sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Tulkoon Joulu

Niin tuli joulu tänäkin vuonna. Tänä vuonna joulu oli vähän erilainen, sillä äidin hautajaisista on vasta kolme viikkoa. Tänä vuonna joulu on erilainen myös siksi, että siitä huolimatta nautin joulun laittamisesta rauhalliseen tahtiin ja etukäteen. Kuusikin koristeltiin jo Tuomaanpäiväksi.

Leivoin perinteisen taatelikakun kaveriksi äidin reseptillä kirsikka-kookos-kuivakakkua. Piparit olen aina tehnytkin äidin reseptillä. Tänä vuonna niiden leipominen oli erityisen tunteikasta.



Joulu on musta, mutta viikkoa aikaisemmin oli vielä näin idyllistä. Lapset ehtivät muutaman kerran luistellakin talon eteen jäädytetyllä jäällä. Ei musta joulu meidän joulunviettoamme haitannut, mutta kyllä tämä valkoinen versio on kuvissa kauniimpi :)



Tänä vuonna kaikilla lapsilla oli yhteinen joulujuhla - ainoan kerran. Olen joutunut jättämään monta joulujuhlaa töiden takia väliin, mutta tänä vuonna pääsin. Tänä vuonna onnistuin myös tekemään nekkuja. En tiedä, oliko epäonnistuneiden yritysten jälkeen salaisuus siinä, että käytin luomukermaa vai siinä, etten tällä kertaa katsonut kelloa tai muitakaan mittareita.

Nekut:

2 dl sokeria
2 dl vaaleaa siirappia
2 dl (luomu)kuohukermaa

Keitä kattilassa aluksi ahkerasti sekoittaen, sen jälkeen vain välillä sekoittaen niin että seos koko ajan kuohuu. Aikaa menee tunti jos toinenkin. Testaa massa välillä tipauttamalla siitä pisara lasilliseen kylmää vettä: kun pisara jähmettyy muovailtavaksi, massa on valmista.

Lisää vielä:
1 dl pähkinä- tai mantelirouhetta

Sekoita ja annostele nekkuvuokiin ja anna jäähtyä viileässä.




Koristevarasto on taas karttunut tänäkin vuonna kirppiskierroksilla. Olen kiikuttanut toinen toistaan huisimpaa valokoristetta tiskille testattavaksi. Nämä ovat heikkouteni! Mitä hullumpia, sen ihanampia :)




Olohuoneen seinälle on ollut tarkoitus laittaa valokuvia jo pidemmän aikaa. Aie on aina vain siirretty kiireisempien puuhien alta hamaan tulevaisuuteen. Nyt löysin kirppikseltä pienen, sinapinvärisen ruusuryijyn, joka suorastaan vaati päästä seinälle. Yksinään se on liian pieni meille, mutta nyt se sai kaverikseen kuvia. TV:n iso ruutukin tuohon sekaan nyt vähän maastoutuu.



Ompelin joka puolelle taloa pieniä tyynyjä retrokangasaarteista. Varsikin sohvat ovat niitä kaivanneet.


Tänä vuonna lahjavalvojaisistakin ehdittiin nauttia. Pukki ei käy meillä enää, mutta portaiden juuren postilaatikkoon hän oli jättänyt lapsille kirjeen.


Lastenhuoneissa on täysi joulu myös. Ikkunoihin leikkasimme lumihiutaleita ja jokainen lapsi sai valita mieluisensa värisen muovikuusen.



Aattona meillä oli muutaman vuoden tauon jälkeen taas joulupöydässä väkeä. Siitä nautimme ja miten ihanaa oli, kun alla ei itselläni ollut kahden kuukauden uuvuttavaa työputkea 110-tuntisine työviikkoineen. Kiitos aattovieraille ja suurkiitos lastenkin puolesta huikeista lahjoista!

Joulun menun suhteen sekoitettiin perinteistä ja uutta. Jälkiruoaksi avattiin suklaa- ja marmeladirasiat ja kahvipöytään istuttiin myöhemmin.

Joulumenu:

Hirvipaisti
Uunilohi
Juustoiset härkispyörykät
Nyhtökaurakäristys

Bataattilaatikko
Porkkanalaatikko
Uuniperunat

Pippurinen kastike
Karpalohyydyke
Hunajainen sinappi

Rosolli
Hunajaiset cocktail-kurkut
Hunajamarinoitu punasipuli

Juustolautanen
Joululimppuja

Hirvipaistista kaunis suurkiitos metsästysseuralle! Se oli meillä ensimmäinen laatuaan ja vähän jännitti, kuinka sen saan onnistumaan. Meillä syödään lihaa tosi harvoin, joten rutiinia liharuokiin ei oikein ole.  Otin varman päälle ja laitoin paistopussiin voin, suolan, mustapippurin ja rosmariinin kera. Oli mureaa ja herkullista ja maistui kaikille.



Ihan parasta on, kun aattoiltana lopulta rauha laskeutuu taloon. On kynttilänvaloa ja konvehteja käden ulottuvilla. Nyt ei ole ihan pieniä talossa, joten nautin illan hämyssä rommikolankin.

Tämän joulun soitetuimmat joululaulut ovat (vakiosuosikkieni Sinatran ja Elviksen joululevyjen lisäksi):


Oikein ihanaa joulua teille kaikille, jotka tätä luette!

2 kommenttia:

Maija/Taajamafarmari kirjoitti...

Talo&koti-lehden jutun perusteella tulin vierailulle. Jos mainitaan eläimet ja käsityöt niin en pysy poissa. :)

Oma isäni kuoli kolme viikkoa ennen meidän häitä, haudattiin viikkoa ennen. Jotenkin voin siis kuvitella sinun joulufiiliksiäsi. <3

Jasmiina kirjoitti...

Tervetuloa, Maija :)

Tosiaan melko erilaiset fiilikset on nyt. Mun äiti sairasti vuosikymmeniä, joten ei voi sanoa, että kuolema olisi tullut yllätyksenä. Mutta sen lopullisuuden tajuaa vasta nyt. Pienissä jutuissa se tulee vastaan, esim. kun kesken ruoanlaiton tulee mieleen soittaa ja kysyä, paljonko äiti laittoi sokeria sekahedelmäsoppaan.

Joulu tuli kuitenkin meillekin. Elämä jatkuu.

Voin vain kuvitella, miltä tuntui viettää häitä <3