Pojun kanssa olemme jatkaneet harjoituksiamme: minä olen perehdyttänyt Pojua pidemmälle ratsastuksen saloihin ja Poju puolestaan on raottanut minulle ovea monten maailmaan. Lähes joka maastolenkkiin kuuluu ainakin yksi kiitoravipätkä. En olisi uskonut sen olevan näin hauskaa!
Kentällä meno on puolestaan rauhoittunut. Olen ratsastanut paljon pitkällä ohjalla. Poju kuuntelee jo mukavasti istuntaa ja pohjetta, ravi on rauhallisempaa ja tasapainoisempaa.
Olemme aloittaneet estetreenitkin! Tänään rakensin parista olkipaalista ja vanhoista heinäseipäistä pienen ristikon kentälle. Pojua se alkuun vähän jännitti, mutta esteen haistelun ja alkuverryttelyn jälkeen siitä mentiin yli rennosti molempiin suuntiin. Poju ei edes loikannut, otti vain vähän korkeamman raviaskeleen.
Ostin hevosmessuilta Pojulle uudet Berisin kumikuolaimet. Niillä Poju on alkanut sietää kuolaintuntumaakin.
Täällä on aivan uskomattomat maastot. Meillä on Pojun kanssa vielä paljon teitä ja polkuja kartoitettavana.
Olen niin onnellinen ja kiitollinen siitä, että Poju tuli elämääni.
2 kommenttia:
Näyttää aivan ihanalta =)
Kiitos, Caro :)
Lähetä kommentti