Sain ensimmäisen kuvan sinusta päivänä, jona sydämesi alkoi sykkiä. Olit 0,31 cm pitkä.
Minä näin vielä varpaani kauniina kesäpäivänä rannalla (kun vähän kurotin).
Sinun varpaasi näin muutamaa päivää myöhemmin.
Naisen vartalo on uskomaton. Vyötärö kuin ekvaattori, eikä silti tuntunut edes kauhean suurelta. Kiipeilin maalaustelineillä pakkasten tuloon saakka.
4160 g, 53 cm. Napanuora kaulan ympärillä, solmussa. Syöksysynnytys. Anestesialääkärin tukka oli pystyssä kuin Rölli-peikolla. Kulman takana leikkurissa taisi olla valmistelutohinaa.
Me kuitenkin teimme sen, me kaksi. Kävelimme omin jaloin salista ja käperryimme yhdessä peiton alle tutustumaan.
Syntymän jälkeen maailma on tyyni.
Isosiskon silmät ovat suuret. Ei enää pienin, äidin sylissä on toinen. Ihana ja kamala, kamalan ihana.
Tämän haluan muistaa aina, vauvan liinassa lähellä.
Prinsessa. Isä. Isän prinsessa.
Vauvan ensi naurusta syntyy keijukainen.
Nyt tanssitaan syntymäpäiväjuhlia!
Onnea Aretta 1 vuotta!
Tässä pienen tytön suuri kaima suuresta maailmasta.
7 kommenttia:
Ihana kirjoitus, ja onnea 1-vuotiaalle!
Meillä myöskin jo 1v3kk ja tuntuu että vastahan se oli ihan pieni vauva ja nyt jo mennä viipottaa minkä jaloistaan pääsee ja keksii kaikenmaailman metkut ja kommervenkit :-).
Voi että ihana kirjoitus ihanin kuvin :)
Paljon onnea 1-vuotiaalle!!
Ihana postaus!!!
Onnea!
Paljon onnea Arettalle!! Niin se aika vain kuluu, siivillä :) Toisaalta toivoo heidän kasvavan, varsinkin näiden super-pikkuisina syntyneiden, toisaalta toivoo että voisi edes hetkeksi pysäyttää ajan...
IHANA♥ Onnea prinsessalle ja koko valtakunnalle♥
Voi mikä postaus. Ihan tippa linssissä täällä, kun niin liikutuin. Onnea tietysti sinne kovasti. Prinsessalle ja kaikille muillekkin.
Lähetä kommentti