Neljävuotias

Siitä on jo neljä vuotta. Mustasta joulusta ja talvesta, joka tuli vasta tammikuussa. Ajoin yksin kuplavolkkarilla sairaalalle. Matkalla alkoi leijailla lunta, perille päästessä talvi oli tullut.


En päässytkään takaisin kotiin nukkumaan. Tytär syntyi seuraavana päivänä. 3030 g, 47 cm. Pieni ja täydellisen kaunis! Se potkaisi syntyessään kohdunseinää vielä hyvästiksi, kätilö kysyi: "Huomasitko?" Huomasinhan minä, se oli rauhallinen hetki.

Aamurusko, Ruusunen. Tytär, unelma. Laura, niin kuin äitinsä ja äidinäitinsä. Kutsumanimenä Aurora, koska mikään muu se ei olisi voinut olla. Rakas, kaunis, ihana!

Pikkusisko.

Oma Ruusunen ♥


Sinisessä talossa asui onni...


... ja sinisessä kuplavolkkarissa maistui uni.


Sitten muutettiin talveksi Mörkön mökkiin. Voi, kuinka se sairasti, pieni raasunkainen! Koko ensimmäisen talven. Flunssia, mahatautia, korvatulehduksia, keuhkokuumetta.


Kovan talven jälkeen koitti kevät. Rakennustyömaallekin. Sen jalat eivät tainneet koskea maata ensimmäisen elinvuoden aikana, se oli aina liinassa, lähellä.


Äidin kanssa oli omia juttuja. Hienolla naisella on tietysti aina hattu - ja käsinaukku. Jos sitä yritti korjata laukuksi, se suuttui. Nauk-ku!


Ensimmäinen ratsastus Nuuskalla, ikää vuosi ja yhdeksän kuukautta. Kasvot loistivat hymyä vain liikkeessä. Huimapää,


koirankuonolainen,


ponityttö.


Veljensä sisko.


Isosisko.


Keskimmäinen.

(Kuva: Studio-86)
Prinsessa...


... ja keijukainen.


Tänään Aurora täyttää neljä. Sen vaatteet ovat vaaleanpunaiset, päässä kruunu ja seitsemän sortin pinnit. Selässä keijun siivet ja takana apinan häntä. Se polkee jalkaa ja se laulaa. Hoitaa nukkea ja pitää pehmoleluille muskaria. Kalustaa nukkekotiin poneille kartanon. Järjestää salaiset teekutsut ja kähveltää äidin korkokengät. Piirtää prinsessoita, perhosia ja ruusuja.

Onnea Ruususeni!