Tirehtööri Leijonan luolassa

Sekatavarakaupasta kiertäväksi keppihevossirkukseksi

 

Tämä postaus on itse asiassa koulutehtäväni, esitykseni pienyrityksen kehittämispajan viimeisen koulupäivän Leijonan luolaan. Leijonan luolassa esitellään koulutuksen aikana valittu kehittämistavoite. Oma kehittämistavoitteeni oli suuri nimeämätön möykky, josta yksin olisi ollut mahdoton saada otetta. En osannut nimetä sitä vielä viime syksynä koulutuksen alkaessa, mutta nyt taakse päin katsoessa se näyttää ihan selvältä: liikeidean terävöittäminen. Ahdin tilan hyväntuulinen sekatavarakauppa olisi muuttunut keppihevossirkukseksi ilman koulutehtävääkin, mutta nyt se tapahtui kurinalaisemmin ja suunnitelmallisemmin.

 

Lähtökohta

 Viime vuonna määrittelin itse Ahdin tilan onnellisen käsityöläisen sekatavarakaupaksi. Logoon valitsin tekstin "hyväntuulen käsitöiden sekatavarakauppa". Tuotevalikoima oli laaja: lastenvaatteita, asusteita kaiken ikäisille, pieniä lahjatavaroita ja sisustustuotteita. Viime vuoden alussa tuotevalikoimastani kuitenkin erottuivat kaksi tuotetta: esiliinat ja keppihevoset.

Käsityöyritykseni toimi alkuun pienessä, ihanassa kivijalkapuodissa Tallipihalla. Todellisessa satumaisessa sekatavarakaupassa!

Nettipuodissa jatkui sama sekatavarakaupan meininki. Se pyöri tappiolla.

"Jos myyt kaikille kaikkea, et myy kenellekään mitään"

Sekatavarakauppani ongelmat olivat kasvuun vastaaminen ja kulujen nouseminen. Kamppailin kannattavuuden ja oman ajankäyttöni kanssa. Tein orjatyötä omassa yrityksessäni: palkatta ja kellon ympäri.


Ratkaisu

Ratkaisuni ja suuntani kypsyi Joulutorin räntäsateessa. Sekatavarakaupan tie oli nyt nähty. Pelkillä ihasteluilla ja kehuilla ei elä. Asiakkaat selvästi hämmentyivät valtavasta tuotevalikoimastani eivätkä osanneet tehdä ostopäätöstä. Minun oli tehtävä valinta ja keskityttävä yhteen tuoteryhmään. Valitsin keppihevoset.

 

Viime vuoden alusta asti kehitin jo yritykseni graafista ilmettä: kauppa-auton myötä tilasin logon ammattilaiselta ja autoon teippaukset. Tilasin myös julisteita ja bannereita messuille ja muihin tapahtumiin. Teetin lopultakin kunnolliset käyntikortit itse askarreltujen tilalle.

Kauppa-autoni osoittautui viime vuonna toimivaksi ratkaisuksi. Se on Suomessa eksoottinen ilmestys ja monet tapahtumajärjestäjät vieroksuvat ajatusta autosta myyntikojuna. Mielikuva kauppa-autosta on yleensä torikauppias kolhuisine transitteineen. Monia myös epäilyttää siihen liittyvä byrokratia - ja kun Suomessa ei olla varmoja, onko joku luvallista, se katsotaan turvallisimmaksi kieltää varmuuden vuoksi. Moni kiva myyntipaikka kieltääkin myyntiautot jo säännöissään, esim. Fiskarsin torille ei kauppa-autolla ole asiaa: "Auto tai peräkärry ei saa toimia myyntikojuna, eikä niitä saa pitää toripaikoiksi merkityllä alueilla."

 

Viime vuoden myyntipaikkaselvittelyjen jälkeen tähän vuoteen on vähän helpompi lähteä. Osa tapahtumajärjestäjistä ymmärtää iloisen, museokuntoon kunnostetun kauppa-autoni viihdearvon. Se kerää huomiota ja some-näkyvyyttä ja sen ympärille voi kehittää ohjelmaa. Tänä vuonna en enää osallistu ollenkaan tapahtumiin, joihin ei autollani ole pääsyä.

 

Verkkokauppaan toteutin tänä keväänä muodonmuutoksen. Siivosin sekalaiset tavarat pois ja nostin keppihevoset tarvikkeineen esiin. Keväällä tai alkukesästä nettipuotini siirtyy uudelle alustalle, joka toimii nykyistä paremmin myös mobiililaitteilla.

 

Blogiin ja Facebookiin toteutin vuoden alussa ulkoasujen päivityksen myös - teen sen aina vuodenvaihteessa. Instagram-tilini on saanut paljon uusia seuraajia hevosmessujen arvontayhteistyön kautta. Instagramiin perustin tilin aikoinaan omalla nimelläni ja nyt sitä on vaikea muuttaa yritykselle. Toisaalta ei ehkä ole huono asia henkilöityä siellä yksityishenkilönä ja keppihevossirkuksen tirehtöörinä - olenhan täällä blogissakin omana itsenäni.

