lauantai 5. maaliskuuta 2016

Messulauantai

Olipa hulinainen päivä! Messuilla en ottanut kuvan kuvaa, sen verran riitti kiirusta. Tällaisina päivinä olen kiitollinen seurapiirirakosta, sillä yksin osastolta ei juuri poistuta vessaan tai edes kahvia hakemaan. Messujen sulkeuduttua täydensin myyntipöydät huomisaamuksi ja suuntasin ratikkaan. Ihan eri maailma kuin koti: ratikkapysäkin vieressä on ruokakauppa ja lyhyen hotellimatkan varrella kebab-pizzeria, jonka yrittäjä tervehtii minua jo kuin kanta-asiakasta. Siispä saavuin hotellihuoneeseen mukanani jättimäinen falafel ja irtokarkkeja. Hotellielämän ja kaupunkielämän luksusta!


Kuvaamattoman päivän harmitus on, etten päässyt esittelemään tuoreinta vaateompelustani, uutta messuhametta blogissa. Tässä kuitenkin vilaus helmaa :) Ihana kangas on ollut entisessä elämässään verho. Miss Windy Shopin alesta sorruin tilaamaan siihen vaaleansinisen tyllialushameen (ihana!).


Päivä oli valtavan hieno. Tänäänkin minulla oli onni tutustua uusiin, ihan huippuihin ihmisiin: yhteistyökumppaneihin ja asiakkaisiin. Muutama uusi, tuleva tapahtuma on raapustettu kalenteriin ja pieniä yhteistyökuvioita viriää. Asiakaskohtaamisten parasta antia olivat aiemmin keppareita hankkineiden tapaaminen: terveiset ainakin Mindin omistajalle ja myös oranssi-ruskean sirkuskepparin omistajalle onnea huomiseen kisaan!

Olen alkanut saada myös vihaviestejä. Niitä kai ei voi välttää, kun aikansa toimii yrittäjänä. Aina on joku, joka ei ilahdu toisen menestyksestä ja varmasti joku, joka kokee toisen menestyksen olevan omastaan pois. Ei se niin ole - minusta. Minä uskon, että kaikki hyvä noste suomalaisilla pienyrittäjillä on yhteiseksi hyväksi. On kasvatettava paksu nahka ja niin minulla kai jo onkin. Uskon kuitenkin, että positiivisuus voittaa. Sen energia kumuloituu ja silloin negatiivinen viesti vain korostaa sitä, miten hienosti asiat oikeasti ovat. Karavaani kulkee ja koirat haukkuvat.

Tämänkin päivän talletan kiitollisena sydämeeni: päällimmäisenä hyvät, mukavat ihmiset ja naapurin keppariareenan lasten riemu. Kivat viestit Instagramissa. Ihanat kohtaamiset ja ihmisten auttavaisuus. Yritän ottaa myös opikseni, sillä en minä toivo pahaa edes niille, joilla ei ole voimia kuin negatiivisuuteen. Kauniisti pyytämällä ja keskustelemalla saa ihmeitä aikaan.

7 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

hullu saa olla mutta ei tyhmä.

Mimmi kirjoitti...

Yritä vaan unohtaa ne vihapuheet! Sä oot tehnyt töitä, ja teet edelleen, firman eteen. Se ei kaikki mitä olet saanut, on vaatinut paljon työtä. Tsemppiä!!!

Nimetön kirjoitti...

Kateellisuus on Suomalaisen perus"hyve". Aina on joku jolla menee paremmin, on kauniimpi, fiksumpi, tai muuten vaan hyvä kohde. Jos tolkkua olisi, oltaisiin tyytyväisiä ja iloisia toisen puolesta. Ei tavallinen ihminen mitään saa ilman kovaa työtä, joten jos joku jotain sillä saa aikaan, on se arvostettavaa, ei kadehdittavaa.

Ne tyhjät tynnyrit paukkuu aina kaikkein kovimmin. Hölmöksi ja jopa hiukan säälittäväksi ressukaksi ihminen itsensä tekee mellastamalla toisen saavutuksista.

Menestystä ja erittäin hyvää myyntiä toivottelee Johanna :)

Nimetön kirjoitti...

Luin sun heppakuulumiset pitkästä aikaa läpi. Kivaa kuluu näemmä! Oletteko siis sijaisperhe, kun vauvauutisiakin oli? Hui, nuo vihaviestit. Teen juuri verkkokauppaa ja ajattelin sen yhteyteen blogia mutta en tiedä olenko tarpeeksi paksunahkainen jos noita alkaisi tulla. Pitää vielä miettiä.
t. Heidi

Jasmiina kirjoitti...

Kiitos kommenteista :) Tuosta ekastakin - kai :D

Ei kannata, Heidi, pelätä. Kannattaa vaan miettiä etukäteen, millä tasolla asioita blogissa kertoo. Mulla tää on alkanut äitiyslomalaisen ompeluksista omille lapsille, joten lähtökohta on ollut yritysblogille vähän turhan henkilökohtainen. Mutta toisaalta tässä on nyt myös melkoinen yhden naisen yrityksen kasvutarina, miten asiat johtavat toiseen ja kehittyvät yllättävään suuntaan, kun avaa oven.

Markkinointia tehdään nykypäivänä herättämällä tunteita. Ja jos onnistutaan joissakin herättämään positiivisia tunteita, aivan varmasti löytyy ihmisiä, joissa ne heräävät tunteet ovat negatiivisia. Ei voi saada vain rusnoita pullasta.

Mutta joo, ammattitaitoa olisi osata pitää persoona ja ammitillinen puoli balanssissa: tarjota molemmista tarpeeksi, jotta homma pysyy mielenkiintoisena.

Nimetön kirjoitti...

Totta, niin totta. Juuri tuota linjanvetoa olen miettinyt paljon, että virallisempi/asiallisempi linja vai jutustelisinko blogissa, uutisissa, Facessa firman suulla niin kuin kaverille kertoisi.
t. Heidi

PS. En tajua miten sulla aika riittää:) Vauva+muut lapset, liike, messureissut, hevoset, ompelu...

Yolinn ♡ kirjoitti...

Ensimmäiseksi Oikein Paljon Onnea Vauvasta!! Jaksamista ja paljon iloa/onnen tunteita pienokaisen kanssa ja ihanaa aikaa!!