Täällä riehui tänään ukkonen hurjine raekuuroineen. Jätin lapset sisälle ja juoksin pelastamaan hevosia laitumelta. Metsä näytti hurjalta: puiden latvat taipuivat vaakatasoon, meteli oli huumaavaa. Rakeet ja vesi piiskasivat. Hevoset olivat menneet laitumen perälle metsän reunaan, kääntäneet hännät kohti tuulta. Eivät kuulleet huutoani. Jouduin kävelemään kosketusetäisyydelle. Laidunkauden alussa vallankaappauksen suorittanut Oku lähti seuraamaan minua ilman riimua, Viljami jonon viimeisenä. Hurja ja hieno tunne; pelkkää luontoa.
Hevoset seurasivat minua säänsuojakatokseen, mutta palasivat laitumelle heti raekuuron hellittäessä. Eivät välittäneet sateesta ja jyrinästä.
Illalla ukkoset olivat menneet. Pienin hevostyttö pääsi hetkeksi Okun selkään, korkealle.
Today here was a thunder storm. In the evening it has gone. Smallest horse girl got to sit high on Oku's back.
2 kommenttia:
Ei sentään tuhoa rakeet tehneet?
Kiitos kommenteistasi Sirkku, aikaisempiinkin teksteihin! Nyt sain omankin kommentoinnin toimimaan, kun vaihdoin asetuksiin kommenttilomakkeen käyttöön.
Eivät tehneet meillä rakeet tuhoja, mutta ympäröivillä pelloilla näyttää olevan heinää laossa. Pahin myrsky meni muutaman kymmentä metriä meiltä sivu, oli hurja näky.
Lähetä kommentti