Meillä tuli juuri kaksi vuotta yhteistä elämää täyteen Pojun kanssa. Voi, miten onnellinen olen tämän hevosen tulosta elämääni!
Poju on pysynyt omana pöhelinä itsenään. Meidän ratsastuksemmekaan ei ole kovin kummoiseksi edennyt, ruusukehaita meistä ei tule ikinä. Kentällä aloitetaan joka kerta tahkoaminen samasta ravurin munahölkästä pehmennellen. Tosin siellä kentällä mennään ihan hävettävän harvoin, ei edes joka kuukausi. Maastossa päästellään matalaa ravurin kiitoravia - tosin (kiito)laukan riemukin on löytynyt. Rauhallista laukkavaihdetta etsitään edelleen. Se varmaan odottaa siellä käyttämättömällä kentällä löytäjäänsä.
Maastossa käydään enimmäkseen kaksin. Humukin pääsee välillä mukaan, kun sillä käy ratsastamassa entisen omistajan tytär. Omat lapsetkin Humun satulassa välillä käyvät, mutta talvella ei ole pitkiä maastolenkkejä yhdessä tehty.
Olen ratsastanut 40 vuotta ja silti talvi toisensa jälkeen tuskailen sopivan lämpimien ratsastusvarusteiden kanssa. Inhoan tunkea mitään sukka- tai raappahousuja ratsastushousujen alle ja ajatuskin topparatsastushousuista saati -haalarista tuntuu epämukavalta. Hillosin toissa syksynä HIHSistä ostamiani kokochapseja kaapissa vuoden, kun en raaskinut moisia kalliita ihanuuksia ottaa käyttöön. Lopulta sain paksuun kallooni, ettei niistä kaapissa ole mitään iloa ja kaivoin esiin. Parhaat ikinä! Nyt ei palele polvet talviratsastuksessa. Miksi ihmeessä näiden suosio on jäänyt ratsastusvarusteista 80-luvulle?
Poju hikoaa aina liikutuksessa, mennään sitten rauhallisemmin tai reippaammin. Lenkin jälkeen se saa ennen loimitusta piehtaroida lumessa.
Rakas Poju ♥
Kiitos kun olet.
2 kommenttia:
Suokit. <3 Jestas, kun kaipaan tuon oman pollen selkään. Murtuneen säären kanssa en ole uskaltanut riskejä ottaa. Pikku hiljaa kävely on alkanut luonnistumaan paremmin, että ehkä kohta, reilu vuoden tauon jälkeen pääsen taas ratsaille. Ainakin ennen helmikuun ensimmäistä viikkoa mun on selässä käytävä, koska sitten on lääkäri, jossa arvioidaan tarvitaanko luutumiseen uutta leikkausta. Jos joudun leikkaukseen, niin sitten en ainakaan selkään taas pääse pitkään aikaa. :)
Itselläni on ollut käytössä CRW:n ratsastushaalari ja se on ollut kyllä äärettömän hyvä. Se on malliltaan hyvin istuva, eikä kirraa mistään. Sit tietekin pakkasilla pitää olla akkulämmitteiset pohjalliset. ;) Haalarin hyvä puoli on myös sekin, että voin lennosta siirtyä ratastuksesta ponin kärrykyytiin eikä tarvitse välissä vaatteita vaihdella. :D
Kiitos, Jenspa! Toivottavasti pääset pian taas ratsaille!
Lähetä kommentti