Roskakatos

Meidän remonttimme täytti viime syksynä 10 vuotta. Paljon on tehty, mutta paljon on vieläkin tekemättä. Paljon pieniä asioita... Niistä yksi on roskakatos. Nyt meilläkin on sellainen.

Meillä on käynyt roska-auto vasta pari vuotta. Asumme niin korvessa, että ensimmäisinä vuosina tänne ei sellaista olisi saanut, vaikka olisi halunnutkin. Roskat vietiin itse kylän jätepisteeseen tai kaatopaikalle. Aluksi suunnittelimmekin roskakatosta tallin taakse sen seinään kiinni. En muista, miten kaukaa tämä suunnitelmani on, mutta sieltä n. 10 vuoden takaa kuitenkin.

Nyt, kun sivistys on saapunut tänne korven keskellekin (pakollisen) joka kuukausi pihaan ajavan roska-auton muodossa, katoksen paikka kannatti miettiä uudestaan. Siinähän se portin pielessä ottaa tulijat komiasti vastaan. Paikka määräytyi sähköpylvään sanelemana, sillä siinä on harus ja nyt roskakatos estää ratsastamasta harusta päin. Katos löytyi Bauhausista puuvalmiina ja oli sen verran mieluisan näköinen ja hintainen, että teimme Suunnitelma A:sta poiketen pakettiratkaisun.

Väriksi meinasin ensin talon keltaista. Mutta hyvänen aika, tämähän on piharakennus! Niinpä katos sai saman värityksen kuin tallikin: punamaalia, ovet sammalenvihreiksi ja nurkat ja sisus valkoisiksi. Hyvä tuli ja talvi on näyttänyt vain pienen suunnittelumokan: lumityöt täytyy tehdä maata myöten, että ovet aukeavat. Katolle ladottiin talon katon purkutiiliä, joiden sammalta olemme yrittäneet varjella.

Sähköjä tänne uusittiin pari vuotta sitten Tapanin myrskyn jälkeen (olimme silloin sähköttä yli 6 vrk) ja tämän tolpan paikasta ei ollut neuvotteluvaraa. Nyt tulikin sähköfirmasta tieto, että ensi kesänä uusitaan taas ja piuhat kaivetaan maahan. Hyvä niin, sillä tuota pylvästä ei tule ikävä.