tiistai 29. marraskuuta 2016

Hyvästi, Äiti

Mietin, miten ihmeessä tämän voi edes pukea sanoiksi, mutta haluan silti tämänkin bloggauksen tehdä. Äitini kuoli reilu viikko sitten. Minun äitini Vappu.

Ehkei minun tarvitsekaan osata vielä sanoiksi pukea ja sitä paitsi kuvat puhuvat.











Äitini sairasti lähes koko minun elämäni ajan. Lähtö ei tullut odottamatta, mutta silti niin yllättävänä ja lopullisena. Ehdimme vielä sairaalaan viimeisenä iltana.


Juuri nyt elämä täyttyy hautajaisjärjestelyistä ja monesta muistettavasta asiasta. Olen kiitollinen siitä, että tänä vuonna minulla ei ole yrityksen joulusesonkia.

Pari päivää ennen tilansa huononemista Äiti oli aiempaa pirteämpänä. Hän soitti, kun olin silittämässä hänen kapiolakanoistansa tekemiäni verhoja. Tykkäsi, kun niille on vielä kuluneinakin käyttöä ja kauniit, suurella vaivalla virkatut pitsit ovat esillä. Äiti lopetti puhelun lupaamalla soittaa vielä ennen joulua. Minua nauratti: jouluun on vielä aikaa. Seuraavana iltana Äiti soitti taas, pirteänä ja hyväntuulisena. Seuraavana aamuna hän oli huonossa kunnossa. Lauantaiaamuna hän ei enää herännyt.

Lepää rauhassa, Äiti. Lopultakin olet vapaa kivuista.

4 kommenttia:

Mummeli Keski-Suomesta kirjoitti...

Minä juuri viime perjantaina hautasin äitini. Lämmin osanottoni sinulle. Kuvat ovat kauniita ja ensimmäisen kuvan nuori nainen on suloinen.
Jaksamista sinne.

Katja kirjoitti...

Osanottoni, en pysty kuvittelemaan millaista on menettää oma äiti. Minulla se on vielä edessä. Jaksamista koko perheelle!

Koivikon Katveessa - Jenspa kirjoitti...

<3

Jasmiina kirjoitti...

Kiitos kaikille <3