perjantai 8. heinäkuuta 2016

Miten menee, Roki?

Kiitos kysymästä, hyvin pyyhkii! Perusasiat ovat täällä kunnossa, eli laitumella saadaan olla melkein koko ajan ja siellä tietysti syödä. Pellavapuuroa saisi olla useammin - ja paljon enemmän. Sitä saa vain iltaisin.


Aina välillä nuo ihmistyypit hakevat minut laitumelta hommiin. Tallissa ne pienet ensin harjaavat, ison taskuissa on kuivattua leipää. Niille pienille tulee usein tappelu, kun ne haluavat puhdistaa kavioitani ja jako ei mene tasan: kolme lasta ja neljä kaviota. Se iso komentaa niitä pieniä ja näyttää, mistä minua kannattaa rapsuttaa.


Kahden kaikkein pienimmän ihmisen kanssa mennään sitten Hommiin. Kärryjä nämä eivät älyä laittaa minulle perään, sen sijaan nämä pukevat satulan ja suitset. Joskus se iso laittaa myös juoksutusliinan.


Enimmäkseen minä käyttäydyn asiallisesti. Se on vähän hassua, kun ne pienet yrittävät keventää ravissani.

video

Eilisiltana ei mentykään kentälle kevennysharjoituksiin. Se iso kiipesi uuden parhaan kaverini Humun satulaan ja sitten lähdettiin metsäpoluille ja pellon laidoille kävelemään.


Tykkäsin kovasti mennä Humun ja näiden ihmisten kanssa. Tein kyllä pari rodeomuuvia laitumen kohdalla ihan varmuuden vuoksi. Siellä samoilla kulmilla on nimittäin tosi oudon tyypin aitaus. Muut hevoset eivät ole siitä moksiskaan, eivät varmaankaan ole huomanneet - taitavat olla vähän yksinkertaisia nuo isot. Minä yritän niille aina kertoa, mutta Humu vie minut pois. Onkohan se pelottava sellainen, jota ei saa mainita? Ihmistyypit sanovat sitä Tursaaksi, Siaksi tai Possuksi. Itse se sanoo "Orf" ja ottaa mutakylpyjä.


Parasta näissä työhommeleissa on tietysti se, kun tullaan talliin ja saan taas kuivaa leipää ja rapsutuksia. Sitten pääsen laitumelle. Johan tässä kerkesi ruvetakin hiukomaan!

Iltaisin ne kaksi isointa ihmistä tekevät puuroa ja huutelevat meidät syömään. Minä en malttaisi jättää laiduntamista kesken, mutta kun nuo muut laukkaavat edellä, minäkin muistan, miten hyvää se puuro itse asiassa on.


Kaikkein isoin ihminen tuntuu tykkäävän siitä, että saa meidät riviin syömään puuroa. Minä vähän kapinoin, sillä sekasorron turvin minun olisi helpompi kähveltää puuroa myös muiden kupeista. Humulta alkuun onnistuinkin, mutta se mokoma on oppinut pitämään varansa. Sen verran ainakin aiheutan hämminkiä, että suorassa en rivissä ainakaan seiso. Joku roti sentään.


Tällaista siis kuuluu. Ei hullumpaa!

Ei kommentteja: