytä aikaansa valmistaen itse myytäviä tuotteitaan vaan tilaa ne tukusta, kukaan muu ei aja työkseen näin pöhköllä ja vanhalla autolla.

Eilen minulle soitti puhelinmyyjä, joka kauppasi tabletteja yrittäjille. Minulta pääsi hihitys joka kerran, kun hän kertoi miten voin kytkeä tabletin autooni. Näin itseni teippaamassa uutuuttaan hohtavaa älylaitetta Suuren Kurpitsan tuhkakuppiin. Ei tullut kauppoja.

Siellä se on omassa nurkassaan, minun osastoni sirkusautoineen. Kromin ja mustan ja valkoisen joukossa.

Tänään menen vielä jatkamaan osastoni laittoa ilman ipanoita.