 

Nettiasioita kuntoon laittaessani hankin muutaman domainin lisää: keppihevonen.com, keppihevossirkus.com ja keppihevossirkus.fi. Ne kaikki ohjautuvat nyt ahdintila.fi -sivulle.

 

 

Jatkan edelleen markkinointimateriaalini päivitystä. En ole uskaltanut ottaa riskiä, että tekisin sen lainarahalla vaan olen tehnyt sitä pala kerrallaan sitä mukaa, kun yritykseen on tullut rahaa. Ehkä olisi ollut kannattavampaa hoitaa kaikki kerralla kuntoon? Tällä hetkellä työn alla ovat kunnollisina painotuotteina toteutettavat uudet käyntikortit, riippulaput ja keppihevospassit.

 

 

Tuotteet

 

Aloin vasta hiljan alkaa valmistaa keppihevosia eri hintaluokissa niiden työläyden mukaan. Miten ihmeessä tämä ei juolahtanut mieleeni aikaisemmin? Olen lisännyt keppihevosten varustevalikoimaa. Tämän vuoden puolella keppihevosten varusteisiin on tullut uutuuksina pinteleitä, otsapantoja, kuolaimia ja loimia. Tulossa on seuraavaksi säädettäviä suitsia.

 

 

Hevosmessuille tein keppihevosille mukaan keppihevospassit. Passissa on itse ylläpitämäni rekisterinumero, hevosen väri ja tuntomerkit sekä tieto, että tuote on valmistettu käsityönä ja tekijän allekirjoitus. Halusin jättää uuden omistajan päätettäväksi hevosen rodun, iän, sukupuolen ja nimen.

 

 

Mietitty ja hylätty

 

Yhtä tärkeää kuin päättää mitä yrityksen pitää tehdä, on päättää mitä ei tule tehdä. Mietintämyssyssä on tietysti ollut moniakin ideoita, sekä muiden ehdottamia että itse keksittyjä. Niistä mainitsemisen arvoisia ovat ehkä oman virtuaalisen kepparitallin perustaminen ja keppihevospassiin tulevat tiedot. Kepparitallia en perusta, koska se ei yksinkertaisesti kiinnosta minua. Minä en ole harrastaja ja tallin perustaminen olisi minulle teennäistä. Uskon, että se näkyisi myös asiakkaille. Teen työtä omalla tavallani, keppihevossirkus autoineen on minun juttuni!

 

 

Tulikoe

 

Keppihevossirkukseni tulikoe oli ehdottomasti viikonlopun hevosmessut. Jos se ei olisi toiminut siellä, se tuskin toimisi muuallakaan. Puitteet olivat kohdillaan suurine osastoineen, musiikkeineen, heppahulluine messuvieraineen ja osaston naapurina olleine keppihevosten SM-areenoineen. Asiakkaat ymmärsivät ja riemastuivat heti: "Keppihevossirkus!" Minut nimettiin tirehtööriksi ilman esittäytymistä tai tittelin kertovaa nimilappua.

 

 

Asiakaspalaute oli loistavaa, samoin muiden näytteilleasettajien. Messuilla oli myös liikkeellä muiden hevostapahtumien järjestäjiä ja tiedossa onkin lisää hevostapahtumia keppihevossirkukselleni. Ankarin palaute tuli keppariharrastajilta, hobbyhorse sisterseiltä. Asiakkaita löytyi paljon heistäkin ja kiitostakin sain, mutta myös terävää kritiikkiä ja monta varteenotettavaa kehitysehdotusta.

 

Kohderyhmääni ovat selkeimmin lapset ja heille keppihevosen ja sen varusteita lahjaksi ostavat vanhemmat ja isovanhemmat. Harrastajillekin meni monta kalliimman hintaryhmän keppihevosta ja varsinkin keppihevosten varusteita. Myin messuilla loppuun pintelit, loimet ja kuolaimet.

Mikä tärkeintä: nyt toimi myös myynti. Entiset myyntiennätykset rikkoutuivat kirkkaasti.

 

 

Jatko

 

Nyt näyttäisi siltä, että olen oikealla tiellä. Jatkossa on siis luvassa tuotevalikoiman terävöittämistä entisestään. Keppihevosiin teen vielä kalliimman hintaluokan malleja, vieläkin yksityiskohtaisempia. Varustevalikoimaa lisään myös. Myös varusteosien jälleenmyynnille olisi kysyntää. Osallistun jatkossa useammin hevostapahtumiin.

Ratkaisua vaille ovat vielä kysymykset tuotannon volyymin nostamisesta ja katteesta. Minkä kokoinen yritys Ahdin tilan kiertävä keppihevossirkus tulee olemaan? Elättääkö se vain minut, palkkaanko lisäkäsiä vai ulkoistanko?

 

Tämän vuoden tavoitteeni on saada ensimmäisen kerran yrittäjyyteni aikana palkkaa.

 

Kahden vuoden tavoitteenani on saada työhuone pois kotoa, ehkä työhuonemyymälän muodossa.